Ihmettelin, miksi sorsaäiti oli järjestänyt yöpymisen tällä tavalla aukealle rannalle? Tavallisesti nimenomaan yöksi katosi poikasineen johonkin lähirannan pensaston suojaan. Satuin eräänä iltana myöhemmin huomaamaan ensimmäisen kerran maallani supikoiran, joka vilahti tien poikki pensaikkoon. Aikaisemmin täällä ei ole ollut supeja.
Silloin tajusin, että äiti halusi aukealle paikalle, jossa hän pystyi näkemään jo kaukaa lähestyvän supin ja ehti poikastensa kanssa veteen suojaan. - Otin zoomin kanssa kauempaa nämä kuvat, ettei äiti häiriintyisi iltauneen vaipuneiden lastensa kanssa. Nopeasti se tottuikin iltauintireissuihini eikä välittänyt, kun kävelin rauhallisesti muutaman metrin sen ohitse laiturille enkä uinut lähellä sen puolista rantaa.

Olen järjestänyt tietokoneen, skannerin, tulostimen, usb-jakajat, levyt ja muistitikut, kortinlukijan ym. kaikki tarvittavat vempeleet viereiselle sängylle ja yöpöydille ym., koska tämä läppärini on tehokkaampi kuin vakipaikalla atk-pöydällä oleva vanhempi kone ulkoisine varmuuskopiointilevyineen ym.
Niinpä luen sängyllä digilehdet, skannaan ja muokkaan kuvat, teen nettisivut, hoidan sähköpostit ja kaikkea muuta mahdollista ja toisella silmällä voin katsella muutaman sarjan telkusta tai uutiset ja kuunnella yöradiota rauhassa. Radio Suomen yöradio on siitä mukava, että siellä on läpi yön livenä juontaja paikalla, ja kun yöllä ei ole kiirettä eri ohjelmaformaattien välillä, niin toimittajat rauhalliseen ja levolliseen tapaan hoitelevat juonnot tai soitto-ohjelmat ja välillä on mukavaa musiikkia... Siellä tulevat myös uusintana muutamat päivälähetykset ja tietysti viimeisimpiä uutisia tunnin välein. 


Niinpä olen maksimoinut mukavuudenrakkauden ja eläkeläisen tapaan kerään yöpöydälle tai viereen lattialle tarjottimelle aamupalat ja lounaan ja muutakin syötävää ja juotavaa. Hankaluutena on ollut se, että miten syömiset saa hoidettua ilman, ettei sitten läppärin näppäimistölle ilmesty jotain asiaankuulumatonta... sitten keksin hyvän ratkaisun. Muistin kuvassa olevan Petterin koulussa tekemän rullien päällä liikkuvan tarjoilupöydän, joka oli vaatehuoneen yhdessä nurkassa. Hain sen makuuhuoneeseen, jossa se mahtui hyvin oven viereiselle seinustalle. Siihen sai lastattua niin aamupala - kuin lounastarjottimenkin ja tietysti kahvitermoksen ja kun asetuin tyyneselkänojaiselle 'arkisohvalleni', niin vedin tarjoilupöydän rullien avulla aivan sängyn viereen. Kaikki on kätevästi käden ulottuvilla, mutta turvallisesti näppäimistöstä sivussa.

Tämä otus on jo nähnyt parhaat päivänsä tai ylittänyt 'parasta ennen päivämäärän'... joten paremminkin otuksen jäämistö lepäili vielä  liiterinvintin alaportaalla, kun olin menossa viemään tyhjiä mehupulloja vintille. Ajattelin, että ehkä se siitä häviää itsekseen, kun on tullutkin. - Annoin olla ja kas - seuraavana aamuna sitä ei enää näkynyt. Mahtoikohan supi olla asialla - kettu jättää fasaanin siivet ja koivet ateriansa jälkeen johonkin marjapuskien varjoon tms. - Kyllä tuolla portailla öisin hiipii usein iso valkoinen kissakin ulkovalojen liiketunnistimien havaitsemana  -  erinomainen hiirien ja rottien yövartija.

Pihamme on suunniteltu siten, että talon edessä on yksi ehyt isompi nurmikkoalue, jossa on puutarhakalusteet ja vapaata tilaa, jota sitten korket puut ympäröivät joka puolelta ja reunaa vierustavat koko kesän kukkivat neilikkaruusut.
Siihen oli aikoinaan istutettu ensin kaksi ja sitten kolmaskin timanttituija ja yksiu kartiokuusi, jotka olivat kauniita pieninä ja niissä vielä talvella pienet jouluvalotkin. Mutta kymmenkunta vuotta kasvattaa puita varsin paljon ja niinpä ne varjostivat kokonaan neilikkaruusut, veivät tilaa puutarhakalusteilta ja ainoa olopiha muuttui ahtaaksi eikä jouluvaloja enää päässyt kunnolla tikapuiden avullakaan ripustamaan paikoilleen...

Sitten päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja kun kysyin asiantuntijapuutarhurilta, että niin isoja tuijia ei pysty enää siirtämäänkään uuteen kasvupaikkaan, niin ainoa vaihtoehto oli niiden kaataminen ja nyt kuvat kertovat, miten se tapahtui ja lopuksi miltä olonurmikko näytti tämän jälkeen...

Samoin kuin neilikkaruusut saavat aurinkoa, sitä saa myös tarkasti kahden talven yli hoitamani pelakuu, jonka väriä rakastan. Elokuulla tuli voimakkaita ukkossateita ja ukkospuuskia, jotka heittivät tämän leveässä ruukussa kasvavan pelakuun nurinniskoin nurmikolle, jolloin oksia katkeili ja kukkiminen väheni, kun se piti ottaa tuulelta suojaan kuistin katoksen alle.
Olen päättänyt jo, että jos saan tämän hyvin talvehtimaan, niin ensi kesänä kiinnitä ruukun kahdelta puolin joillakin rautalangoilla tms. pöydän listojen välien kautta pöydän alle, niin ettei tuuli saa ruukkua liikahtamaankaan...ja irto-oksista kasvatan uusien taimien juurakot, ja niin ensi kesänä piha helottaa kauniin punaisena. Täytyy vain miettiä vielä millaiset ruukut ja miten ne sijoitan, koska maahan ei kannata istuttaa, kun puiden juuristot syövät kaiken voiman maasta, niin että nurmikollakin on täysi työ saada maasta pontta kasvulleen.

Eräänä iltana olin kaukana kanavan päässä kiskomassa lumpeiden ja ulpukoiden juurakoita kanavasta, kun Neppe ja Pauliina poikkesivat Jaskalassa....etsiskelivät minua eivätkä heti löytäneet ja jättivät olohuoneen pöydälle - minkäs muun kuin ulpukan kukkasen terveisiksi, mutta sitten varmaan kännyn kanssa löysivät minut ja tulivat jollalla katsomaan - olinkin jo huhkinut muutaman tunnin, joten oli korkea aika lopettaa ja tultiin yhdessä jäätelölle ja cocikselle.