ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ TIISTAINA 6.12.2011:

Aamulla oli 9.30 lipunnosto kirkonmäellä ja sen jälkeen partiolaisten ja koko seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus kirkossa. Mieslaulajat olivat tapansa mukaan kuorona jumalanpalveluksessa.

PERJANTAI 9.12.2011

Järvenpään kaupungilla oli kaupungin 60-vuoden merkeissä vastaanotto ja konsertti, jossa oli Pekka Kuusiston suunnittelema ohjelmisto:

LAUNTAINA 10.12.2011

3. ADVENTTISUNNUNTAI 11.12.2011


Joulukuun 11. päivä oli meidän kihlapäivämme 1965 Helsingissä. Olimme jo päättäneet naimisiin menostamme pari päivää aikaisemmin ja sitten muistimme, että kihlasormuksethan täytyy ostaa, kävimme Oskar Lindroosin kultaliikkeessä Aleksilla ja vaihdoimme sormuksemme entisessä Kolmen Sepän lounasravintolassa lounastunnilla ja muistaakseni illalla kävimme sitten tapaamassa vanhempiani täällä Järvenpäässä.

Eemil soitti aamulla. Olin luvannut, että hänen lähettämänsä kortti on netissä:


- - - - - -

Oli taas ollut myrskyä ja sadetta, vesi sen kuin nousee ja pienoinen routa suli taas pihasta. Eikös Juicekin laula jotain  adventtiloskasta. Sunnuntaiaamuksi ilma oli yöllä kirkastunut...

Kirkossa oli taas messussa niin hyvä olla, merkillinen paikka se kirkko. Ajatukset lähtevät liikkeelle, joka kerta työntekijät ja seurakuntalaiset erilaisissa tehtävissä tekevät kaiken niin rauhassa, iloisesti ja lämpimästi...Lähtiessä Marja ja Keijo Karonen antoivat minulle pikkujoululahjaksi heidän kesämökkisaareltaan olevan katajaisen voiveitsen, jonka Keijo oli itse veistänyt ja hionut. Tuoksukin oli vielä kuin katajalla - lämmin kiitos. Samalla muistin kaikki ne rukoukset, joilla heidän piirinsä on kantanut meidänkin perheemme elämää, sieltä Samulin onnettomuuden vuosista lähtien ja niin monen muunkin asian yhteydessä.
Jotenkin mieleen nousi voimakas tietoisuus, että eivät ne rukoukset jääneet niihin aikoihin, vaan rukous ja rakkaus ovat saman asian eri puolia ja Raamattu sanoo, että "rakkaus ei koskaan katoa..." eli ne rukoukset kantavat sieltä asti ja edelleen, tänään ja tulevaisuudessa.

Satuin vilkaisemaan Järvenpään Studio 1 2 3 ohjelmistoa ja kas, klo 14.15 oli uuden HILJAISUUS - elokuvan ainoa sunnuntain esitys. Sen ensi-ilta oli perjantaina, kertoo  Kaatuneitten kokoamispaikan tapahtumista, elämästä ja ihmisistä sodan usein vaietulta ja vähemmän esillä olleelta puolelta. Olin nähnyt tekijöiden haastattelun TV 1 aamuohjelmassa. Yhtä vakuuttavaa ja aitoa. On vaikeata tehdä luonteva kuvaus, joka ei 'ammu yli' puoleen tai toiseen - niin arka aihe.


KESKIVIIKKONA 15.12.2011

Vesi nousee edelleen, koska sataa, mutta sen jälkeen kuin v.1958 järven eteläpäähän rakennettiin säännöstelypato, vesi ei ole enää noussut maalle.
Aikaisemmin se oli keväisin pari viikkoa peittäen kaiken muun, paitsi asuinrakennuksen.

https://www.jaakkoharjuvaara.fi/jaakko_maisema.shtml#TULVA

Illalla oli Rotaryklubin  joulujuhla, tällä kertaa Hirvihaaran kartanossa. Olin luvannut pitää siellä jouluhartauden. Jostain syystä juutuin taas tietokoneen äärelle niin, että kun bussin piti lähteä 17.30 Järvenpään linja-autoasemalta, niin huomasin klo 17.20 miten 'aika on juossut joutuisaan...' Niinpä siis vaatteiden vaihto ja omalla autolla linja-autoasemalle ja bussiin sisään klo 17.30 ja sanoin vain, että 'eikös kuulu olla täsmällinen!'

Siinä muutaman minuutin vaatteiden vaihdossa tuli elävästi mieleeni työvuodet Helsingissä papinuran alkuaikoina, kun olimme Orvokin kanssa laittaneet vapaapäivät ja -ajat vuoroaikoihin ym. kun ei tahtonut saada muuten lastenhoitoa järjestettyä Pauliinan ja Petterin ollessa pieniä. Toinen tuli töistä ja toinen ryntäsi töihin ja lapset vaihdoimme joko eteisessä tai ulko-ovella: "Ne ovat saaneet ruokaa" tai "Ne eivät ole saaneet ruokaa!" - tietoja vaihtaen. Onneksi asuimme kerrostalossa, jossa hissillä alas mennessä saattoi hissin peilistä katsoa, tuliko liperit kaulaan tms ja joskus piti palata vielä hakemaan.
Kesäaikaan, kun olin lasten kanssa puistossa leikkimässä, Orvokki saattoi tulla sinne ja minä lähdin suoraan esim. vihkimään tai kastamaan Huopalahden kirkkoon ja tiesin, ettei ole kutsua kotiin tms. sen toimituksen jälkeen. Minulla oli sakastissa maahan asti ulottuva alba, jonka alle shortsit ja sandaalit jäivät näkymättömiin vaatteita vaihtamatta.
Myöhempi esimieheni Matti Hakkarainen ripitti välillä siitä, että käytän aikaa lasten kanssa enkä joka hetki tee srk-työtä. En sanonut siihen mitään, sillä monet kirkkoherranvirastosta vauvalleen kastetta tilatessaan sanoivat, että "tahdomme sitten sen papin, joka leikkii lastensa kanssa puistossa!" - Kolleegani Erkki Kaukorannan kanssa kävimme kastamassa myös ne lapset, jotka Hakkarainen oli kirkkoherranvaalitaistelunsa aikana luvannut kastaa, muttei ollut sitten löytynyt kuitenkaan aikaa.



LAUANTAINA 17.12.2011

Aikainen herätys klo 5.00. Miksi?
Järvenpää oli Terijoelta sodan aikana evakuoidun siirtoväen sijoituspaikkakunta. Sen vuoksi Järvenpäässä on Teriojantie  Seurakuntaopistoa vastapäätä Tuusulan väylän varrella. Toimeliaiden karjalaisten muuttaminen Järvenpäähän on ollut yksi tekijä Järvenpään aktiivisessa kasvussa ja kehityksessä omaksi kunnaksi/kaupungiksi. Kotiseuturakkaus on synnyttänyt myös Järvenpään kaupungin ja Terijoen kaupungin ja Järvenpään seurakunnan ja Inkerin luterilaisen kirkon Terijoen seurakunnan välille ystävyyssuhteet.
Terijoella oli uuden kirkkoherran virkaanasettaminen su 18.12.2011. Joulukuu on niin kiireinen srk:n papeilla, ettei kukaan päässyt lähtemään edustamaan Järvenpään kirkkoherraa virkaanasettamisessa. Olin luvannut, että voin olla vihoviimeinen varavarahenkilö tarvittaessa.
Siksi aikainen herätys ja nopeasti uimaan, loput tavarat laukkuihin ja sitten linja-autoasemalle odottamaan Hämeenlinnasta tulevaa bussia. Ennestään tunsin lähtijöistä jo Jaakko Mäkelän ja Olli ja Marjut Torkkelin ja useita muita, joiden kaikkien nimiä en muista (..ja sellaista sattuu varsinkin vanhoille ihmisille, niinkuin pojanpojallani Einolla on tapana sanoa...), ja jotka ovat kaikki pitkän linjan Terisäätiön  kantavia voimia ja panneet voimansa ja resurssinsa näiden yhteyksien rakentavaan hoitamiseen ja myös ystävyysseurakuntatyöhön.
Olin huonetoverina Jarskin sijaisena olevan Miika Kemppaisen kanssa ja on mukava nähdä, miten nuori kirkkoherra yhdessä neuvoston kanssa rekrytoi seurakuntaan hyviä, nuoria, uusia työntekijöitä.

Ensimmäisellä pysähtymispaikallamme sain näiltä terijokelaisilta ystäviltä Terijoki - pinssin:

4. ADVENTTISUNNUNTAI 18.12.2011


Herätys Terijoella hotellissa, nopeasti aamupalalle ja Olli Torkkeli oli huolehtinut taksin viemään minut ja nuorisotyöntekijä Miika Kemppaisen Terijoen kirkolle. Piispa Aarre Kuukauppi on ilmoittanut tulevansa klo 9.30 sakastiin ja meidän tuli olla silloin jo paikalla. Sitten ilmeneekin, että piispa oli luullut messun alkavan klo 10, mutta se alkaakin vasta tuntia myöhemmin. Nyt oli aikaa keskustella piispan kanssa neuvotteluista, joita oli lauantai-iltana käyty ystävyysseurakunnan edustajien ja uuden kirkkoherran, Dimitri Galahovin kanssa. Niistä tarkemmin em. Terijoen sivulla, joka valmistuu muutaman päivän kuluttua...


Sunnuntai-iltana takaisin kotona. Avantoon iltauinnille, tulee tuntu, että nyt on taas kotona. Vielä kestää siirtyminen henkisesti takaisin kotiin, niin voimakkaasti tuo messu oli koskettanut, oli kuin olisi ollut Järvenpäässä kotikirkossamme. Kirkkoherra Dimitri liturgian ja saarnan rukousten kohdalla sanoi "rukoilemme" ja sitten hän oli hiljaa pitkän tovin, jolloin jokainen kirkossa oleva sai tuoda hiljaa sydämellään olevat asiat yhteisen hiljaisuuden osana Jumalan käsiin - yhteys, rukous ja rakkaus oli 'käsin kosketeltavaa', oli rauhaa ja tilaa Jumalalle - sitten taas lauletut ja lausutut sanatkin kuuli paremmin ja keskittyneemmin. Oli kuin kotona Järvenpään kirkossa. Ei ihme, että kristinoppi sanoo kristillisestä maailmanlaajuisesta kirkosta, että se on 'yksi, pyhä ja yhteinen' kaikessa vianalaisuudessaan ja vajavuudessaankin...osa sydämestäni jää sinne ja meillä on yhteinen Taivaan Isä, joka siunaa meitä siellä, missä me kukin olemme ja elämme...niin kauan kuin meille täällä taivalta suodaan ja sen jälkeen se yhteys Kristuksessa jatkuu 'näkyvän ja näkymättömän seurakunnan' osien kesken...

MAANANTAI 19.12.2011

Päivällä jouluvalmistelujen jatkoa ja illalla futisharkkakuljetus Söderkullan tekonurmikentälle Sipoossa. Sitkeästi nuoret harrastavat jalkapalloa sateisessa ja pimeässä säässäkin.

TIISTAI 20.12.2011
Vielä viimeiset joulupostit lähtemään. Posti (ihmeellinen "Itella") on luvannut viedä perille vielä tänään lähtevät 1-postit. Järvenpään 'pääposti' Jannen ja Helsingintien välisessä kauppakeskuksessa on verraton paikka. Vaikka olisi joulun alla mikä tahansa jono, niin se menee muutamassa minuutissa, palvelu on nopeata ja aina ystävällistä.  Siellä on mukava käydä, parkkipaikkakin löytyy aina, jos menee autolla. Kun Samulin perhe oli muuttanut Ylitorniolle, harva se päivä puuskutin pakettien kanssa postiin vähän vaille 17...ehtiikö vielä tämän päivän postiin. Aina jotain oli jäänyt muuttokuormasta. Toivottavasti Itellan ihmeelliset säästötoimet antavat työrauhan tälle postille.

Ilalla futiksen harjoituspeli kahden joukkueen välillä Söderkullassa. 2-0 voitto tuli, mutta tärkeintä on, että säilyy kosketus todelliseen pelaamisen talvisen harjoittelukauden keskellä. Mieslaulajien konsertti jää tänä jouluna kuulematta, mutta kuulijoita kirkko oli kuulemma täynnä molemmilla kerroilla.

KESKIVIIKKO 21.12.2011
Prima Vistan joulukonsertti illalla kirkossa. Kaunista, sydäntä koskettavaa - kiitos!


Muutamat sateiset ja pimeät joulunaluspäivät kuluvat nopeasti, viimeisten joululahjojen hankintaa. Muutamat ihmiset poikkeavat tuomassa joulutervehdyksen, on verratonta olla eläkkeellä, sanoa 'ehdittekö poiketa sisään', istutaan jutellaan, juodaan glögiä tai kahvia, ei ole kiirettä niinkuin työvuosina piti koko ajan valmistella ja huolehtia srk:n joulutilaisuuksista, koululaiskirkoista, valmistaa puheita ja siinä sivussa miettiä perheen joulun järjestelyjä...aina kuitenkin selvittiin.
Nyt on rauhallista, tämä on hyvää aikaa elämässä.

Joulupaketitkin Kontiolahdelle ja Ylitorniolle ovat kuulemma saapuneet ajoissa. Hyvä!

Joku ihmettelee, että laitan jouluruokia ja valmistelen, 'miten jaksat olla ahkera...tms.?' Tällä tavallahan valmistelen 'yhdessä Orvokin kanssa' joulua, vaikka mielessä onkin välillä ikävä. Palautan valmistelujen ja reseptien keskellä mieleeni aina sitä, miten Orvokki teki nämä asiat, mitä hän sanoi valmisteluista, miten toimi, missä ovatkaan hänen reseptinsä, ai niinhän se olikin jne... Ikävän keskellä on kuitenkin ilo siitä, että kun hän ei enää pystynyt viimeisenä joulunaan valmisteluja tekemään, muistisairaus oli jo vienyt aloitekyvyn, reseptin sisällön hahmotuskyvyn, voimat olivat vähissä ja nopeasti vähenivät. Hänen oli hyvä päästä jo pois, koska kärsi tästä kaikesta ja koitti sitä salata, etteivät toiset huomaisi peruuttamatonta muutosta hänen elämänhallinnassaan.
Jollekin lähimmälle ystävälleen hän sanoi, tämän kysyessä, miten voit, että kyllä Jaakko pitää huolen, kun en muista enää...

TORSTAI 22.12.2011

Talvipäivän seisaus! Siis tästä lähtevät päivät valkenemaan, mennään kohti valoa ja kesää... eihän tämä syksy sittenkään ole ollut niin pitkän tuntuinen. Niin kauan kesti lämmin ja kaunis sää syys-lokakuulle. Tuntuu siltä, että jouluvalot loistavatkin nyt kirkkaammin pimeyden keskellä kertoen valoa kohti kääntymisestä.

Pitkään odotettu käynti tuttavaperheen luona Mäntsälän puolella. Ei ole onnistuttu tapaamaan syksyn aikana, on aina menty 'ristiin', nyt se onnistui.

Vesa ja Kari poikkeavat tuomassa srk:n tervehdyksen, iloinen tapaaminen ja glögihetki. On se hyvä, että toiset jaksavat tehdä työtä, kun minä lepäilen eläkkeellä.

PERJANTAI 23.12.2011
Eemil soittaa Ylitorniolta ja kysyy huolestuneena: "Kuule, kun en ole nähnyt, niin oletko muistanut lähettää pakettia, jossa on isoja ja pieniä lahjoja?" Hän muistaa, että lupasin lähettää ne heille täältä jouluksi, vaikka lennän itse Tapaninpäivän jälkeisenä tiistaina ja tulen takaisin torstai-iltana, koska perjantaiksi on sovittu pari toimitusta pitkän aikaa sitten.
Vakuutan Eemilille, että olen kyllä lähettänyt ne ja isi on hakenut Matkahuollosta ja pannut piiloon jouluun saakka. Eemil huokaisee helpottuneena! Enää siis yksi yö jouluaattoon!

Illan suussa ovikello soi. Harjuvaarankujan kohdalla olevan Grillikahvila Taukopaikan omistajan poika tulee tyttöystävänsä kanssa tuomaan kevätrullia jouluksi - miten iloinen asia! Onneksi he ehtivät istua hetkeksi kahville ja saan heille jo päivällä suunnittelemani sydänpiparkakut omana joulutervehdyksenäni. Olisin unohtanut, elleivät olisi tulleet käymään. Meillä on hyvä yhteys, olen ihaillut joka päivä siitä ohi kulkiessani heidän ahkeruuttaan grillikahvilan rakentamisessa, ystävällistä palvelua, hyviä leivonnaisia ja kevätkääryleitä, kukatkin kukkivat kesällä kauniisti terassin edessä rouvan hoitaessa niitä huolella.

Koko talon imurointi jouluksi, saunan lämmitys, kinkku uuniin.

LAUANTAI 24.12.2011 JOULUAATTO

Yö on mennyt kinkun paistumista valvoessa ja viimeisiä paketteja laittaessa, rosollia varten samalla kypsensin juurekset, että on päivällä kylminä helpompi. Nyt vielä nukkumaan muutama aamutunti... Onneksi lupasin jouluyönä tulevan päätössivun tähän 'joulusivun'. Ehtii tehdä vielä aaton yöhartauden jälkeen.

Muutaman tunnin unien jälkeen herään siihen samaan tunteeseen, joka on jokaisena jouluaattoaamuna. Tietää, että tänään se tapahtuu. Vaikka ei enää ole vuosikymmeniin odottanut jouluaaton yllätystä niinkuin joskus, niin se tunne tulee samankaltaisena. Sitten vain päivän toimiin. Pauliinan perhe tulee illalla, joten aikaa on ihan hyvin, sillä olen luvannut mennä vasta klo 23 aattohartauteen tai oikeammin jouluaaton yömessuun.

Ensimmäiseksi pitää tehdä 'joulujälkiruoka', jota perheessämme syödään ainoastaan jouluaterialla, persikkahyytelöä. Se on ollut Orvokin bravuri ja niin tärkeä, ettei sitä voisi korvata mikään muu jälkiruoka. Reseptikansio taas esiin ja täytyy muistaa kaksinkertaistaa ohje, koska pitää olla tupla-annos. Keltuaiset, sokeri, persikanpalat yhdessä kulhossa vatkataan, toisessa munanvalkuaiset, kolmannessa kerma, liivatetta ensimmäiseen ja sitä sekoittaessa tarkasti hyytymisen alkaessa rauhassa ja salamannopeasti valkuaiset ja kerma ja tässä pitäisi olla kolme kättä, mutta sujui se kuitenkin kahdellakin ja kylmäkomeroon odottamaan iltaa... - siis se hyytelö;)

Rosollin ainekset ovat olen jo yöllä keittänyt valmiiksi. Nyt se puinen kaukalo ja hakkurilla pienentäminen ja sitä myöten eteenpäin. Ovikello soi, iloinen yllätys jälleen, ovella olivat veljeni vaimonsa ja tyttärensä perheen kanssa tuomassa joulukukkastaan, kun ovat menossa hautausmaalla käymään. Eivät ehdi poiketa sisälle, mutta olipa tosi iloinen yllätys, koska ei ollut Skypessä ollut puhetta, että ovat Suomessa joulun aikaan. Tervehdykset oli vaihdettu netissä ja tekstarin, nyt siis livenä! Kiiiiitos ja hyvää joulua!

Koska kaikki alkaa olla valmiina, ehtii vielä koneella laittelemaan viimeisiä tervehdyksiä ja koska Terijoen Dimitri-kirkkoherralle ei ole ehtinyt vielä laittaa matkan ja virkaanasettamismessun kuvia, työstän yhden henkilökohtaisen kuvan hänestä valmiiksi ja siirrän nettiin ja sähköpostiin linkki ja hyvän joulun toivotus. Hän ei osaa englantia, mutta toivottavasti saa Google-kääntäjällä selvää, kun minäkään en osaa venäjää. Käänsin itse Googlella tiedostonimen venäjäksi, mutta koneeni ei hyväksy sitä, kun ei ole venäjänkielen merkistöä asennettuna. - Muutaman tunnin kuluttua tuli kuitenkin suomeksi (!) kiitokset ja joulun toivotus - hienoa, se järjestyi sittenkin.

Sitten keittiöön punaiset jouluverhot, mummun (Orvokin äidin) meille ensimmäiseksi yhteiseksi jouluksemme lähettämä kolmihaarainen kynttilänjalka keittiön pöydälle ikkunan ääreen. Merkillistä, miten jotkut asiat ja esineet muodostuvat sellaisiksi, että ne otetaan aina esiin jouluna - ne kuuluvat perheemme jouluun, niiden esille laittaminen on sisäinen ja ulkoinen merkki, kokemus siitä, että nyt on joulu...

- - -


- - - -

He lähtevät Sipooseen yökirkkoon ja minä Järvenpään kirkkoon. Kirkko on lähes täynnä. Kaikilla on hyvä olla. Jouluyön messun päätyttyä ajan vielä hautausmaalle illan hiljaisuudessa katsomaan kynttilöitä. Kynttilöiden lisäksi kappelin ikkunoista loistaa aina pimeään aikaan valot sisältä. Se on kuin suuri lyhty hautausmaan korkeimmalla kohdalla. Vaikka jokainen tietää, että siellä ei ole ketään, niin ikkunoista loistava valo kertoo hiljaisella viestillään, valo loistaa, elämän valo, taivaan valo, valkeus, jossa ei ole mitään pimeyttä.

Kotiin tultuani haluan ottaa vielä yhden öisen kuvan kodistani. Koska pihaamme eivät ulotu mitkään katuvalaistukset, pimeän keskellä jokainen pienikin valo loistaa, näkyy kirkkaana.




Pieni pakkanen on tullut säätiedotuksen mukaan, vaikka päivällä satoi vettä. On jotenkin  samanlainen tunnelma, - ei lunta, hieman kylmää ja aivan hiljaista - samanlainen tunnelma, viileän yön hiljaisuus kuin keväällä pääsiäisyön palvelukseen mennessä. Se tunnelman samankaltaisuus hämmästyttää, molempina öinä on suuren ihmeen yö: