Kun kaikki olivat tervehtineet toisiaan, pidin tervetulosanat, joita olin etukäteen jo miettinyt, koska tämä oli viimeinen rotarykokoukseni, koska 'siirryn eläkkeelle' klubistamme tämän kauden päättyessä kesäkuun lopussa.


Toivotan Teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi tähän vitjojen vaihtokokoukseen kotiini 'Jaskalaan'.

Kurt ja Anne ovat hienosti vastanneet vuosikausia tämän kokouksen järjestämisestä 'Mysteerin ja Muusan puutarhassa'. (Kuvia löytyy klubin kuva-albumien sivulta.)Kuulin presidentiltämme Tiinalta, että tänä vuonna he olivat päättäneet hengähtää välillä. Silloin tarjosin Tiinalle mahdollisuutta, että kokous pidettäisiin meillä.
Nimittäin sinä vuonna, kun olin presidenttinä 2000-2001, jolloin oli samalla Järvenpään kaupungin 50-juhlavuosi, muutaman kymmenentuhannen Herättäjä-juhlat Järvenpäässä sekä kirkon riemuvuosi (2000), niin olimme Orvokin kanssa luvanneet kutsua klubin vitjojen vaihtokokouksen meille. Keväällä kodissamme oli sisäremontti ja niinkuin usein käy, niin remonttiaikataulu venyyyyy ja niin kävi nytkin eikä se valmistunut tuohon ajankohtaan. Jouduimme viime hetkessä siirtämään kokouksen Jampan seurakuntakodin juhlasaliin.
Suomalainen sananlasku sanoo: "Ei tarvitse tehdä kahta hyvää - luvata ja täyttää!"
Ajattelin kuitenkin, että jospa täyttäisi tuon lupauksen ja nyt olisi viimeinen mahdollinen hetki siihen. Siksi siis: Olkaa sydämellisesti tervetulleita!

Kieltämättä, kun meitä on n. 30 henkeä, minulla on ollut vähän samanlainen olo päivällisen järjestämisen kanssa kuin toisen maailmansodan aikaisilla japanilaisilla 'kamikaze - lentäjillä", jotka lensivät suoraan kohteeseen kone lastattuna täyteen räjähdysaineita ja niin kohde, kone ja lentäjä räjähtivät kerralla taivaan tuuliin.
Nimittäin kerran aikaisemmin olen tehnyt yksin päivällisen suuremmalle joukolle, srk:n 60v juhlien yhteydessä unkarilais-eestiläis-venäläis-suomalaisen ystävyyspäivällisen - jolloin oli vain 16 henkeä ja silloin apunani oli tyttärenpoikani Niko.

Mutta nyt apunani ovat Katin ja nuoremman poikani Samulin pojat: Eino 12v - hän sai nimensä sankarivainaja isovaarinsa Eino Teinin mukaan - ja Eemil 9v Ylitorniolta. He ovat kanssani tämän viikon Jaskalassa. Minä lennän heidän luokseen vuorostani heinäkuussa heidän yhteisille syntymäpäivilleen (12 / 9).
Koska minulla on 2 hyvää avustajaa, niin uskon kyllä, että selviämme tämän illan päivällisestä. Minulla on tässä talossani raudanluja sääntö: "Kukaan ei saa tulla minun keittiööni!" Tänään teemme pienen poikkeuksen niin, että saatte tulla keittiöön, koska ruoka on katettuna ja haetaan sieltä. - Mutta muuten kukaan ei kanna yhtään astiaa eikä yritä tehdä mitään muutakaan. Minä hoidan päivällisen Einon ja Eemilin kanssa. Joten näillä ehdoilla edetään!

Muutamia ajatuksia edelleen...

Viime joulujuhlassa kerroin päätöksestäni luopua klubin it-asioiden hoitamisesta ja siirtyä eläkkeelle klubista. Kerroin jotain terveydentilastani ja sanoin, että lääkäri on lupaillut 10v elinaikaa, mutta me tiedämme kaikki, että ne ajat ovat Suuremmissa Käsissä. Tosiasia on kuitenkin kuten sanoin, että psyykkiset ja fyysiset voimat eivät enää lisäänny, vähenevät - toivottavasti hitaasti ja jos jotain aion vielä tehdä, niin se kannattaa sitten tehdä eikä miettiä.
Minulla on ollut eläkeprojektinani tähän onnelliseen elämänvaiheeseen siirtyessäni 6 vuotta sitten, skannata ja viedä nettiin muutamia satoja historiallisia valokuvia Järvenpäästä viime vuosisadan alkupuolelta lähtien.  Olin ollut jo 5v eläkkeellä, kun totesin, etten ollut ehtinyt toteuttaa tuota projektia ja otin 2-3 päivää aikaa ja tein ensimmäiset sivut, jotka löytyvät sieltä kotisivultani "Järvenpää-historiaa" -painikkeen alta leskenlehdenkeltaisesta valikosta.

Nyt haluan siirtyä toteuttamaan tätä projektia ja voitte seurata sen edistymistä netissä kotisivultani.

Tuon joulujuhlan jälkeen monet olette olleet huolestuneita terveydestäni ja voinnistani. Siksi kerron nyt kaikille, että voin hyvin, vai näytänkö kovin huonosti voivalta? Edelleen jatkossa kenenkään ei tarvitse olla huolestunut voinnistani, sillä "kun rupean tekemään kuolemaa", niin kerron sen kyllä kaikille sekä Facebookissa että kotisivullani!

Käytän tietoisesti sanontaa "KUN rupean tekemään kuolemaa...". Tämän sanavalinnan taustana on tapaus aikojen takaa erään seurakunnan vanhasta kirkkoherrasta. Nimittäin 1800-luvulla kirkkoherrat viljelivät pappilan maita ja saivat verotulot siltä alueelta ja olivat kuolemaansa asti kirkkoherroina ja vanhetessaan palkkasivat itse pappeja apulaisikseen tekemään papin työt.
Eräässä seurakunnassa kirkkoherra oli jo yli 90v ja vaikka oli nuorempia apulaisia, niin hän kuitenkin määräsi asioita ja työtä, niin että seurakuntalaiset alkoivat kyllästyä hänen vanhakantaisiin periaatteisiinsa.
Niinpä seurakuntalaiset puhuivat keskenään, "Kun kirkkoherramme kuolee, niin sitten haluamme sellaisen ja sellaisen... uuden papin seurakuntaamme kirkkoherraksi!"
Mutta kirkkoherra eli vuodesta toiseen eikä mitään vaihdosta ollut tulossa. Vähitellen seurakuntalaiset rupesivat puhumaan keskenään, että "JOS meidän kirkkoherramme kuolee, niin sitten haluamme....?"

Siksi, kun rupean tekemään kuolemaa, kerron sen kaikille em. tavalla netissä  -  eikä silloinkaan tarvitse kuitenkaan olla huolissaan, sillä ei sekään ole mikään huolestuttava asia meidän kohdallamme.

Klubista eroaminen tässä samassa yhteydessä on minun ratkaisuni sen vuoksi, että olen todennut elämässä olevan jokaisella asialla oma aikansa ja sitten on hyvä siirtyä eteenpäin seuraavaan vaiheeseen. Luin juuri Kotimaa-lehdestä Partaharjun nuorten keskuksen perustajan, rovasti Pentti Tapion haastattelun. Hän on nyt 94 vuotias ja hänen vaimonsa on kuollut muutama vuosi sitten. Pentti Tapio kertoi harrastuksistaan, jotka ovat Partaharju ja rotarytoiminta. Se on hänen tapansa toteuttaa rotarytoimintaa.

Koska olen n. 10v hoitanut it-asiat klubissa, kotisivut, nettimatrikkelin ym., niin monet ovat sanoneet, että miten nyt sitten ne hoituvat. Kerron tähän taustaksi tapahtuman erään seurakunnan vanhusten toiminnasta. Siellä oli pitkään toiminut seurakuntasisar, joka sitten eräänä päivänä kertoi vanhuksille, että hän siirtyy nyt pois tästä seurakunnasta ja hyvästeli vanhukset. Nämä alkoivat voivotella kovasti, että " miten me nyt sitten pärjäämme, kun sisar Elli (nimi muutettu) ei enää ole meidän kanssamme täällä..." He voivottelivat tätä, kunnes eräs heistä nousi ja sanoi ponnekkaasti: "Meidänhän kävi ihan hyvin. Me saimme nuoren ja nopsajalkaisen tänne tilalle...!"
Klubin it-asiatkin hoituvat varmasti aivan hyvin! 

Sitten tähän loppuun kerron eräästä opettajastani tiedekunnassa, Uuden Testamentin eksegetiikan eli selitysopin professorista ja dekaanista, Aimo T. Nikolaisesta. Hän oli hyvin tarkka ja vaativa ja vähän oikukaskin professori. Hän pyrki sitten myöhemmin tiedekunnasta useampaan otteeseen Helsingin hiippakunnan piispaksi, mutta ei saanut tarpeeksi ääniä vaalissa. - Kerran hän kysyi  eräältä hyvältä tuttavaltaan, että miksi ne papit eivät äänestä häntä piispanvaalissa? Tuttava sanoi, että sinä et ota huomioon, että ne teologian ylioppilaat, joille sinä keljuilet siellä tiedekunnassa, ovat myöhemmin pappeja, jotka äänestävät piispaa.
Orvokillekin hän teki tällaisen tempun Uuden Testamentin tuntemustentissä. Siinä tentissä kaikki paikalla olevat ylioppilaat vastasivat aakkosjärjestyksessä vuorollaan. Jos joku ei osannut vastata, niin joku muu sai sitten vapaaehtoisesti vastata tuohon kysymykseen. Orvokki oli aakkosjärjestyksessä loppupäässä ja oli jo vastannut useisiin kysymyksiin, mihin toiset eivät olleet osanneet.
Kun tuli aakkosissa Orvokin vuoro, Nikolainen kysyi: Kummassa evankeliumissa, Matteuksen vai Luukkaan, käytetään Isä Meidän -rukouksessa sanaa 'synti' ja kummassa 'velka'? Orvokki ei muistanut heti ja arvasi ja tuli arvanneeksi sitten väärinpäin. Silloin Aimo T. Nikolainen sanoi: "Mistähän me löytäisimme sellaisen kysymyksen, johon neiti Teinikin osaisi vastata!" - No se oli yksi esimerkki.
Aimo Nikolaisessa oli toinenkin, hyvin huumorintajuinen puoli. Kun hän johti erästä Luther-matkaa Saksaan, hän joutui tietysti ryhmänjohtajana ensimmäiseksi tulliin. Virkailija kysyi häneltä: "Sind Sie der Leiter dieser Gruppe?" (oletteko tämän ryhmän johtaja) Nikolainen vilkaisi virkailijaa ja sitten hän kajautti: "Nein, ich bin der Führer!"

Aimo T. Nikolaisesta tuli myöhemmin Helsingin hiippakunnan piispa. Kun Helsingin kirkkoherrat olivat 'lempeän' nimensä mukaisen Aarre Lauhan aikana tottuneet huseeraamaan täysin tahtomallaan tavalla kaikessa, niin he olivat Nikolaisen tullessa uudeksi piispaksi, kovin huolissaan, että pitääkö meidän nyt tehdä niinkuin piispa sanoo??
Aimo Nikolaisen huumoripuoli oli usein esillä hänen piispan toimissaan. Erästä seminaarikokousta avatessaan hän sanoi alkusanojen jälkeen: "Niin ja ajan säästämiseksi minä voisin nyt lausua samalla kertaa myös loppusanatkin!"

Hänen esimerkkinsä mukaisesti, kun seuraavaksi presidentti Tiina avaa kokouksen ja tarjoaa alkumaljat ja johtaa kokousta edelleen, ja minä siirryn tuonne keittiön puolelle, niin hiljennymme nyt samalla jo ruokarukoukseen:

kuva 3 / -vie hiiri kuvan päälle, niin nimiä vastaavat numerot tulevat näkyviin kuvassa-

1 Tero-Pekka Lehtonen, 2 Osmo Ojanen, 3 Markku Fagerlund, 4 Juhani Palho, 5 Marjaana Rämö, 6 Jorma Rämö, 7 Juhani Suhonen, 8 Matti Toivanen, 9 Mikko Taavitsainen, 10 Ilkka Sintonen, 11 Risto Leino.