Haagan kirkko on rinteessä. Kuvassa käynti alhaalta Vespertie 12,
kirkkoherranvirastoon ja toimistoihin on käynti portaiden
välitasanteelta.
Saarnan piti kappalainen Miira Muroma-Nikunen:
Oikea kirkko 20.8.2017 Luuk.4:23-30
”Huopalahden kirkko ei ole oikea kirkko. Ei sitä ole alun perin
rakennettu kirkoksi”. Näin olen vuosien aikana kuullut silloin tällöin
sanottavan. Ja on totta, että alkujaan seurakunnan tarkoituksena ei
ollut muuttaa Suomalaisuuden Pirttiä kirkoksi, vaan sisustaa rakennus
seurakuntakodiksi.
HUOPALAHDEN KIRKON HISTORIAA
Unelma omasta kirkosta kuitenkin eli vuosikymmenien ajan. Tehkäämme
hetkeksi retki historiaan. Vuodesta 1912 Haagan yhdyskunta kaipasi omaa
seurakuntaa ja omaa kirkkoa, johon kokoontua. Unelmasta osa toteutui,
kun senaatti teki vuonna 1917 päätöksen uuden seurakunnan
perustamisesta. Oma kirkko jäi vielä tuolloin unelmaksi. Ajan myötä
nähtiin, että kirkon rakentamiseen kuluisi paljon rahaa ja aikaa
ja siksi suomenkielisen kansakoulun kanssa tehtiin sopimus, että koulun
juhlasali luovutettaisiin väliaikaisesti seurakunnan käyttöön
jumalanpalveluksia varten. Yhteistyö koulun kanssa ei kuitenkaan ollut
mutkatonta. Uusien tuulien puhaltaessa koulun johtokunnassa koulu
irtisanoi yhteisen sopimuksen ja hääti seurakunnan tiloista. Kun
seurakunnalle sitten tarjoutui mahdollisuus ostaa kiinteistö itselleen
vuonna 1920, seurakunta kehotti puolestaan koulua muuttamaan muualle.
Koulun muutto tapahtui vuonna 1928, kun koulu sai Haagan kauppalasta
itselleen uuden koulurakennuksen. Toteutuisiko nyt vihdoin unelma
omasta kirkosta? Vielä jouduttiin odottamaan vuosia ennen kuin
Suomalaisuuden Pirtti vihittiin kirkoksi vuonna 1942.
HAAGAN SEURAKUNNAN KIRKKO
Me olemme tänään tulleet uudistettuun kirkkoon, Haagan seurakunnan
kirkkoon, Huopalahden kirkkoon. Me olemme tulleet ihan oikeaan
kirkkoon. Tämä kirkko kutsuu uudistettuna meitä astumaan sisään,
kohtaamaan Jumalaa, toisiamme, itseämme. Tässä paikassa on vuosien ajan
rukoiltu tuhansia rukouksia; on kastettu lapsia, vihitty pareja
avioliittoon, siunattu vainajia Jumalan käsiin. Alttarin ääressä nuoret
ovat tunnustaneet uskonsa konfirmaatiojuhlassa, kädet ovat
ojentautuneet ottamaan vastaan pyhän ehtoollisen, Jumalan siunaus on
saatellut kirkosta lähtijää arkeen. Tässä kirkossa on itketty ja
naurettu, on leikitty ja laulettu, sävelet ovat koskettaneet sisimpiä
tuntoja. Kirkko keskellä Haagaa on ollut ja on monella tavalla
kohtaamisen paikka.
100V-JUHLAPÄIVÄ
Tänään on erityinen juhlapyhä. Me vietämme Huopalahden emäseurakunnan
100-vuotisjuhlaa. Ajatukset liikkuvat kirkon historiasta tähän päivään
ja juhlaan. Huopalahden seurakunnan historiikin sivuilta meitä
tervehtii seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra Yrjö Winter. Hän
kirjoittaa ”Kirkon Herra on johtanut meidät, erilaiset ihmiset asumaan
tällä esikaupunkialueella. Hänellä on meille kullekin oma tehtävämme.
Katsellessamme ihmisten toimia Herran seurakunnassa, me tahdomme nähdä
Hänen työnsä, joka tahtoo ”tehdä pyhät täysin valmiiksi palveluksen
työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen” Ef.4:12.”. Tämä kirkko kutsuu
meitä katselemaan Jumalan työtä. Katsele rohkeasti ympärillesi, istu ja
aisti tätä tilaa, kurkista toisiin huoneisiin ja rakennuksiin, astu
sisään ja ota omaksesi kirkon tilat, sillä nämä tilat ovat meitä
varten. Aisti, mikä täällä kirkossa puhuttelee sinua tänään. Mikä asia
tai esine kutsuu sinua lähemmäksi. Mikä hetki messussa koskettaa
sisintäsi. Missä sinä tunnet Jumalan läsnäolon.
JUMALAN KOHTAAMISEN PAIKKA
Seurakunnan alkuperäisessä sinetissä ovat raamatun sanat: ”Silmäsi ovat
yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta
olet sanonut: ”Minun nimeni on asuva siellä”, niin että kuulet
rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä
rukoilee!”. Kirkko saa olla meille erityinen rakennus, Jumalan
kohtaamisen paikka. Kirkko saa olla meille paikka, jossa voimme
levähtää hetken, antaa ajatustemme kulkea omaa kulkuaan. Päivän Vanhan
testamentin tekstissä neuvotaan: ”Pysähtykää ja katsokaa, minne olette
menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja
kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan”. On hyvä, että on olemassa paikka,
jossa saa rauhoittua; paikka, joka on erityisesti tarkoitettu syvän
kohtaamisen paikaksi.
KAKSI KOHTAAMISTA
Jeesuksen sanat päivän evankeliumissa tuovat Jumalan myös keskelle
ihmisen tavallista elämää. Jeesus kertoi kahdesta kohtaamisesta. Hän
kertoi, miten Jumala kohtasi Sarpatin leskivaimon. Jumala lähetti
profeetta Elian vaimon luo – vaimo oli ollut varma omasta ja poikansa
kuolemasta – heiltä olivat jauhot ja öljy loppumassa – edessä oli vain
kuolema. Mutta Jumala teki Elian kautta ihmeen niin, ettei jauhoruukku
tyhjentynyt eikä öljy ehtynyt ennen kuin Jumala pitkän kuivuuden
jälkeen lopulta antoi sataa maan päälle. Jeesus kertoi myös, miten
Jumala paransi syyrialaisen Naamanin spitaalista. Profeetta Elisa käski
Naamania menemään Jordanille ja peseytymään siellä seitsemän kertaa.
Ensin vastusteltuaan, Naaman teki näin. Silloin hänen ihonsa palasi
entiselleen kuin lapsen ihon kaltaiseksi. Hän oli jälleen puhdas ja
terve. Sarpatin leskivaimo ja syyrialainen Naaman ovat koskettavia
esimerkkejä Jumalan toiminnasta, hänen hyvyydestään kaikkia ihmisiä
kohtaan.
MEIDÄT KOHDATAAN
Tämä Jumala ei jää vain menneisyyteen, historiaan, ei vain
kirjoitettuna raamatun lehdille, vaan hän on todellinen tänään ja nyt.
Jumala tulee elämän keskellä meitä lähelle – joskus olemme vain vähän
enemmän kuulolla ja herkempiä Jumalan kohtaamiselle. Jumalan läsnäolon
ja kohtaamisen paikka voi olla meille jokin arkihetki omassa
kodissamme, retki luonnossa tai hetki messussa yhdessä toisten kanssa.
Jumala, kiitos, että sinun lähelläsi on tilaa jokaiselle.
Sinun armosi on avara, sinun taivaasi kaartuu korkealle.
Sinä vapautat meidät elämään sinun lapsinasi. Aamen.
Vanha kastepappi tapasi 15.11.1981 klo 11.30 Järvenpäässä kastamansa pojan, josta oli kasvanut pappi Haagan seurakuntaan.
Vasemmalta: Kristina Wallström, Miira
Muroma-Nikunen (nykyinen työntekijä), Aila Kuosmanen, Aira Heikinheimo,
Pertti Kokko, Pentti Simojoki, Hannu Vapaavuori, Juhani Pörsti