AILI
EEVA MARIA TEINI
os. MATTILA
MUISTOTILAISUUS
SÄKYLÄN SEURAKUNNAN PIHLAVAN LEIRIKESKUKSESSA
lauantaina 20.1.1990
Ruokarukous:
"Jeesuksen nimeen käymme nyt kauniisti pöytään,
Jumalan sanan päält meit syömäst juomast löytään
me siitä hyvän saamme, vaan saakoon kiitoksen
tuo pöydän Herra suur, ain nimeen Jeesuksen. Aamen"
- Ruokailu
Veisattiin virsi 408 "Joutukaa sielut...", sekä virsi 341 "Kiitos sulle
Jumalani..."
Orvokki
luki adressit.
Opettaja Tarmo Varho
lauloi vaimonsa säestyksellä Ahti
Sonnisen psalmin sanoihin säveltämän laulun: "Jumala,
minun sydämeni on valmis..."
sekä hengellisen laulun: "Tuhansin kielin..."
Veisattiin virsi 620:1-2,8-9 "Sen suven suloisuutta..."
Jaakon
puhe: Rakkaat ystävät, hyvät omaiset!
Olemme saattaneet tänään Mummun viimeiseen leposijaansa Säkylän
hautausmaalle. Olitte valinneet hänelle kauniin hautapaikan, siellä
koivujen juurella. Niihin puhkeaa sitten kevään tullen mummun haudan
äärellä hiirenkorvat ja kasvavat täydet lehdet kesällä. Mummu odotti
aina kevättä ja kesää. Talvea hän hiukan pelkäsi mielessään. Hän mietti
ja kyseli aina mahtaako tulla paljon lunta ja tuleeko kovia pakkasia.
Talvea hän vähän pelkäsi, mutta kevättä ja kesää hän odotti. Niinpä
niihin koivuihinkin puhkeaa sitten kauniit hiirenkorvat ja kasvaa uudet
lehdet.
Olette halunneet järjestää hänelle kauneimman juhlan, mitä tiesitte ja
osasitte ja mistä ajattelitte hänen itsensä pitävän. Se on yksi osa
Teidän rakkauttanne, kunnioitustanne ja kiitollisuuttanne häntä
kohtaan. Halusittehan osoittaa sitä niin monesti hänen vielä
eläessäänkin. Kävitte hänen luonaan. Poikkesitte ohi kulkiessanne
katsomaan häntä siellä hänen kotonaan.
Olen näinä päivinä ajatellut sitä mummun kirjahyllyä ja sen valokuvia.
Siellä oli se ensimmäinen hylly, jossa oli lasten hääkuvia. Sinne
meidänkin kuvamme sitten tuli enkä sitä hyllyä ja niitä kuvia
aikaisemmin ollut nähnytkään. Sitten sinne ilmestyi lastenlasten
rippikuvia, kihlakuvia ja hääkuvia seuraavalle hyllylle. Sitten hylly
tuli täyteen ja seuraavalle hyllylle tuli taas lastenlastenlasten
kuvia. Näitä kuvia hän katseli ja ne kuvastivat selvästi sitä, miten
hänen elämänpiirinsä ja sisältönsä oli Teissä jokaisessa. Kun mekin
kävimme hänen luonaan, niin hän aina kertoi kahvia juotaessa, mitä
kuului Annikille, mitä Kyllikille, mitä Tuulikille Ruotsiin ja Erkille ja Marketalle ja Jormalle, mitä puolisoille lapsille ja
lastenlapsille ja minkä nimisiä lastenlastenlapsia hänellä nyt oli. Te
olitte kaikki hänen ajatuksissaan jatkuvasti. Te muodostitte hänelle
hänen elämänpiirinsä ja sisältönsä. Ne ovat kalliita muistoja elämässä.
Kun Teillä hyvät omaiset, on ikävä mummua, niin muistakaa se, että
rakkaus ei koskaan häviä.
Vaikka kuolema on muuttanut tämän elämän ajaksi yhteyksiä, niin kuolema
ei voi muuttaa menneisyyttä. Te saatte pitää kaikki kauniit muistot
mielessänne, sillä ne ovat elettyä todellisuutta Teidän ja mummun
välillä. Rohkaiskoot ne teitä eteenpäin elämässä. Muistuttakoot siitä,
että nämä lähimmäissuhteet lähimpien ihmisten kanssa ovat meidän
elämämme tärkeimpiä asioita ja niitä koettakaamme kukin tahollamme
hoitaa eteenpäin.
Veisattiin virsi 30: "Maa on niin kaunis..." sekä virsi 517: "Herra
kädelläsi.."
- Kahvit
Orvokkia pyydettiin
puhumaan muistotilaisuudessa, mutta hän sanoi, ettei pysty, mutta hän
lukee adressit.
Selvitellessäni Orvokin papereita hänen kuolemansa
jälkeen löysin
hautajaisten papereiden joukosta paperin
otsikolla: "Ajatuksia äitini
Aili Eeva Maria Teinin
poislähdettyä".
Kirjeenvaihdossaan
isänsä Einon sisaren Hilja Korpioksan kanssa Orvokki kertoi, että oli
kirjoittanut tämän, mutta ei ollut pystynyt sitä puhumaan.
Hilja
kertoi omassa kirjeessään, että hänkin oli valmistanut puheenvuoron
Ailin muistotilaisuuteen, mutta ei pystynyt sitä pitämään. Hilja kertoi
puheensa sisällöstä ja muistojaan Eino-veljestään tuossa kirjeessään
Orvokille 6.2.1990 eli pari kuukautta Ailin hautajaisten jälkeen :
https://www.jaakkoharjuvaara.fi/1990_02_06_korpioksa_hilja_kirje_orvokille.shtml
|
PALUU
ORVOKIN ISÄN SIVULLE
PALUU
ORVOKIN JA JAAKON ETUSIVULLE