Tästä kaadettiin ainoa pirkkalankoivu, joka pihalla oli ja kasvoi aivan vasemmalla. Se jäi kuitenkin isompien puiden varjoon, vaikka venyi kilpaa pituutta niiden kanssa ja siksi kuoli valon puutteeseen.

Siitä oikealle vain kanto jäljellä ja köysi kantonipun päällä, oli aivan laho koivu, joka köysistä huolimatta kaatui niin, että oksisto meni kahta puolta lyhtypylvästä (ei näy kuvassa) ja riisui sen melkein valojen ohjauksista ja väänteli vähän lamppuja, mutta kyllä siitä vielä valopylväs saatiin.

Vielä yksi koivu näkyy tuolla pitkällään eli tähän mennessä saldo oli  3 kpl. Pöllejä laitetiin saman tien jo peräkärryyn.

Seuraavaksi oli vuorossa neljäs koivu, joka oli portille päin mentäessä oikealla kädellä varsin iso. Karilla oli kuvassa näkyvä uusi taljasysteemi, jolla pönkitettiin puuta muutaman tonnin voimalla kaatumissuuntaan...

ja niin se sitten rojahti komeasti tontin rajaa kohti, missä ei ollut mitään vaarallista alla. Puun rungon päästä näkee, miten tässä puussa oli pitkittäishalkeama. Kun pakkanen kiristyi, niin tuo lievästi runkoa kiertävä pysty halkeama avautui muutaman sen ja sitten keväällä vuoti kovasti mahlaa ja oli tiiviimpi halkeama. Tästä puusta talvella oli pudonnut jo yksi lahonnut haara itsekseen.

Tässä se viides on koko pituudessaan. Pönkän vinssi kierretään taas alkuasentoon. Kun tämä puu kaatui, se kaatui osittain aivan Karin takana näkyvän korkean koivun päälle, jääden vinosti nojaamaan sen koivun oksistoon. Siihen oli olemassa varmat konstit. Vedettiin mahdollisimman korkealta vasemmalla pystyyn jäävän koivun runkoon vetoliinat, joita kiristettiin vasemmalla näkyvään koivuun ja vähä vähältä vetoliinojen avulla nojallaan oleva koivu kierähti irti oksistosta pitkäkseen.
Pitää vain huolellisesti valita suunnat, mihin vetoliinan kiinnittää ja tikkaat pystyyn vinossa olevaa koivua vasten siten, että jos koivu lähtee kaatumaan, niin tikkaat jäävät päällimmäiseksi :)

Vielä olisi pitänyt autotallin ohi vievän tien vierestä kaataa kaksi koivua, mutta koska meillä oli aikaa varattuna vain tämä päivä, niin kävimme vaikeimman kaadon kimppuun = taloon päin kallellaan oleva korkea lehmus.


Se oli aikoinaan haarautunut tuosta 1,5 metrin korkeudelta, mutta koska se haara kallistui aivan tänne katsojaan päin, niin se haara oli aikoinaan kaadettu pois. Siitä seurasi, että tuossa kannossa oli runsaan metrin korkuinen iso aukko - näkyy pitkän omaisena Karin edessä. Runko oli lähes ontto tuolta kohdalta.
Siksi oli pelättävissä, että se kallistuu taloon päin.

Olin kaksi vuotta aikaisemmin katkaissut ylhäältä puolesta välistä ison haaran, joka veti painoa sinne taloon päin. Vein sähkösahan puuhun niin, että sain haaran putoamaan autotallille päin. Kuvat löytyvät täältä... klik.  Samassa linkissä on jo muutakin yhteistä projektia Karin kanssa siitä autotallin tien vierestä.

Taloon päin kallistumista / kaatumista mietittiin paljon ja kiinnitettiin yllä näkyvät kaksi hinauskäyttä, joita voi vetoliinojen avulla kiristää. Näin kokeiltiin. Kun Kari sahasi hitaasti katkaisu-uraa, niin vaikka vetoliinoja kiristi, niin sahausura alkoi painua kiinni = liinat eivät jaksaneet vastustaa rungon painoa.
Homma piti keskeyttää ja taas mietittiin rauhassa, koska epäonnistumisen mahdollisuutta ei saanut olla.

Lähdettiin hakemaan Karin kotoa vaijerivinssiä sekä tarpeeksi kestävää köyttä K-Raudasta. Siellä oli 14 mm punottu nailonköysikela. Ks. seuraava kuva:

Tämä uusi = kolmas vaijerivinssi oikeassa alareunassa ja nelinkertainen (valkoinen) nailonköysi vetää  autotallille päin.

Sitten Kari sahasi hieman lisää kaatokohtaa. Minä kiristin vaijerivinssiä... sahaussauma suureni ja vähän kerrassaan puu alkoi kallistua odotettuun suuntaan...
Kävin irrottamassa vasemmalla ylimpänä näkyvän näkyvän vetoliinan, koska se veti poispäin talosta, mutta olisi jarruttanut autotallille päin kaatumista.
Tämän jälkeen hitaasti vinssiä kiristämällä puun vastavoima väheni, sillä se alkoi yhä enemmän seistä painopisteensä / kaatumiskohtansa päällä...
Hitaasti kiristämällä se sitten kallistui autotallin suuntaan ja rojahti rytisten maahan:

Sen tarkemmin ei homma olisi muutaman tunnin pähkäilyn, mietinnän ja varovaisen etenemisen myötä voinut onnistua. Koska puu oli rivinsä viimeinen, avoin tila oli taloa kohti ja oksat taloa kohti ja kun puu kaatui sivusuunnassa aivan tien reunaan, niin oksisto oli tielle päin.
Sen jälkeen ensimmäiseksi sahattiin oksat irti rungosta, niin autolla pääsi ajamaan tallilta talolle. Sanoin Karille, että en koskaan fysiikassa osannut laskea eri voimavektoreita jne... , mutta nyt piti silmämääräisesti arvioida rungon ja oksiston painoa, vetosuuntaa, kokeilla varovasti köysien, vetoliinojen, vinssin vetovoimaa, -suuntaa ja hitaasti rakentaa tästä 'voimavektorikokonaisuus' :) - Varmaan pari enkeliä työnsi vielä sopivaan suuntaan, koska olimme valmistautuneet, että saattaa kaatua järveen päinkin jne., kunhan vain poispäin talosta, mutta tämän tarkemmin se ei olisi onnistunut.

Kari isommalla sahalla vielä pätki rungon ja alkoi tulla ilta ja pöllit jäivät sitten minun raivattavaksi pois ja siinä sitten meni pari päivää...

Sitten pyysin vielä Pasin yhdeksi päiväksi kaveriksi, että saatiin oksat peräkärryyn ja juhannuskokkoon ja vähitellen pöllit kärryyn ja rahdattua puuvajaan ja suuri osa jäi vajan seinustalle, koska niitä oli niin paljon. Suurimpia en olisi pystynyt yksin nostamaan pinoon, joten yhdessä vieritettiin kärryn lavalta paikalle ja sen jälkeen kahteen mieheen saatiin pinottua... Alaspäin ne sieltä sitten aikanaan saa alas ja hydraulikirveellä halkaistaviksi kunhan nyt kuivuvat vuoden pari siinä.

Syksyllä oli rannalta kaatunut koivun haara, jonka juuriosa oli niin paksua, ettei onnistunut minun sahoilla pätkiä. Kari oli pätkinyt ne ja mietin, miten saan en kuljetettua pinolle, mutta muistin vanhat kunnon nokkakärryt. Paksuimmat pöllit sai yksi kerrallaan pyöritettyä nokkakärryn alustan päälle ja sitten kallistettua ja vedettyä pyörien päällä paikoilleen... - loistava yksinkertainen keksintö tämä nokkakärry.

Se oli mukava muistaa tätä tehdessä, että minun elinaikanani ei näitä samoja puita enää kaadeta ;)) - eikä niiden tilalle istutettuja tai kasvaneita.