Ensimmäinen tehtävä oli koota lappeellaan olevat lautatikkaat, jotka mitoitettiin konepeltikaistan levyiseksi ja yläpää ulottui harjan ylitse toiselle puolelle, jotta tikkaat ovat tukevasti paikoillaan.

Vihreä muoviletku tulee järvestä kastelu-uppopumpusta ja kiinnitettiin tikkaiden yläosaan, jolloin vesi huuhteli irtautuvan lian. Pari varrellista 'juuriharjaa' ja pari teräsharjaa, jolla ruoste tai tiukasti tarttunut jäkälä tms. harjataan pois.

Oikean puoleinen lape on edellisenä iltana paikka-pohjamaalattu Rostex ruosteenestomaalilla. Näyttää jo lohdullisemmalta aamu-auringossa.

Lopullinen Panssarimaali - värisävy Panu 611 on kuistin tämän puoieisella lappeella valmiina.

Mitä pidemmälle maalaus edistyy, sitä suurempi määrä maalipurkkeja ja muuta työvälinettä ja tarvekaluja alkaa kerääntyä kuistille. Tämä on vasta alkua...

Valmis katon puolikas - antaa toivoa, että projekti etenee. Kun näkee työnsä jäljen, niin piristyy ja 'nälkä kasvaa syödessä'... ja niin sitten toinenkin puoli oli pakko jatkaa kuntoon, kun hyvää säätä riitti. Täytyi aina edellisenä päivänä tutkia television sääkartat ja Forecan kartta.

Seuraavaksi seinien maalaukseen. Vaikeinta on maalata kuistin yläpuolella olevaa seinän osaa, koska sitä seinää vasten ei voi asetella tikapuita, kuistin katon tähden.

Mutta ylempää osaa varten kaivoin esiin vanhan jatkovarren ja fiksasin sen yläpäässä olevaan reikään muovisen siveltimen Raspi-Roopella muovia hioen ja lopuksi viimeistely ilmastointiteipillä. Sivellin piti olla kapea, jotta sillä saa paremmin saumalistan ja laudan välisen kulman maalattua.

Kello on jo 22.48 - eiköhän ole aika lopettaa, laittaa sauna lämpiämään ja sitten nukkumaan. Monet kauhistelevat, että maalaan tikapuiden avulla. Niisä paikoissa, missä on mahdollista, kiinnitän niinkuin tässä vetoliinalla tikapuut oven kahvaan. Silloin ne eivät pääse missään tapauksessa kallistumaan, irtoamaan seinästä.

On niin kaunis ja lämmin päivä, että pääsen aloittamaan jo aikaisemmin. Tässä näkyy vielä selvemmin tikapuiden varmistaminen.

TIkapuiden alaosaan olen kiinnittänyt kolmen ratakiskon pätkän yhteen hitsatun painon - oli aikaisemmin autotallin taitto-oven vastapaino, mutta tallin tukirakenne vähitellen jumitti oven ja sen yläosan Pertti Ottman hitsasi kiinteäksi lipaksi oven yläpuolelle.
Vastapainon laitoin piiloon 'liiterin taakse', niinkuin monta muutakin asiaa... ja kaikkea niitä on aina jossain vaiheessa tarvittu. Nyt tämä vastapaino on n. 50-60 kg. Se pitää tikapuut tukevasti maassa, niin että pystyn yksinäni nostamaan ne pystyyn ja pystyssä ollessa kallistan niitä 10 cm sivulle ja maassa olevan reunan varassa käännän tikkaan toista reunaa maahan, kallistan sen varassa 10cm ja käännän taas toisen reunan eteenpäin... ja näin kävelytän tikkaita täydessä mitassaan eteenpäin. Koska reuna on pehmeähkössä maassa painuneena, niin se ei 'luista' mihinkään paikaltaan.
Tällä systeemillä alkuasukkaat siirsivät Pääsiäissaarilla niitä valtavan kokoisia kivihahmoja saaren toisesta reunasta toiseen reunaan. Patsaan pään päältä roikkui kummallekin sivulle köysiä, joiden avulla kallistivat patsasta vuoron perään puolelta toiselle.

Tikapuiden kävelyttämisestä näet käytännön esimerkin kohta tulossa olevasta YouTube-videossa toisella seinällä.

Tikapuiden puolikkaalla ylettyy puoleen väliin seinää. On kätevintä kiertää ensin ylätaso ja sitten lähteä maalaamaan seuraavaa tasoa, sillä koska tikapuut nojaavat seinän yläreunaan, niin mitä alemmaksi tulee, sitä kauempana ne ovat seinästä.

Lampun valossa ei aina jälki erotus tarkasti - joten seuraavana aamuna täytyi vielä tarkastaa ja korjailla vähän.  Nyt on kuitenkin jo niin lähellä loppua, että otan seuraavaksi...

Vanhat metalliportit olivat ruostuneet pahasti ja oli pakko maalata nekin uudestaan. On ollut pakko ottaa ne käyttöön, kun yksityisalue - ja kameravalvonta kylteistä huolimatta öin ja päivin on kulkijoita... Vanhat betoniset portinpylväät ovat kallistuneet - niitä on pitänyt levittää, koska 1939 ei ollut tietoa millaisia öljy- huoltoautoja ja traktoriauroja täytyy mahtua portista ajamaan.
Niiden pylväiden vinssillä oikaisemin on vaarallista, sillä betoni on haurastunutta - ainoa mahdollisuus olisi tukea ulkoreunoilta esim. vahvalla i - palkilla ja sitten vetää niitä suoraan - ehkä joskus.
Alunperin porttina on ollut molemmissa pylväissä vasemmalla olevan kävelyportin mallin mukaiset valkoiset puiset kaariportit.  Niistä toinen on vielä tallessa.

Tässä kuva kesällä 1947, joissa olemme Heikin (oikealla) kanssa samojen portinpylväiden päällä - jalankulkuportin  pylväät - suorassa ja portille johtaa 'kärrytie'...


Hauska vertailu vielä pakko tehdä, kun tuossa kärrytie portille on nykyisin Harjuvaarankuja ja kiinteistöni n:ro 16, koska Dahlin tehtaan tontille tulee Dahlinpuiston asuntoalue ja sitä varten kujan alkupää = mutkasta vasemmalle on asvaltoitu Vanhankyläntielle asti. Ei olisi isoisä voinut kuvitella, että näin tapahtuu... - maailma muuttuu. 
Kahlil Gibran sanoo: "Elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä..."

Näissä kuvissa valo tuli iltapäivällä talon 'takaa' eikä saanut hyviä kuvia etupuolelta ja siksi seuraavana aamuna uimaan mennessä oli pakko ottaa aamuauringon valossa lisää:

Olin niin iloinen, että jaksoin ja pystyin tekemään ja Taivaan Isä antoi suotuisia säitä, niin että sain tämän projektin valmiiksi. Kun tässä iässä saa jotain näkyvää vielä aikaan, niin sitä kokee elävänsä -  muutenkin kuin päivittäisistä kolotuksista ja kompuroinneistaan.  ;)

Edellisenä yönä oli ollut jo pakkanen ja ruohikkoa huurteessa eivätkä seinärakenteet enää lämpene pohjoisen ilmavirtauksen tultua maalaamiseen tarvittavaan  astemäärään .
Tarkalle meni, mutta riittivät poutapäivät - välillä oli pakko pitää sadetta ja rokulipäiviä.