Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.
Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille:”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään:”Onko joku tuonut hänelle syötävää?” Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se,että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljäkuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut,vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoaiankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitääpaikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidätkorjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta tepääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”

Rakkaat kristityt!
Paaston aika alkaa pian. Viikon päästä on laskiaissunnuntai ja puolentoista viikon päästä tuhkakeskiviikko, jolloin virallisesti laskeudutaan paastoon myös täällä Järvenpään kirkossa (silloin oikein piispan johdolla). Mutta tänään messussamme puhutaan aika paljon ruuasta ja ruuanvalmistamisen vaiheista. Voidaan sanoa, että ruuan valmistaminen alkaa jo kylvämisestä, ja se jatkuu iloisella elonkorjaamisella ja päättyy siihen, kun uunista nousee ihana tuoreen leivän tai pullan tuoksu. Sitten ollaankin valmiita yhteiselle aterialle, jossa saamme kokea yhteyttä, virvoitusta, nautintoa, tulla ravituiksi ja vahvistua, jotta jaksamme jälleen elää ja kylvää uutta satoa.

Ruoka on niin tavallinen asia meille, ettei sitä tule aina edes ajatelleeksi. Mutta se on myös elintärkeä asia. Ilman sitä emme eläisi. Hengellisessäkin elämässä meillä on ruokaa. Siitä Jeesus tahtoo opettaa opetuslapsilleen ja meillekin tänään. Opetuslapset kutsuvat Jeesusta syömään ja Jeesus vastaa arvoituksellisesti, että mullapas on jo ruokaa, sellaista, josta te ette tiedä. Raamattua, Jumalan Sanaa, kutsutaan joskus rukiiseksi leiväksi. Ehtoollisella saamme ottaa Jeesuksen vastaan leivässä, joka on hänen ruumiinsa, meidän puolestamme annettu, ja viinissä, joka on hänen verensä, meidän puolestamme vuodatettu. Jeesus sanoi, että Isän tahdon täyttäminen ja Jumalan valtakunnan työn tekeminen on hänen ruokaansa. Samalla tavalla Isän tahto, Jumalan Sana ja Jumalan valtakunnan työ ovat meidän, Jumalan lasten, ruokaa. Me syömme näitä hengellisiä ruokia pysyäksemme hengissä tai voisiko sanoa Hengessä, mutta me syömme näitä ruokia myös kasvaaksemme. Ja nämä ruuat ovat myös sellaisia, että ne varustavat meitä kylvämään Jumalan sanaa edelleen ja ruokkimaan sen kylvötyön kautta toinen toisiamme. Ylösnoussut Jeesus sanoi Pietarille: Ruoki minun lampaitani. Hyvän paimenemme tahto on, että meillä, hänen lampaillaan riittäisi ruokaa ja että meistä lampaista tulisi paimenia, jotka ruokkivat toisia. Ja Elämän leipä, Jeesus Kristus, tahtoo, että hänet murretaan ruuaksi koko maailman nälkään, kaikille kansoille ja myös jokaiselle suomalaiselle.

Mietitäänpä hetki ihan meidän ihmisten luonnollista suhdetta ruokaan. Aivan ensimmäiseksi meitä ruokitaan maidolla, äidin sylissä. Vastasyntyneinä emme osaa muuta kuin itkeä, nukkua ja juoda maitoa. Äiti ruokkii meitä oman ruumiinsa tuottamalla maidolla. Sitten pikkuhiljaa meille annetaan pilttiä, josta puolet putoaa ruokalapulle, sitten muusataan pottuja, sitten vähän jauhelihaa joukkoon, ensimmäinen hampurilainen Hesellä on kova juttu jokaiselle lapselle, vaikka se onkin vähän roskaruokaa, murrosiässä vedetään valtavia määriä ruokaa kasvaville jäsenillemme, sitten pikkuhiljaa aletaan arvostamaan ehkä vähän hienostuneempaa ruokaa, finediningia ja slowfoodia, useita ruokalajeja, hienoja ruokajuomia, upeita jälkiruokia. Ihmisen ja ruuan suhde ei ole ainoastaan siinä, että opitaan syömään ja syödään itse, vaan se on oikeastaan yhtä tärkeää, että opitaan laittamaan ruokaa toisille: ystäville, omille lapsille, koko perheelle ja suvulle juhlaruokia. Ruuanlaiton huipentuma on mielestäni se, kun isoäidit laittavat niin rakkaudella ihania ruokia ja isoisätkin osallistuvat siihen ainakin pottuja kuorimalla, ja saamme yhteisillä juhla-aterioilla kokea valtavaa yhteenkuuluvuutta ja iloa.

Hengellisessäkin elämässä kulkee samanlainen kaari: Aluksi meitä ruokitaan, sanan puhtaalla maidolla. Kaste, Jumalan Sanan lupaukset ja vanhempien ja isovanhempien esirukoukset kantavat ja siunaavat meitä. Meitä opetetaan rukoilemaan iltarukous, pyhäkoulussa luetaan Lasten raamattua ja opetellaan hengellisiä lauluja. Mutta Paavali puhuu myös väkevämmästä ruuasta, jota alamme kestää kylliksi maitoa saatuamme. Rippikoulussa syvennytään uskon sisältöön ja konfirmaatiossa tunnustamme uskomme julkisesti ja edelleen seurakunta rukoilee meidän puolestamme, siunaa elämäämme kohti aikuisuutta. Hengellisessäkin elämässä meidän tulee kasvaa aikuisiksi, niin että opimme itse syömään: rukoilemme, luemme Raamattua, osallistumme yhteiseen jumalanpalvelukseen ja käymme yhteiseen juhlapöytään ehtoolliselle. Näin tulemme itse ravituiksi ja meissä herää halu ruokkia toinen toisiamme: rukoilla ystävän puolesta, lukea Raamattua yhdessä toisten kanssa, pyytää ystävää kanssamme messuun ja palvella lähimmäistämme rakkauden teoilla. Uskon, että tämä on jokaisen kristityn kutsu, olla Jeesuksen lähettiläs missä ikinä kulkeekin.

Jeesuksen opetuslapsen tie on samanlainen kuin Jeesuksen oma tie. Me olemme Jeesuksen veljiä ja sisaria, Jumalan lapsia. Jumala näkee meidät pyhinä, valittuina ja hänelle rakkaina. Jeesuksessa me näemme Jumalan rakkauden ja esikuvan elämällemme. Jeesus ruokki tuhatpäisen väkijoukon ihmeellisesti muutamalla leivällä ja kalalla. Mutta suurin ihme oli se, että hän antoi itsensä meille ruuaksi ja juomaksi. Hän tuli avuksi kuolettavaan hengelliseen nälänhätäämme. Antamalla itsensä meille ruuaksi, hän pelasti henkemme. Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa Jeesus kuvaa hengellistä aliravitsemustamme vakavin sanoin:
"Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.”

Jeesus on totisesti elämän leipä, joka ravitsee meidän sisimpämme syvimmän kaipauksen ja antaa meille uuden, iankaikkisen elämän.
Jeesus kutsuu meitä seuraansa ja tulemaan ravituiksi hänestä, mutta hän myös lähettää meidät maailmaan olemaan pikku-Kristuksia tälle maailmalle. Jeesus on kylväjä, mutta myös meidät, hänen opetuslapsensa, on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun. Joskus tämä kutsu voi olla jopa niin voimakas, että tulemme itse siemeneksi, joka jollakin tavalla joutuu kuolemaan ravitakseen toisia. Se on Jeesuksen antama esimerkki. ”Ken tahtoo käydä Herran askelissa, käy tietä vehnän siemenen, kuin siemen hänkin kuolee.” Herra voi antaa meille sellaisen rakkauden jotakin ihmisryhmää kohtaan, että saatamme jättää kaiken meille rakkaan ja lähteä vaikka maan ääriin lähetystyön tekijöiksi. Myös täällä kotosuomessa, Järvenpäässä, Jumala voi antaa meille kutsun kylvää hänen sanaansa ja se voi sisältää myös ristin kannettavaksi. ”Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden, ja siemen muuttuu leiväksi ja toinen ruokkii toista.” Ilman siemenen kärsimystä ja kuolemaa ei synny uutta elämää. Mutta kun siemen kylvetään maahan ja Jumala antaa kasvun, se nousee tuottamaan runsaasti uutta elämää ja näin Kristuksen elämä leviää meidänkin kauttamme. Se on kuin äidin rakkautta, joka valvoo, hoitaa ja ruokkii pienokaistaan, vaikka joutuu itse kärsimään ja luopumaan monesta. Kaikessa saamme palvella kuitenkin Jeesuksen kanssa ja hänen voimassaan, koska ”nyt hän meille kaikille on elämä ja autuus, on elämä ja autuus.”

Anna näille kastetuille siunauksesi ja auta heitä pysymään sinun ominasi.Sulje heidän perheensä syliisi. Auta heidän vanhempiaan, kummejaan jaisovanhempiaan rakastamaan heitä.Auta meitä jokaista palvelemaan kaikkein pienimmissä Sinua.

Laupias Jumala, muistamme sinun edessäsi rakkaitamme, joiden elämä täällä ajassa on päättynyt. Anna iäisen valosi loistaa heille. Ole lähellä surevia omaisia ja tuo lohdutuksesi heidän elämäänsä.  Auta meitä kohtaamaan oma kuolemamme Kristukseen turvautuen.

Pyhä Jumala, taivaallinen Isämme. Kiitämme sinua sanastasi, jossa saamme kuulla äänesi. Lahjoita seurakunnallesi uskoa ja toivoa, ja anna meidän kokea rakkautesi lämpöä ja keskinäistä yhteyttä. Siunaa hiippakuntamme piispaa ja seurakuntamme työntekijöitä. Auta meitä kaikkia olemaan uskossamme raittiita ja innokkaita ja elämään sanasi mukaan.

Kiitämme sinua isänmaasta. Siunaa tasavallan presidenttiä, hallitusta, eduskuntaa ja oikeuslaitosta. Anna päättäjille vastuuntuntoa, niin että he edistävät oikeudenmukaisuutta ja toimivat erityisesti niiden parhaaksi, jotka ovat heikoimmassa asemassa. Kiitämme myös kansojen yhteydestä ja tänään rukoilemme erityisesti ystävyysseurakuntamme puolesta Vacsissa. Siunaa myös Terijoen ja Pöltsämaan ystävyysseurakuntia.

Rukoilemme koko maailmanlaajuisen kirkon ja kristikunnan lähetystyön puolesta. Siunaa seurakuntamme nimikkolähettejä Leena ja Lasse Lampista Tansaniassa, Riitta Luumea Israelissa, Maija ja Ossi Kuoppalaa Namibiassa sekä Katri ja Visa Kuusikalliota Tansaniassa.  Muistamme edessäsi myös nimikkokohteitamme Nepalissa sekä Sanansaattajien Medialähetystyötä. Anna meille kaikille intoa, lahjoja ja rohkeutta kylvää ilosanomasi siemeniä sinne missä olemme.

Siunaa kotejamme. Anna niihin anteeksiantavaa mieltä ja sinun eheyttävää läsnäoloasi. Auta vanhempia kantamaan vastuuta lapsistaan. Ohjaa lasten ja nuorten kasvua. Auta meitä kaikkia pysymään lähelläsi ja opeta meitä tuntemaan sinua päivä päivältä enemmän.

Taivaallinen Isämme. Sanasi kehottaa meitä kantamaan toistemme taakkoja. Auta meitä olemaan niiden tukena, joiden elämää varjostaa suru, sairaus tai yksinäisyys. Tue ja lohduta niitä lähimmäisiämme, joiden puolesta on pyydetty esirukousta: – –. Kuule myös hiljaiset rukouksemme.
      
 (hiljaisuus)

Kiitos, että kuulet rukouksemme. Jätämme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme sinun haltuusi. Aamen