Orvokki joutui pitämään aina
silmälaseja, koska hän ei nähnyt mitään oikealla silmällään. Näkövika
selvisi vasta kansakoulussa, kun terveyssisar kävi pitämässä
tarkastusta oppilaille. Siellä piti katsella E-kirjaintaulua ja peittää
kädellä vuorotellen toinen silmä. Terveyssisar ihmetteli, miksi Orvokki
tirkisteli sormien välistä vasemmalla silmällä oikean näköä
tutkittaessa. Orvokki vastasi, ettei hän muuten näe sitä
E-kirjaintaulua.
Syy oikean silmän sokeuteen ei koskaan selvinnyt. Yksi arvelu oli, että
silmä olisi karsastanut pienenä lapsena niin pahasti, että
kaksoiskuvien välttämiseksi aivotoiminnot sammuttivat tämän toisen
kuvan ja näköhermo käyttämättömänä surkastui.
Järvenpäässä asuessamme Taina Pikkarainen valitsi aina
Orvokille lasit ja rohkaisi Orvokkia valitsemaan hänelle sopivia uusia
malleja. Uudet lasit olivat aina tärkeät Orvokille. Siksi keräsin hänen
yöpöytänsä laatikoista vanhat lasit ja asettelin ne peilipöydän
vasemmalle puolelle järjestykseen. Lasten valokuva on usean
vuoden
takaa, sillä se oli Orvokilla ensimmäisellä polkupyörämatkallaan pyörän
ohjaustankoon kiinnitetyn karttalaukun muovin sisässä aina nähtävissä
ajon aikana. Eemiliä ei ollut vielä tuossa kuvassa ja siksi Orvokki
pujotti muovin alle pienen erillisen kuvan Eemilistä. Kuvan kohteen
mukaisesti vikkelänä ja liikkuvana kuva kuitenkin karkasi muovin alta
jossain vaiheessa.
Nuo etummaisena olevat, Orvokin viimeiset silmälasit olivat Einolle
hyvin mieliinpainuvat ja tärkeät. Hän oli päiväkodissa ja siellä
järjestettiin isovanhempien päivä. Jokainen lapsi piirsi / maalasi
kuvan isovanhemmistaan. Orvokin kuvassa Eino nosti sinisankaiset
silmälasit näkyvään rooliin ja kuvan nimeksi hän oli vielä sanonut:
"Ooto menossa juhliin!"
