SERAFIM SAROVILAINEN -
IKONI
KODISSAMME
Kun nuorin poikamme Samuli
19v iässä joutui pelkääjän paikalla - kuskin vieressä istuessaan -
vaikeaan liikenneonnettomuuteen, niin ystävämme Isä Viktor kysyi lupaa
viettää Järvenpään ortodoksikirkossa rukouspalvelus Samulin tajuihinsa
tulemisen, selviämisen, toipumisen puolesta.
Silloin Serafim Sarovilainen tuli kotiimme. Isä Viktor antoi meille
Serafimin - sairaiden puolesta rukoilijan ikonin.
Serafimin ikonin edessä on lasinen
enkeli, jonka takana ennen ikonia palaa tuikkukynttilä valaisten
pimeällä ikonin ja enkelin. Lasten lapset kietoivat enkelin kaulaan
Orvokin rakastaman Serafimin hopeisen riipuksen.
Munkki Serafim, oli eläessään vetäytynyt yksinäiseen keljaansa, munkin
kammioonsa, rukoili siellä paljon ja otti vastaan sairaita ja kärsiviä
ihmisiä ja heidän läheisiään.
IKONINÄYTTELY
Ennen Helsingin ortodoksiseurakunnan omaa kirkkoa Kaskitien varrella
oli rakennettu, niin sovimme isä Viktorin kanssa, että luterilaisen srk:n
uuden seurakuntatalon (v. 1983) tiloissa järjestettiin IKONINÄYTTELY.
Sen avajaisissa isä Viktor kertoi ikonin merkityksen minullekin
ymmärrettävällä tavalla:
Ortodoksinen kirkko ei julista ketään pyhimykseksi niinkuin katolisessa
kirkossa ikonit eivät ole pyhimyksen kuvia. Ortodoksit ajattelevat,
että hurskaat ihmiset, jotka täällä rukoilivat jo ihmisten puolesta,
niin rukoilevat edelleen siellä taivaassa - niinkuin Jeesuskin tekee
tälläkin hetkellä Hepr 7:25 - 8:1.
Tästä näyttelystä ei minulla ole valokuvaa, mutta myöhemminkin
ortodoksisen ikonimaalausryhmän töistä on ollut näyttelyitä luterilaisen kirkon
ja kappelin, tiloissa.
IKONI
Isä Viktorin selvitys avasi minulle, ikonin merkityksen,
sanoman yhteisestä rukouksen maailmasta jo perille päässeiden pyhien ja
meidän täällä olevien kanssa - taivaassa Isän oikealla puolella olevan
Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme rukouksen kanssa.
Ikoni auttaa meitä muistamaan heitä,
heidän vaellustaan, esirukoustaan taivaassa nytkin. Ikoni auttaa meitä
hiljentymään samaan rukoukseen...
(Minun kertomukseni ikoneista on 'luterilaisen' kertomaa ja toivon,
ettei se häiritsisi ortodoksikristittyjä kovasti- heidän sivustoiltaan
löytyy laajempi ja parempi selvitys - tämä on vain henkilökohtaista
kokemustani.)
KIITOSPALVELUS
Kun Samuli oli toipunut niin paljon, että pystyi kävelemään, isä Viktor
piti yhdessä kanttori Tatjana Wileniuksen ja meidän kanssamme yksityisen
kiitosrukouspalveluksen Järvenpään valmistuneessa Ortodoksikirkossa
1990-luvun alussa.
Samulin onnettomuuden yhteydessä saimme paljon tukea, rakkautta
ja esirukouksia omassa seurakunnassamme ja ystäviltä. Kuitenkin minulla
oli aina kirkkoherrana se tehtäväni sisimmässäni velvolliuus: minä olen vastuussa
seurakunnasta, seurakuntalaisista... Siksi jokin pidäke oli koko ajan,
minun kuuluu kantaa heitä.
ORTODOKSISEURAKUNNAN
yhteyksissä, kirkossa, ikonien keskellä olin ilman mitään viran velvoitetta... saatoin antaa sisimmän tuskan,
kivun ja hädän lapsemme puolesta purkautua ulos... Serafimin -
sairaiden puolesta rukoilijan ikonin edessä. Saman koen
hiljentyessäni kotona hänen ikoninsa äärellä rukoukseen...aina
myös silloinkin, kun on vaikeimmat ja raskaimmat tilanteet elämässä.
TAIVAAN KOTIIN
Kun en päässyt saattamaan Orvokkia kuolinvuoteelleen Meilahden
päivystyksessä - niin saattelin hänet Serafim Sarovilaisen ikonin
äärellä ja minulla oli vahva tuntu siitä, että rukouksessa olen läsnä
hänen vuoteensa äärellä yhdessä taivaassa rukoilevan Serafimin kanssa.
- Tässä yksi niistä väkevimmistä kokémuksista.
ÄITI
kokee aina syvimmin lapsensa tuskat, kivut ja kohtalon, koska on
kantanut lastaan ennen syntymää 9 kuukautta sydämensä alla. Ostin
kerran Orvokille Tallinnassa Toompean mäellä olevan kauniissa
ortodoksikirkossa käydessäni - jälleen kerran sytyttämässä ja
rukoilemassa Serafim Sarovilaisen suuren ikonin äärellä... ostin
hopeariipuksen, jossa oli Serafimin kuva, ikoni.
Se oli Orvokille niin tärkeä, että hän piti sitä aina, riippumatta mikä
tilanne oli tai mikä puku hänellä oli ... Serafimin riipus piti olla
hänellä kaulassaan. Vain papin virkapuvun yhteydessä hänellä oli siihen kuuluva hopearisti.
NYT
Orvokin ja monen muun jo ollessa siellä perillä... niin kun tulee jokin
vaikea tai raskas asia, niin hiljennyn rukoukseen usein Serafimin
ikonin äärellä ja huokaisen... "koittakaa nyt tekin siellä rukoilla
tämän.... asian, ihmisten puolesta..."
Kun asia sitten on selvinnyt tai kääntynyt parempaan päin, niin sanon
hiljaa - kiitos ja minulla on hetken aikaa ei tunne, vaan tietoisuus,
että Orvokki oli hetken aikaa jossain hyvin lähellä.
SERAFIMIN IKONI
on sen tähden kodissamme yksi sen tärkeitä yksityiskohtia (ks.edelllä).SAMULILLA on
itsellään useampiakin Serafimin ikoneja omassa kodissaan... ja
Serafimin rukous taivaassa on läsnä Samulin elämässä.
Ylitorniolla 31.10.2018
Kiitos Taivaan Isälle hänen ihmeellisestä armostaan ja hoidostaan!
* * *
LISÄTIETOA: