Tästä kaadettiin ainoa pirkkalankoivu,
joka pihalla oli ja kasvoi aivan vasemmalla. Se jäi kuitenkin isompien
puiden varjoon, vaikka venyi kilpaa pituutta niiden kanssa ja siksi
kuoli valon puutteeseen.
Siitä oikealle vain kanto jäljellä ja köysi kantonipun päällä, oli
aivan laho koivu, joka köysistä huolimatta kaatui niin, että oksisto
meni kahta puolta lyhtypylvästä (ei näy kuvassa) ja riisui sen melkein
valojen ohjauksista ja väänteli vähän lamppuja, mutta kyllä siitä vielä
valopylväs saatiin.
Vielä yksi koivu näkyy tuolla pitkällään eli tähän mennessä saldo oli 3 kpl. Pöllejä laitetiin saman tien jo peräkärryyn.
Seuraavaksi oli vuorossa neljäs koivu,
joka oli portille päin mentäessä oikealla kädellä varsin iso. Karilla
oli kuvassa näkyvä uusi taljasysteemi, jolla pönkitettiin puuta
muutaman tonnin voimalla kaatumissuuntaan...
ja sitten sahaamaan ja pönkkä esti puuta kallistumasta taaksepäin...
ja niin se sitten rojahti komeasti
tontin rajaa kohti, missä ei ollut mitään vaarallista alla. Puun rungon
päästä näkee, miten tässä puussa oli pitkittäishalkeama. Kun pakkanen
kiristyi, niin tuo lievästi runkoa kiertävä pysty halkeama avautui
muutaman sen ja sitten keväällä vuoti kovasti mahlaa ja oli tiiviimpi
halkeama. Tästä puusta talvella oli pudonnut jo yksi lahonnut haara
itsekseen.
Ja sen päälle viides koivu, joka sekin oli kuivumassa pystyyn.
Tässä se viides on koko pituudessaan.
Pönkän vinssi kierretään taas alkuasentoon. Kun tämä puu kaatui, se
kaatui osittain aivan Karin takana näkyvän korkean koivun päälle,
jääden vinosti nojaamaan sen koivun oksistoon. Siihen oli olemassa
varmat konstit. Vedettiin mahdollisimman korkealta vasemmalla pystyyn
jäävän koivun runkoon vetoliinat, joita kiristettiin vasemmalla
näkyvään koivuun ja vähä vähältä vetoliinojen avulla nojallaan oleva
koivu kierähti irti oksistosta pitkäkseen.
Pitää vain huolellisesti valita suunnat, mihin vetoliinan kiinnittää ja
tikkaat pystyyn vinossa olevaa koivua vasten siten, että jos koivu
lähtee kaatumaan, niin tikkaat jäävät päällimmäiseksi :)
Nämä kaatohommat eivät ole voima-, vaan älylajeja.
Vielä olisi pitänyt autotallin ohi
vievän tien vierestä kaataa kaksi koivua, mutta koska meillä oli aikaa
varattuna vain tämä päivä, niin kävimme vaikeimman kaadon kimppuun =
taloon päin kallellaan oleva korkea lehmus.
Se oli aikoinaan haarautunut tuosta 1,5 metrin korkeudelta, mutta koska
se haara kallistui aivan tänne katsojaan päin, niin se haara oli
aikoinaan kaadettu pois. Siitä seurasi, että tuossa kannossa oli
runsaan metrin korkuinen iso aukko - näkyy pitkän omaisena Karin
edessä. Runko oli lähes ontto tuolta kohdalta.
Siksi oli pelättävissä, että se kallistuu taloon päin.
Olin kaksi vuotta aikaisemmin katkaissut ylhäältä puolesta välistä ison
haaran, joka veti painoa sinne taloon päin. Vein sähkösahan puuhun niin, että sain haaran putoamaan autotallille päin.
Kuvat löytyvät täältä... klik. Samassa linkissä on jo muutakin yhteistä projektia Karin kanssa siitä autotallin tien vierestä.
Taloon päin kallistumista / kaatumista
mietittiin paljon ja kiinnitettiin yllä näkyvät kaksi hinauskäyttä,
joita voi vetoliinojen avulla kiristää. Näin kokeiltiin. Kun Kari
sahasi hitaasti katkaisu-uraa, niin vaikka vetoliinoja kiristi, niin
sahausura alkoi painua kiinni = liinat eivät jaksaneet vastustaa rungon
painoa.
Homma piti keskeyttää ja taas mietittiin rauhassa, koska epäonnistumisen mahdollisuutta ei saanut olla.
Lähdettiin hakemaan Karin kotoa vaijerivinssiä sekä tarpeeksi kestävää
köyttä K-Raudasta. Siellä oli 14 mm punottu nailonköysikela. Ks.
seuraava kuva:
Tämä uusi = kolmas vaijerivinssi oikeassa alareunassa ja nelinkertainen (valkoinen) nailonköysi vetää autotallille päin.
Sitten Kari sahasi hieman lisää kaatokohtaa. Minä kiristin
vaijerivinssiä... sahaussauma suureni ja vähän kerrassaan puu alkoi
kallistua odotettuun suuntaan...
Kävin irrottamassa vasemmalla ylimpänä näkyvän näkyvän vetoliinan,
koska se veti poispäin talosta, mutta olisi jarruttanut autotallille
päin kaatumista.
Tämän jälkeen hitaasti vinssiä kiristämällä puun vastavoima väheni,
sillä se alkoi yhä enemmän seistä painopisteensä / kaatumiskohtansa
päällä...
Hitaasti kiristämällä se sitten kallistui autotallin suuntaan ja rojahti rytisten maahan:
Sen tarkemmin ei homma olisi muutaman
tunnin pähkäilyn, mietinnän ja varovaisen etenemisen myötä voinut
onnistua. Koska puu oli rivinsä viimeinen, avoin tila oli taloa kohti
ja oksat taloa kohti ja kun puu kaatui sivusuunnassa aivan tien
reunaan, niin oksisto oli tielle päin.
Sen jälkeen ensimmäiseksi sahattiin oksat irti rungosta, niin autolla
pääsi ajamaan tallilta talolle. Sanoin Karille, että en koskaan
fysiikassa osannut laskea eri voimavektoreita jne... , mutta nyt piti
silmämääräisesti arvioida rungon ja oksiston painoa, vetosuuntaa,
kokeilla varovasti köysien, vetoliinojen, vinssin vetovoimaa, -suuntaa
ja hitaasti rakentaa tästä 'voimavektorikokonaisuus' :) - Varmaan pari
enkeliä työnsi vielä sopivaan suuntaan, koska olimme valmistautuneet,
että saattaa kaatua järveen päinkin jne., kunhan vain poispäin talosta,
mutta tämän tarkemmin se ei olisi onnistunut.
Kari isommalla sahalla vielä pätki
rungon ja alkoi tulla ilta ja pöllit jäivät sitten minun raivattavaksi
pois ja siinä sitten meni pari päivää...
Sitten pyysin vielä Pasin yhdeksi
päiväksi kaveriksi, että saatiin oksat peräkärryyn ja juhannuskokkoon
ja vähitellen pöllit kärryyn ja rahdattua puuvajaan ja suuri osa jäi
vajan seinustalle, koska niitä oli niin paljon. Suurimpia en olisi
pystynyt yksin nostamaan pinoon, joten yhdessä vieritettiin kärryn
lavalta paikalle ja sen jälkeen kahteen mieheen saatiin pinottua...
Alaspäin ne sieltä sitten aikanaan saa alas ja hydraulikirveellä
halkaistaviksi kunhan nyt kuivuvat vuoden pari siinä.
Syksyllä oli rannalta kaatunut koivun haara,
jonka juuriosa oli niin paksua, ettei onnistunut minun sahoilla pätkiä.
Kari oli pätkinyt ne ja mietin, miten saan en kuljetettua pinolle,
mutta muistin vanhat kunnon nokkakärryt. Paksuimmat pöllit sai yksi
kerrallaan pyöritettyä nokkakärryn alustan päälle ja sitten
kallistettua ja vedettyä pyörien päällä paikoilleen... - loistava
yksinkertainen keksintö tämä nokkakärry.
Viisi päivää kesti kaatopäivästä lähtien saada paikat jälleen kuntoon...
Se oli mukava muistaa tätä tehdessä, että minun elinaikanani ei näitä samoja puita enää kaadeta ;)) - eikä niiden tilalle istutettuja tai kasvaneita.
* * *
Jäljelle jääneen lehmuksen korkean kannon hyötykäyttö
* * *
Paluu
luontoasioiden sivulle
Paluu
ETUSIVULLE