ORVOKIN ISÄN KIRJE RINTAMALTA VAIMONSA SISARELLE JA ÄIDILLE

EINO ERIK TEININ KIRJE VAIMONSA AILIN (os. Mattila) TAIMI-SISARELLE
JA HEIDÄN ÄIDILLEEN JOSEFIINA MATTILALLE TALVISODAN RINTAMALTA

* * *

6.1.1940

Taimi ja Äiti.

Terveiset näin minulta ja lämmin kiitos kirjeestä, jonka teiltä sain tänään. Piirtelen tässä heti muutaman sana vastaukseksi, kun on nyt hyvää aikaa, vaikka tilaa teltassamme onkin vähän ja tämä tulee vähän sen mukaista.
Olimme tässä nelisen viikkoa etulinjalla, josta meidät siirrettiin viime yönä rintaman taka vähän lepäilemään. Ryssä pidettiin koko ajan paikallaan, sen pääsemättä tuumaakaan eteenpäin ja muutamilla hyökkäyksillä joukkomme tuottivat tuhoa heidän joukoissaan ja ryssien tekemät hyökkäykset poikamme kunnialla tojuivat ja ryssien päät, päin maata horjuivat! Meillä oli koko ajan hyvä tuuri, että komppaniastamme koko aikana ei kaatunut yhtään miestä eikä montaa haavoittunutkaan. Ei tämä papus (?) ryssälle niin helppo purtava ollut, kuin he luulivat ja jos hyvin käy "lohkeaa ryssän hammas ennen kuin 'papu' särkyy" - jota meidän kaikkien on eresautettava. Ryssillä on viellä joukoissaan yleinen haluttomuus koko sotaan, joka on meille onni onnettomuudessa.

Sain Paaviston kuolemas..... kuulla Ailin kirjeessä, vasta juuri ennen joulua ja lähetin joulukortit, jotka täältä sain ostaa jo joulukuun alussa. Kuulin kyllä aikaisemmin, että hän on sairaaana ja silloin kyllä ajattelin, että hän tuskin on pitkäaikainen, hänellä kun jo oli aika korkea ikäkin ja muutto täältä maisesta majasta on kerran meidän kaikkien kohdalla. En kuitenkaan luullut hänen näin pian kuolevan ja se tekikin minuun ikävän vaikutuksen. On kuitenkin tosi, että kun kuolema meidät kohtaa, saavutamme sen kautta
levon ja näin sodankin aikana rauhan. Sen tähden älkää murehtiko, sillä hänenkin maailman rasituksista väsynyt sielunsa on nyt saanut iankaikkisen rauhan ......

Katselen täällä toisten mukana, joka päivä kuolemaa, kuin silmästä silmään kranaattien ja kuulien vinkuessa ja räjähdellessä ympärillämme - sitä kuitenkaan pelkäämättä, sillä tiedän, että kohdaltani silloin olisi sota ohi ja olisin saavuttanut voiton ja sen kautta rauhan. Minun olisi täällä köykänen oleskella, jos ei ketään jäisi suremaan, mutta perheeni tulevaisuus ja heidän kohtalonsa, siinä tapauksessa, että jäisin matkalle - ei anna minulle yön lepoa eikä päivän rauhaa. Sen tähden olisin teille kiitollinen jos kävisitte heitä usein katsomassa ja auttamassa Ailiakin hänen töissään, koska hän nyt joutuu tekemään paljon sellaistakin, jonka minä kotona ollessani tein ja ei hänellä työtä koskaan ole liian vähän ollut.
Täytyy kait jo vähitellen lopettaa ja kirjoittakaa nyt taas pian minulle vähäsen mitä sieltä kuuluu. Siis hyvästi nyt vaan ja hyvää vointia teille toivoo

Eino.

osoite on: 6/JR13 eikä 6/R13

Kun Jumala on meidän kanssamme, ei meiltä mitään puutu.

Sanokaa terveiset Väinön ja Yrjön perheille ja myös muille.