KARU, KAUNIS JA KOSKETTAVA KIRKKO -
rosoinen kuin elämä itse !
Sivustossa
on runsaasti KUVIA, joiden LATAUTUMINEN kestää, kannattaa odotella
rauhassa.
Aineistoa on paljon, niin että siitä riittää varmaan useammaksi
kerraksi katseltavaa.
Olin
pitkään suunnitellut tämän sivuston tekoa - sillä se on tapani
käsitellä ihmisen elämää - ja kuolemaa ja - suunnilleen kaikkea siltä
väliltä. Tämä on "vanhan rovastin muistelmia - joista seurakunta ei ole
missään vastuussa". Muisti voi heittää tai erehtyä jossain kohdissa,
joten sekin sallittaneen.
Tämä kirkko on kuitenkin niin rakas minulle, että kun on sanottu, että
Järvenpään kirkko on 'rumin kirkko' Suomessa, niin halusin kertoa, mitä
tämä kirkko minulle merkitsee. Toivotan sinulle mielenkiintoista matkaa
Järvenpään kirkon muurien sisällä ja ulkona...
(Tällä kohdalla oli sovittu linkki Järvenpää-seuran sivuston kuviin kirkon rakentamisen ajalta, mutta seura on poistanut ne sivustoltaan.)
Siis jatketaan: Järvenpään
kirkko vihittiin käyttöön 1. adventtisunnuntaina 1968. Kymmenen vuoden
ajan betonirakentaminen oli erittäin suosittu rakennustyyli.
Vihkiäispäivän sää oli kirkas, kaunis alkutalven päivä. Vanha- ja uusi
kirkko vierekkäin...arkkitehti oli omien sanojensa mukaan suunnitellut
molempia rakennuksia
ympäröivän muurin kahdesta näkökulmasta:
- muuri erottaa kirkon alueen kaikesta ympäröivästä maailmasta omaksi
erilliseksi alueekseen (?). (Nykyisin seurakunta haluaa "yhteisöllinen,
ihmisläheinen ja osallistava..." (linkki srk:n sivulla kadonnut).
Kun kuulin myöhemmin, että arkkitehti Elomaa oli ollut vähän
erakkoluonteinen persoona, niin ymmärsin tuon ajatuksen hänen
tavoitteissaan paremmin.)
- muuri yhdistää nämä kaksi hyvin erilaista rakennusta toisiinsa.
Olipa arkkitehti vielä suunnitellut senkin, että muurin sisäkulmaukseen
Vanhan kirkon alapuolella olevaan tyhjään tilaan rakennetaan
kolmikerroksinen asuintalo työntekijöiden asunnoiksi!
Onneksi seurakunta kuitenkin pidättäytyi tuon osan rakentamisesta.
Betoninen muuri täytyi perustaa, kaivaa yhtä syvään ja huolellisesti
kuin mikä tahansa betoninen rakennus, jotta muuri kestää suorana
pystyssä roudan ja maan vaihteluiden keskellä.
Rakentajan, rakennusliike Widingin vastaava mestari, järvenpääläinen
Erkki Koivuniemi kertoi hauskan tapauksen.
Muurin perustukset oli kaivettu syvälle kirkonmäen ympäri. Silloin
joku ohikulkija tuli, katseli ihmeissään suurta aluetta, jota
perustuskaivanto ympäröi. Sitten hän oli lausunut mestarille: Tuleeko
siitä uudesta kirkosta todella näin valtavan suuri??
Mestari oli vastannut: "Kyllä tulee ja saarnatuolin paikka on tuolla
kulmassa" ja hän osoitti uuden kirkon perustuskaivantoa
vasemmassa kulmassa.
KOVASSA PAKKASESSA
Hän kertoi myös kovan pakkaspäivän tapahtumasta: Seinien rakenne on
sellainen, että ensin valettiin seinän keskellä oleva yhtenäinen
betonirunko ja sitten tulivat eristeet molemmin puolin ja sisä- ja
ulkopuolelle elementti kerrallaan vähitellen koottiin sisä- ja
ulkoseinät. Elementit lähes 2000 kg/kpl laskettiin autonosturin avulla
yläkautta rakennustelineiden ja runkorakenteen väliin kerroksittain
toistensa päälle täyteen seinäkorkeuteen asti. Kovalla pakkasella
autonosturi nosti taas yhden elementin, joka piti varovasti laskea
rakennustelineiden ja runkorakenteen väliin alas ja miehet joka tason
kohdalla ohjaililivat hitaasti laskeutuvaa elementtiä, että se asettuu
alas omalle paikalleen.
Kova pakkanen oli huurruttanut autonosturin 'jarrut', (siihen aikaan ei
ollut pakkasrajoja) niin että ne pettivät ja lähes 2000 kilon elementti
putosi korkealta sinne väliin - niin tarkasti, ettei hipaissutkaan
telineitä - sillä jos olisi sen tehnyt, niin telineet ja miehet
olisivat romahtaneet. Rakennusmestari totesi, että kun oli kirkon
työmaa, niin 'Suuri Rakentaja' ohjaili holtittomasti putoavaa
elementtiä ja kenellekään ei tapahtunut mitään.
Vihkiäispäivänä kirkko oli tietysti tupaten täynnä paikkakuntalaisia ja
kutsuvieraita. Ensin oli aamulla klo 9 kirkon luovutus, jolloin
rakennustoimikunta luovutti kirkon seurakunnalle.
Seurakunta sai vastaanottaa myös useita lahjoituksia eri yhteisöiltä ja
yksityishenkilöitä, kynttilän jalat, ehtoollisvälineet,
kastemaljan,
kirkkotekstiilejä ym.
Sen jälkeen alkoi klo 10 kirkon vihkiminen ja juhlajumalanpalvelus.
Kirkon vihki Helsingin hpk:n piispa Aarre Lauha. Alttarilla oli
kynttilöiden keskellä yksi erillinen kynttilä - piispan kynttilä, joka
tuodaan alttarille aina silloin, kun piispa on toimittamassa
jumalanpalvelusta.
Kirkkokuoro ja kanttori toivat musiikin kautta esille uuden
kirkkovuoden, uuden kauan odotetun kirkon kiitollisen ja riemullisen
sisällön vihkimiseen ja juhlamessuun.
(kuvat Pekka Harjuvaara)
* * *
MUISTOJA JA MIELIPITEITÄ UUDEN KIRKON ARKKITEHTUURISTA
Mielipiteet tästä kirkosta ovat hyvin erilaisia. Arkkitehtoonisesti on
eräs laajalti maailmalla tunnetuista suomalaisista kirkoista. Se on
esitelty maailmalla tunnetuissa arkkitehtuurijulkaisuissa,
arkkitehtiryhmät eri puolilta maailmaa tulevat katsomaan sitä.
MAUNO AIROLA ESITTELI
Edeltäjäni Mauno Airola (1.6.1973-31.12.1990) oli syntynyt
Punkaharjulla ja työskennellyt mm.
Kangasniemen seurakunnassa, jossa oli hyvin koristeellinen ja kaunis
puinen kirkko. Hän piti kovasti sellaista kirkoista. Kun hän tuli
kesäkuun alusta 1973 Järvenpäähän, hän oli ihmetellyt melko paljon
betonista kirkkoa. Hän kertoi meille muille papeille jossain
palaverissa, että kohta hänen tulonsa jälkeen oli kirkkoon tullut
tutustumaan muutaman suomalaisen ja ulkomaalaisen henkilön ryhmä. Manu
oli pyynnöstä esitellyt kirkon joka puolelta, kaikki tilat ja
yksityiskohdat. Hän oli päättänyt esittelynsä, että "...tällainen tämä
kirkko nyt on. Minä en oikein tätä arkkitehtuuria ymmärrä, kun olen
tottunut toisenlaisiin kirkkorakennuksiin."
Silloin eräs ryhmän jäsenistä oli sanonut Manulle suunnilleen tähän
tapaan: "Jos sinä et ymmärrä tätä kirkkorakennusta, niin se on ihan
sinun oma ongelmasi, sillä minä olen suunnitellut tämän kirkon!"
Kyseessä oli kansainvälinen arkkitehtiryhmä, jonka johtajana oli
Vantaan
kaupunginarkkitehtina toiminut Erkki Elomaa = Järvenpään kirkon
pääarkkitehti.
VERTAILU BAROKKIKIRKKOIHIN
Eräs työtoveri esitteli Keski-Euroopasta tulleelle ryhmälle kirkkoa ja
sanoi sitten, että tämä on vähän tällainen karun oloinen kirkko.
Euroopassa on paljon kauniita ja runsaasti koristeltuja kirkkoja.
Silloin joku ryhmästä sanoi, että olkaa onnellisia, että teillä on
tällainen kirkko, teillä riittää rahaa seurakunnan toimintaan. Meillä
on Maltalla kirkko, jossa Marian patsaan kenkien kultaamisen menee
vuoden rahat.
OMA KOKEMUKSENI VIRKAAN TULTUANI
Kun minut oli valittu Järvenpään srk:n kappalaiseksi kesäkuun alusta
1974, olin nähnyt isäni ottamia valokuvia kirkon vihkiäisistä. Siinä
mielessä tämä kirkko oli jo jollain tavalla tuttu. Minä pidin siitä
alusta lähtien. Olin ollut työssä muutaman viikon ajan ja palasin
Seurakuntaopistolta pitämästä iltahartautta srk:n vanhusten leirille.
Oikaisin kirkon portaita kesäisen ilta-auringon paisteessa ylös
Kirkkotielle. Pysähdyin kirkon tasanteelle, katselin uutta
kotiseurakuntani kirkkoa lämpöisenä kesäiltana. Ovi oli auki. Menin
sisälle ja kävelin jyhkeän alttarikaiteen äärelle. Olin yksin alttarin
edessä. Mielessä oli tietysti muutaman viikon työn jälkeen, millaista
tulee työ tässä seurakunnassa olemaan, mitä pystyn tekemään (6,5 vuotta
tätä ennen Huopalahden seurakunnassa Helsingissä) täällä, mitä voin
antaa tälle seurakunnalle?
Polvistuin jyhkeän alttarikaiteen ääreen hiljaiseen rukoushetkeen ja
sain jättää siinä vankan alttarikaiteen varassa mielessäni risteilevät
kysymykset, avuttomuuden tunteen, mutta samalla myös uteliaan ja
odottavan mielen, mitä uusi vaihe työssäni ja perheeni elämässä tullee
olemaan - Taivaan Isä tulee sen näyttämään ja kaikki on Hänen
käsissään... Sen tiesin, että olin Jumalan tarkoittamalla paikalla
perheeni kanssa.
Ratkaisu ei suinkaan ollut helppo suuntautua kotiseudulle työhön, sillä
monien asioiden vaikutuksesta vanhempani eivät juurikaan välittäneet
lähemmästä kontaktista meidän perheemme kanssa ja siksi kahta tarkemmin
harkitsimme ja rukoilimme oliko oikein hakea virkaa Järvenpäästä.
Oli hyvä olla hiljaa viileässä ja rauhallisessa kotikirkossa.
Siitä lähtien suora, jykevä, koruton, mutta vahva, tukeva alttarikaide
on ollut minulle paikka, joka kuvaa Jumalan voimaa, rakkautta,
turvallista johdatusta heikon ja epävarman ihmisen elämässä.
Tälle alttarikaiteelle saa jättää, laskea kaikki raskaimmatkin kuormat
- se
kestää! Se on hyvä paikka osallistua ehtoolliselle.
* * *
RAKASTAN TÄTÄ KIRKKOA, tietäen, että monet eivät siitä pidä. Meillä on
jokaisella oikeus kokea omalla tavallamme yhteys Jumalaan
niinkuin muutkin elämämme asiat.
Olen istunut 40 vuotta aina kirkon etupenkissä virkani vuoksi ja nyt 11 / v.2018
vuotta takapenkissä vahtimestareiden työhuoneen seinustalla -
riviseurakuntalaisena. Kerron näiden molempien näkökulmien pohjalta
kuvin, sanoin, muistoin betonisesta kotikirkostamme. Jos haluat, niin
kuljetaan yhdessä tätä matkaa. Katsotaan mitä löydämme.
RIPPIKOULU on kuulunut kristillisen kasvatuksen, kasteen edellyttämän
opetuksen kiinteänä osana seurakunnan elämään vuosisatojen ajan.
Jeesus sanoi: "Minulle
on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Menkää ja tehkää
kaikki kansat minun opetuslapsikseni
kastamalla ja opettamalla heidät
pitämään kaikki,
mitä minä olen käskenyt teidän pitää
ja minä olen
teidän kanssanne
joka päivä maailman loppuun asti." Matt 28:18-20).
Rippikoulun muoto on vaihdellut ajan tarpeiden mukaan.
Maatalousyhteisön aikana rippikoulua pidettiin syksyllä ja keväällä
sellaiseen aikaan, jolloin maataloudessa oli vähemmän työtä.
Myöhemmin pidettiin usein kansakoulun, kansalaiskoulun tai oppikoulun
yhteydessä, tavallisten tuntien jälkeen.
Sen jälkeen tulivat iltarippikoulut.
Niiden rinnalle syntyivät rippikoululeirit leirikeskuksissa ja
päivärippikoulut -
kirkolla, kotona asuen.
ALKUVAIHEESSA Järvenpään työvuosinani pidin usein iltarippikouluja.
Tavallisten iltatuntien lisäksi käytiin yhtenä iltana retkellä
Helsingissä. Kohteina olivat Lähetysmuseon lisäksi pari kirkkoa, jotta
nuoret näkisivät, miten erilaisia kirkkoja voi olla. Kallioon louhittu
Temppeliaukion kirkko oli toinen kohde ja kolmas Uspenskin katedraali
Katajanokalla, upeasti sisältä lukemattomin tavoin ikonein, maalauksin,
kultauksin kauttaaltaan koristeltu Pohjois-Euroopan kaunein
ortodoksinen kirkko. Uspenskin katedraalin esite nimesikin sen kirkon
"The window to heaven!" - Ikkuna taivaaseen! Näkymä huipentui sisällä
ja ulkona suureen keskimmäiseen kupoliin, joka ortodoksisen mallin
mukaan muodoltaan muistuttaa ylöspäin kohoavaa liekkiä (nk.
sipulikirkko).
kuva Mikko Nurmi, esite 1973
MUISTO vahtimestari Laaksosta. Uspenskissa olisi käynyt niin paljon
erilaisia ryhmiä muuna kuin
palvelusten aikana, että Helsingin ortodoksinen seurakunta joutui
rajoittamaan vastaanotettavien ryhmiä määriä. Kaikilla ei ollut
mahdollisuutta päästä sinne.
Uspenskin vahtimestarina toimi pitkään eläkkeellä oleva vääpeli Laakso,
joka oli ollut 1963 kesällä Oulussa Pohjanmaan Tykistörykmentissä
aliupseerikoulun vääpelinä. Kun varasin järvenpääläisille
rippikoululaisille käyntiaikaa Uspenskiin, olin aina yhteydessä evp.
vääpeli Laaksoon ja muistelin häntä AUK:n kouluttajana... ja niin me
saimme aina ryhmäajan järjestymään.
- Joku huomautti minulle, että 'sinä siis nuoleskelit hänen saappaitaan
AUK:ssa?' - Vastasin, että 'Kyllä ja nyt...' ;)
Jos vääpeli evp. Laakso oli lomalla eikä aikaa tahtonut löytyä, niin
riitti toteamus, että vahtimestari Laakso otti meidät aina vastaan... :)
Saattaisi tuntua siltä, ettei Järvenpään betonikirkolla ja Uspenskin
katedraalilla - The window to heaven - olisi mitään yhteistä. Mutta
eipä hätiköidä:
Koska työni olen istunut kirkossa melkein poikkeuksetta 40 v aina
etupenkissä, virantoimituksessa, niin eläkkeelle jäätyäni, täysin
palvelleena olen siirtynyt iloisin mielin seurakuntalaisen paikalle
kirkon penkissä. Paikkoja olisi vaikka kuinka paljon valittavana, mutta
olen ottanut vakiopaikakseni vahtimestareiden työhuoneen seinustan,
jossa kukaan ei ole minun takanani. Istun rauhassa, itsekseni siinä
takapenkissä, silti aivan seurakunnan keskellä osana sitä yhteisöä,
joka täällä näkyvänä kokoontuu messuun, sanan kuuloon, ehtoolliselle
jumalanpalvelukseen hartauteen, konserttiin tai mitä nimitystä kukin
käyttää, mihin on tottunut tilaisuuden sisällön mukaisesti.
Jäätyäni eläkkeelle, kolmen vuoden ajan kävimme yhdessä vaimoni Orvokin
kanssa ja istuimme silloin vähän edempänä siinä kuoron ja urkujen
puolella kirkkoa. Orvokin kuoleman jälkeen siirryin tähän seinän
vierustan tai sen edessä olevan viimeisen penkin paikoille.
Siitä näkyy koko oikean puoleisen, etelänpuoleisen seinän valtava
ikkuna... Se on minun 'The window to heaven' - ikkuna taivaaseen:
Sieltä ikkunasta avautuu taivas ja taivaalta valo laskeutuu ikkunasta
meidän keskellemme.
betoninen kirkkomme on myös toisellakin tavalla 'the window to
heaven' - ikkuna taivaaseen:
Kun vaimoni Orvokki oli siunattu taivasmatkalleen tässä kirkossa, niin
sen jälkeen jumalanpalvelus, joka sunnuntainen messu on avautunut
minulle uudella tavalla:
Kun laulamme synninpäästön jälkeistä kunniaa, kiitosvirttä, niin
minulle avautuu jokin sisäinen näkymä, kokemus, tietoisuus - en osaa
kuvailla sitä paremmin - että seurakunnan näkymätön jäsenistö laulaa
siellä Jumalan istuimen edessä ylistystä Hänelle ja Hänen oikealla
puolellaan istuvalle Pojalleen, Jeesukselle... näin Raamattu kertoo.
Minä koen silloin, että tämä meidän ylistyksemme ja kiitoksemme on
samaa kiitosvirttä, samaa ylistystä kuin mitä he siellä laulavat
vapaana kaikesta kivusta, tuskasta, sairaudesta - ja "...Jumala on
pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään". Ilm 7:17
Meidän kiitoksemme on vain 'varjo' siitä, mutta sitä samaa ja Kristus
on yhteys tästä ajasta tulevaan ja näkymättömään - Hänessä me elämme
samaa elämää - elämää, jonka lähde on Kristus, elämää, jonka hän on
avannut meille kaikille.
Joh 3:36. "Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä." Se
ikuinen elämä on jo meissä ja samaa elämää vielä täydellisempänä
taivaassa. ...
Orvokin muistotilaisuudessa sanoin puheessani, että Kristus on kuin
internetin 'palvelin', jonka kautta voimme olla yhteydessä eri
puolille maapalloa samanaikaisesti omasta kodistamme - toiset
toisella puolella maapalloa omassa kodissaan. Vertaus on
rajoittunut ja ontuva, mutta auttaa ymmärtämään, mitä on käytännössä
'ikuinen elämä jo täällä maitten päällä...' vanhan laulun sanoin.
EHTOOLLISEN YHTEYS
Sama toistuu ehtoollisen yhteydessä, he nauttivat sitä niinkuin Jeesus
lupasi kiirastorstaina ehtoollisen asettaessaan, uutena taivaassa... ja
me nautimme täällä - elämme konkreettisesti samaa elämää näkymättömän
seurakunnan kanssa,
he siellä taivaassa ja me maan päällä betonisessa kirkossa yhteisessä
messussa.
Heidän kiitosvirttään ja ylistystään ajatellessani - sävyä
aavistellessani - minulle nousee aina hymy, kun muistan, että Orvokki
ei osannut laulaa lainkaan. Hänellä ei ollut nk. musiikkikorvaa. Hän
sai koulussa 10 laulusta todistukseen, kun musiikin opettajana oli
kuuro kanttori, joka ei kuullut, näki vaan, miten oppilas avasi suutaan
oikeaan tahtiin laulun sanojen mukaan.
Ja musikaalinen poikamme Petteri kysyi joskus iltalaulun jälkeen
Orvokilta, että "Äiti, onko kaikissa lauluissa sama sävel?"
Nyt Orvokkikin laulaa siellä 'uusin äänin...'
Oma rakas, karu, elämänmakuinen kirkkomme on minulle 'The window to
heaven' -
ikkuna taivaaseen.
Kun lähdin sitten kotiin tuosta hetkestä, konsertista, jonka aikana
sain katsella ikkunaa taivaaseen, katsoin vielä ulkona illan
hämärtyessä karkean kaunista kirkkoani, ymmärsin vielä yhden
ulottuvuuden, miten se on 'ikkuna taivaaseen'. Pimenevän illan keskellä
lämmin valo tulvi kirkkoni ikkunoista, koko ikkunaseinän täydeltä:
Minulle hämärässä haparoivalle ja kompastelevalle kulkijalle, karkean
koruton kirkkoni on myös ulkopuolelta sananmukaisesti ikkuna taivaaseen
- lämmin valo
kutsuu tulemaan ja saattelee taas lähtemään, jatkamaan täällä
taivaltani. Perillä odottaa ikuinen valkeus.
Mieleeni nousee elävänä muisto juuri Orvokin rippikoulun käyneestä
lukiolaispojasta, hyvin lahjakkaasta iäkkäiden vanhempien ainoasta
lapsesta. Hän oli syksyllä koulun alkaessa kaatunut urheilutunnilla
korkeushyppyä harjoiteltaessa ja selkään sattui. Poika meni lääkäriin,
tutkittiin ja hänellä oli luuydinsyövän heikentämät nikamat. Tauti
eteni nopeasti eikä sopivia lääkkeitä ollut. Yhdessä
sairaalatyöntekijän kanssa saattelimme häntä eteenpäin tällä
yksisuuntaisella tiellä.
Työtoverini välitti minulle hänen pyyntönsä tulla pian käymään, on
tärkeätä asiaa. Menin, hän halusi kertoa yksityiskohtaiset
toivomuksensa hautaamisestaan ja siihen liittyvistä yksityiskohdista.
Hän kertoi myös, että olisi halunnut kirjoittaa muistelmat tämän tiensä
kulkemisesta.
Kun toiveet olivat selvillä, istuimme vielä hiljaa hänen yhden hengen
saattohuoneessaan. Sitten lähdin taas pois ja samoin kuin
aikaisempienkin tapaamistemme päättyessä, hymyilimme toisillemme vielä
ovelta. -
Sitten menin Vanhankylänniemen yksinäiseen rantaan syyssateen
tihutellessa ympärilläni, itkin ulos sen kivun ja tuskan, mitä
nuorukainen vuoteellaan eli päivä päivältä.
Vasta sen jälkeen menin autolle ja ajoin takaisin töihin tai kotiin.
Näin kävi joka kerta - mutta hänen hautaamisensa jälkeen minun oli hyvä
olla sairaiden ja kuolevien vuoteen vierellä, sillä olin saanut kulkea
yhdessä hänen kanssaan tien kuoleman ja ikuiseen valoon - minä vain
portille jääden ja pienen välähdyksen avoimesta portin raosta nähden.
'Älköön
sydämenne olko levoton.
Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
Minun Isäni kodissa on monta huonetta -
enhän minä muuten sanoisi,
että
menen valmistamaan teille asuinsijan.
Minä menen valmistamaan teille sijaa,
mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni,
jotta saisitte olla siellä missä minä olen...'
Joh 14:1-3
Työtoverini kertoi, että vääjäämättömästi lähestyvä kuolema pelotti
nuorta miestä, jonka kaikki koulutoverit jatkoivat nuoren ihmisen
elämäänsä... Mitä kuoleminen on, millaista se on, olivat hänen
kysymyksensä. Herkästi vaistoava työtoverini kertoi hänelle: Kuule,
elämä ja sen päättyminen on kuin lapsen kesäinen päivä:
Aamulla
aurinko on noussut ja lämmittänyt ilman, on ollut hyvä lähteä
ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen pihalle ja lähiseudun
tutuille
paikoille leikkimään ja nauttimaan kesäpäivästä. Puuhaa on monenlaista,
kaikkea ehtii tehdä, mitä vain lapsen mielessä liikkuu...aurinko kulkee
korkealla pitkän kaarensa ja alkaa vähitellen lähestyä läntistä taivaan
rantaa. Mitä pidemmälle päivä kuluu, sitä alemmas aurinko laskee,
säteet eivät enää jaksa lämmittää pihalla leikkivää lasta. Väsymys
tulee samalla, kun ilma alkaa viiletä ja hämärä laskeutua tienoon ylle.
Kun yön pimeys on jo läsnä ja väsynyt lapsi yksin pihalla....silloin
aukeaa kuistin ovi. Sisältä kotoa tulvii pimentyneelle pihalle lämmintä
valoa oven täydeltä. Isä seisoo ovella ja kutsuu: "Tule lapseni tänne
sisälle...täällä on lämmintä ja muutkin perheen jäsenet ja meillä on
hyvä olla." - Niin lapsi lähtee Isän kutsuessa avoimesta ovesta
lämpimään valoon ja kirkkauteen.
Tämän kuultuaan nuorukainen oli rauhallisin mielin valmis
lähtemään...hoitajat olivat hänen luonaan, kun elämä alkoi sammua.
Vaikeaksi käynyt hengitys viimein pysähtyi. - Hetken päästä hän oli
avannut vielä silmänsä, katsonut ylös huoneen katon ja seinän
yhtymäkohtaan, hymyillyt onnellisena ja sitten sulkenut silmänsä.
* * *
Meillä on karkean kaunis kirkkomme 'The window to heaven' - ikkuna
taivaaseen - ikkuna, josta valo loistaa ulkoa meille sisälle ja
sisältä meille ulos...
Ikkuna on aina sellainen, mistä valo kulkee kumpaankin suuntaan.
KUUTION MUOTOINEN KIRKKO
Kirkon kaikissa osissa toteutuu kuutio. Joku on sanonut, että se on
kuutiomaisuudessaan suorastaan neuroottinen.
KIRKKO-OSA on ulospäin
ja sisältä kuin kuutio. Kuten jo ensimmäisissä kuvissa näkyi.
KELLOTORNI kirkon läntisellä kulmalla on kuin kuutio - kuin
aikoinaan Pocket-kameroiden salamakuutio, jonka saattoi laukaista
neljä kertaa ja se käänsi aina uuden sivun, jonka keskellä oli
kertakäyttöinen salama...
Kuitenkin kellotornin neljässä sivussa on
syvä symboliikka: Ilmansuuntia on neljä. Kirkon kellojen kutsu kaikuu
kaikkiin neljään ilmansuuntaan - kaikkialle...ympäri maailman.
Kelloissa on 7 sävelmää, jotka akateemikko Joonas Kokkonen sävelsi.
Pisin soitto on juhlasoitto - 20 min, joka soitetaan suurina
kirkkovuoden tai muun juhlan yhteydessä. Sävelmä valitaan sakastin
eteisen sähkökaapista. Siellä oli myös mahdollisuus soittaa kutakin
kelloa erikseen = painike kutakin kelloa varten.
PIENI KELLONSOITTAJA
Kerran tavallisen arkipäivän aamuna esittelin kirkkoa jollekin ja olin
siinä kirkon kuorissa vieraan kanssa ja mukani oli tullut muutaman
vuoden ikäinen nuorin poikamme. - Ihmettelin, kun suntio Eero
Kallio tuli vauhdilla kirkkoon, että miksi soitetaan kirkon kelloja
tähän aikaan... poikamme oli sakastin eteisessä kurkistanut avoimeen
sähkökaappiin ja ruvennut painelemaan, kun oli kauniin värisiä
painonappeja kaapin seinässä.
LASKEUTUMINEN KELLOTORNISTA
Kukaan ei voinut arvata, että tämä pieni
kellonsoittaja 20 vuotta myöhemmin teki nuorisotyönohjaajaopintojensa
päättötyön aiheesta: "SEIKKAILUTOIMINTA NUORISOTYÖSSÄ - Miten
rippikoululaiset kuvailevat laskeutumiselämyksen herättämiä tunteita".
Käytännön todellinen tapahtuma, jota käytettiin osana päättötyötä, oli
köyden varassa laskeutuminen Järvenpään kirkon kellotornista.
Seurakuntaopisto
Järvenpää
Samuli Harjuvaara
NT 7
30.11.1997
'Hän
sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi
kaikille luoduille. , kaikille kielille ja kansoille.' Mark 16:15
"Tämän
jälkeen näin suuren
kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä
oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he
puhuivat kaikkia kieliä.
He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä
yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla
äänellä:
- Pelastuksen tuo meidän
Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!"
Ilm 7: 9 -10
SAARNATUOLI on kuin kuutio.
Saarnatuoli poikkeuksellisessa
valaistuksessa: Aurinko paistaa kirkon lehterin takaseinän pienestä
ikkunasta iltapäivällä kohtisuoraan saarnatuoliin.
KYNTTILÄNJALAT ovat hopeisia
kuutioita.
Samoin alttarin kukkamaljakot on
suunniteltu kuution muotoisiksi kuten
kynttilänjalatkin.
HILJAISESSA HUONEESSA
Sakastin vieressä muut kynttilänjalat
odottavat vuoroaan. - Edellisessä kuvassa tarvittiin vain kaksi
kynttilää alttarilla.
Piispankynttilän jalka (rivissä oikealla) tarvitsee korotuksen
ollessaan keskellä
alttaripöytää. Se on niklattua messinkiä, mutta ulkonäkö on sama. Kun
piispa on paikalla messussa, niin hänen kynttilänsä palaa keskellä
alttaripöytää.
Hiljaisen huoneen seinällä näkyvä ristiinaulitun maalaus on ensimmäisen
kirkkoneuvoston
jäsenen, Eetu
Saraspään työ. Se oli ensin Vanhan Puutalon kokoushuoneen seinällä,
siirtyi sieltä uuteen kirkkoon, eteiseen, mutta ristinnaulitun paikka
ei
ole kirkon eteisessä - eikä kirkossa voi olla kahta 'krusifiksia', niin
se siirrettiin hiljaisen huoneen seinälle arvonsa ja sanomansa
mukaiselle paikalle.
Eetu oli 1952 perustetun seurakunnan ensimmäisen kirkkoneuvoston jäsen
ja pöytäkirjan tarkastaja. Kun vietettiin srk:n 50v juhlia
kirkkovaltuuston kokouksessa 2002, juhlakokoukseen oli kutsuttu kaksi
elossa olevaa ensimmäistä luottamushenkilöä, Toivo Mäkelä ja Eetu
Saraspää. Heille otettiin kopiot ensimmäisen neuvoston kokouksen
pöytäkirjasta ja luovutettiin kansiossa muistoksi ja kiitokseksi.
Kopioinnin yhteydessä todettiin, että Eetulta oli jäänyt
allekirjoittamatta tarkustusmerkintä pöytäkirjaan. Kopiot luovutettiin ja samalla
pyydettiin Eetulta pöytäkirjan tarkastajan omakätinen allekirjoitus
alkuperäiseen
pöytäkirjaan.
Hiljaisen huoneen seinällä oli seurakunnassa toimineiden vakinaisten
pappien = kirkkoherrojen ja kappalaisten valokuvat:
TERIJOEN SEURAKUNNAN ESINEISTÖÄ
Vastakkaisella seinällä Terijoen kirkon sakaristosta evakossa tuotu
kaunis ryijy, joka on omiaan harmaalla seinällä ryijyn väreihin
sointuvalla rauhallisella taustalla.
Terijoelta tuodut kirkon ja sakastin
tavarat on luetteloitu kirkkohallituksessa, jotta niistä voidaan
pitää huolta. Kun evakot tulivat Terijoelta, he tulivat Tuusulan
seurakunnan Järvenpään kylään - täällä on siitä muistona mm.
'Teriojantie' Seurakuntaopiston läheisyydessä.
Alttaritarvikkeista, ehtoollisvälineistä ym. osa vietiin silloin
Tuusulan kirkkoon säilytykseen. Siellä oli suuri erittäin kaunis
viinikannu, joka aikaa myöten oli menettänyt kultauksensa sisältä
siten, ettei siinä voinut enää säilyttää ehtoollisviiniä ehtoollisen
jaon yhteydessä.
Koska Terijoelta tulleet seurakuntalaiset ja heidän lapsensa asuivat
täällä Järvenpäässä, niin kirkkoneuvosto esitti Tuusulan seurakunnalle,
että viinikannu siirretään Järvenpään kirkkoon, koska täällä ovat myös
terijokelaisetkin ja monet halusivat juhlien ym. yhteydessä nähdä tämän
heidän kotikirkossaan käytössä olleen kannun.
Aikoinaan nämä välineet tuotiin ja luovutettiin silloisen Tuusulan
seurakunnan haltuun sillä sopimuksella, että 'kun Karjala saadaan
takaisin, niin ne viedään sitten paikoilleen'. Se paikka on näissä
oloissa ja vaiheissa nyt Järvenpään seurakunta.
Tuusulan seurakunta suostui sitten tähän perusteltuun muutokseen.
Järvenpäässä oli jo aikaisemmin hopeinen kastemalja ja
ehtoollisleipärasia sekä punainen messukasukka. - Luultavasti siksi,
että Terijoelta tullut rovasti Väinö Mutru oli Järvenpään ensimmäinen
kirkkoherra?
Vasemmalta lähtien :
EHTOOLLISLEIPÄLAUTANEN eli pateeni, jonka reunuksessa yläpuolella on
kaiverrus: "Matt 26:26-28" =
Aterian
aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen
sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti
maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te
kaikki.Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta
vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
Lautasen alapuolella on kehän muotoon
kaiverrettuna:
"Kuoppalan lähetysyhdistyksen oma.
Terijoen seurakunta 31.12.1942"
EHTOOLLISLEIPÄRASIA, jonka alareunassa kiertää kaiverrus:
"LAHJA INKERIN KIRKOLLE HUHTIKUUSSA 1943
SKSK" (= Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskus)
EHTOOLLISVIINIKANNU, jonka alareunassa kiertää kaiverrus:
"Kuokkalan
lähetysyhdistyksen oma - Terijoen seurakunta 31.12.1949 "
Kannun keskiosassa on isolla kaiverrus:
"Matt 26:26-28" (ks.ylh.)
EHTOOLLISVIINIMALJA eli KALKKI, jonka alareunassa kiertää kaiverrus:
"Kuokkalan lähetysyhdistyksen oma Terijoen seurakunta 31.12.1949" ja
maljaosan keskellä "Matt 26:26-28" (ks.ylh.)
EHTOOLLISVIINIMALJA eli KALKKI, joka on jotain erilaista metallia ja
ilman kaiverruksia.
KASTEMALJA, jonka kauniisti muotoillun ja sisältä pehmustetun SÄILYTYSLAATIKON kannen sisäpuolella kankaassa on teksti:
"O.
Järveläinen WIIPURI"
Kastemaljan yläreunaa kiertää isokokoinen kaiverrus:
"Terijoen
evankelisluterilainen seurakunta Matt 28:18-20 - 1912. " =
"Jeesus tuli
heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat
minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen
käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki
päivät maailman loppuun asti."
Rippikoululaisille kirkkoa esitellessä -
kirkkotekstiilejä esitellessä oli tämän kasukan yhteydessä hyvä kertoa
erilaisista symboleista, Kolmiyhteinen Jumala -> kolmio, jonka
keskeltä loistaa Jumalan kirkkauden säteily.
Alfa ja Omega, Jeesus on ensimmäinen ja viimeinen, Pyhän Hengen liekki.
Elämän puu ja iankaikkisen elämän kruunu.
Kristus - monogrammi keskellä kasukan selkää...
TERIJOEN KAUPUNGIN EDUSTAJIEN VIERAILULLA
Järvenpään kaupungin ystävyyskaupunki on Terijoki - Zelenogorsk.
Kaupungin johtaja ja valtuuston puheenjohtaja ym. olivat kaupungin
vieraina. Seurakunta isännöi heitä yhden iltapäivän, tarjosi ruuan ja
esitteli Terijoen asioita seurakunnassamme.
Ruuan jälkeen Terijoen edustajat pitivät virallisen hetken, jossa he
luovuttivat Teri-säätiölle, jonka edustajia on järvenpääläisiä -
muistolehdon alueen Terijoen hautausmaalta - lehdon, johon on kerätty
Terijoen katutöitä tehtäessä reunakivia, jotka ovat olleet alunperin
Terijoella asuineiden suomalalaisten hautakiviä. Kivet on ryhmitelty
kauniisti muistolehden alueelle, jossa on kauan sitten hukkuneiden
kalastajien muistomerkki. Samalla he sanoivat, että paljon pahaa
tapahtui sotien aikana, mutta 'me emme ole silloin olleet mukana siinä
ja haluamme luovuttaa teille tämän muistolehdon teidän
omistukseenne....
Kuva Teri-säätiölle lahjoitetusta muistolehdosta matkalla 17.12.2011
Terijoen kirkkoherran virkaanasettajaisiin.
Kirkossa katseltiin edellä esillä olleita Terijoen srk:n esineistä ja
heille konkretisoitui se, että suomalaiset ovat asuneet oikeasti siellä
aikaisemmin ja nyt ovat täälllä. Joku heistä oli harras ortodoksi,
jonka kotikirkossa on paljon ikoneja, kuvia, kaikkea, mitä meillä ei
ole. Hän oli nähtyään kirkkomme hyvin liikuttunut ja sanoi, että tämä
on hänelle voimakas hengellinen kokemus siitä, miten Jumala on aina
siellä, missä ihmiset kokoontuvat Hänen nimessään yhteen eikä vain
runsaiden ja loistavien puitteiden keskellä.
* * *
SARASPÄÄN MAALAUS OLI TÄLLÄ SEINÄLLÄ.
Kirkon eteisessä Saraspään maalaus peitti arkkitehdin eteiseen
seinään upottaman korkkisen ilmoitustaulun. Nyt se peitettiin kirkon
peruskirjan valokopiojäljennöksellä, koska tuo seinä ei ole enää
ilmoitusten paikka.
Aluksi kirkossa olevien konserttien
isoja kuoroja varten oli mielettömän painavat porrastetut korokkeet
alustat, jotka olivat kirkon alakerrassa ja kannettiin sitten
paikoilleen kirkon kuoriin ja takaisin.
Nyt uudet kevyet ja kätevät kuorokorokkeet on kätketty tämän kirkon
eteisen 'kaapin' sisään ja saa sieltä helposti paikoilleen ja takaisin
konsertin jälkeen.
Tämä eteisen kaapin päällys on helppo muuttaa aina vuoden/kirkkovuoden
aikojen mukaan - jouluinen eteinen.
KIRKON ETEISESSÄ
on kukkinut ehkä jo valmistumisesta 50v ?- asti posliinikukka
Jokin aika sitten tuli lasiseinän eteen kaunis tyyliin sopiva penkki.
Palataan ilmoitustauluun....
Ilmoitukset ovat kirkon ulko-ovien
välissä olevan lasiseinän takana, josta ne näkee hyvin ulkoa käsin.
URUT
Noudattavat myös kuution muotoa ulkoasussaan:
* * *
Kuution muoto = neliömäisyys näkyy kolehtihaavien varsien kulmikkuudessakin:
KOLEHDIN KERÄÄMINEN
Edesmennyt seurakuntamestari Eero Kallio
oli jo Vanhankirkon aikaan
toimessa ja vaimonsa Eila hoiti srk:n emännän tehtäviä.
Heidän poikansa Jukka halusi jo varsin pienenä auttaa isää kolehdin
kannossa. Hänellä oli haavi ja hän kulki penkin välissä, kun mahtui
pienenä siinä kulkemaan. Eero kertoi, että Jukka ojensi aina haavin
penkissä istujaa kohti. Jos tämä ei laittanut mitään haaviin, niin
ihmetellen pieni poika tikitti aikuista suoraan silmiin ja siirtyi
eteenpäin vasta sitten kun haaviin tiputettiin jotain.
Jeesus puhui evankeliumissa 'lesken rovosta', joka oli enemmän kuin se,
mitä moni rikas laittoi temppelin uhriarkkuun.
Sitten jatketaan kuutioaihetta:
TOIMITUSKAPPELI kuution muotoisen kirkon vieressä on pienempi kuutio ja
valoikkuna kappelin katolla on sekin KUUTIO.
Olin monta kertaa lukenut
Ilmestyskirjasta 'taivaallisen Jerusalemin' mitat, mutta en ollut
miettinyt niitä enempää. Päivi Laalo Järvenpäässä pappina ollessaan oli
tapojensa mukaisesti tutkinut tarkasti nämä mitat ja kertoi meille,
että ne mitat paljastavat 'taivaallisen Jerusalemin' kuution
muotoiseksi:
TAIVAALLINEN JERUSALEM:
"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.
Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan
luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta
varten.
Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi:
"Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan,
ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän
pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole,
ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken."
Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle
ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui
taivaasta, Jumalan luota.
Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis.
Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja
niitä vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin
kahdentoista heimon nimet.
Idän puolella oli kolme porttia, pohjoisessa kolme, etelässä kolme ja lännessä kolme porttia.
Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.
Enkelillä, joka minulle puhui, oli kultainen mittakeppi kaupungin sekä sen porttien ja muurin mittaamista varten.
Kaupunki oli neliön muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi
kaupungin kepillään ja sai tulokseksi kaksitoistatuhatta stadionmittaa;
PITUUS, LEVEYS JA KORKEUS OLIVAT KAIKKI TÄMÄNSUURUISET.
Hän mittasi myös muurin, ja se oli sataneljäkymmentäneljä kyynärää - enkeli käytti siinä ihmismittaa.
Muuri oli rakennettu jaspiskivestä, ja kaupunki oli kimmeltävää, lasinkirkasta kultaa.
Kaupunginmuurin perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä.
Ensimmäisenä peruskivenä oli jaspis, toisena safiiri, kolmantena
kalsedoni, neljäntenä smaragdi, viidentenä sardonyksi, kuudentena
karneoli, seitsemäntenä krysoliitti, kahdeksantena berylli,
yhdeksäntenä topaasi, kymmenentenä krysopraasi, yhdentenätoista
hyasinttikivi ja kahdentenatoista ametisti.
Porttitorneina oli kaksitoista helmeä - kukin kahdestatoista tornista
oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta
kuin läpinäkyvä lasi.
Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa.
Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa.
Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston.
Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan.
Ilm 21:1-25
Ilmestyskirjan profetian näkymä taivaasta, UUDESTA JERUSALEMISTA = KUUTION muotoinen.
JEESUKSEN AJAN JERUSALEM
Jerusalemia kutsuttiin pyhäksi kaupungiksi, koska siellä Jerusalemin
temppeli, juutalaisten pyhin paikka. Herodes oli valloittanut sen 37
eKr. Mutta saadakseen roomalaisen vallan edustajana alueensa
juutalaisten suosion ja osoittaakseen roomalaista loistoa, hän
rakennutti uuden vielä suuremman temppelin, joka oli Jeesuksen ajan
Jerusalemin temppeli. Siellä hän oli 12v Joosefin ja Marian
kanssa. - Siellä hän opetti paljon, kaatoi rahanvaihtajien (pappien
suosimien - provisioita heille) pöydät...
PYHÄ
Sitä ympäröi uloin muuri, portteja sisäänpääsyä varten, siellä olivat pylväskäytävä ja pakanain esipiha ym.
Sitten oli seuraavaksi miesten esikartano ja sitten pyhä = pappien
esipiha, jossa vain papit toimittivat uhreja ja uhrin tuoja sai tulla
tuomaan uhrinsa.
KAIKKEIN PYHIN
Pyhän jälkeen oli -> 'kaikkein pyhin', ikkunaton huone,
jossa säilytettiin liiton arkkia (=arkku): jossa oli lain taulut,
mannaa erämaavaelluksen ajalta ja Aaronin viheriöinyt sauva.
Arkki ja sen kansi oli verhottu kullalla. Kannen päällä, päissä oli
kaksi kerubia (=enkeliä). Arkin kantta kutsuttiin armoistuimeksi,
hepreaksi "kapporet, tarkoittaa sananmukaisesti "peitevälinettä", joka
tarkoittaa "sovitusvälinettä", sillä sana peittää ei tarkoita
ensisijaisesti kannella peittämistä, vaan sivelemällä suoritettavaa
peittämistä.
Kannen = armoistuimen nimi on siis sovituskansi, jolle ylimmäinen pappi
kerran vuodessa siveli virheettömän uhrikaritsan veren kansan syntien
sovitukseksi. Tämä armoistuin oli pyhin ja tärkein asia kaikkein
pyhimmässä.
SUURI SOVINTOPÄIVÄ
Kaikkein pyhin oli niin pyhä, että VAIN ylimmäinen pappi sai mennä
sinne KERRAN VUODESSA, suurena sovintopäivänä viemään uhriveren kansan
syntien sovitukseksi.
- Taivaallisen Isän sisin, tärkein olemus tulee nähtäväksi sovituksessa, rakkaudessa -> armossa.
Ylipappi kulki kaikkein pyhimpään pariovien kautta, joiden jälkeen
oviaukon sisäpuolella oli paksu sinipunaisista, purppuranpunaisista ja
helakanpunaisista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista kudottu
kudottu, kerubeilla kuvioitu kullalla kirjailtu esirippu, jotta pyhältä
esipihalta EI KUKAAN vahingossakaan näkisi siitä pariovien auki ollessa
kaikkein pyhimpään.
KAKSI ESIRIPPUA
Pyhää, pappien esipihaa ympäröivät muurit erotuksena muusta
temppelialueesta. Muurissa oli pariovien sulkema portti ja jälleen
suuri esirippu (ks.ed.) estämässä esipihoilta näkemään pyhän alueelle,
vaikka ovet olivatkin auki pyhän alueelle.
(Aapeli Saarisalo, Raamatun sanakirja)
Jeesus täytti pitkäperjantaina loppuun asti isältä saamansa tehtävän,
maailman syntien sovittamisen, jonka edessä hän Getsemanessa rukoili:
Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa.
Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan.
Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani."
Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili:
"Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni.
Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä."
Matt 26:37-39
Kun Jeesus oli kaiken täyttänyt, niin evankeliumit kertovat:
Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat.
Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta,
näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät
suunniltaan ja sanoivat: "Tämä oli todella Jumalan Poika!"
Matt 27:50-51, 54
Maanjäristys liikutti myös temppelin perustuksia ja esirippu repesi.
Nyt oli kysymys temppelin pyhän, pappien esipihan - uhrien
toimittamisen porttien esiripusta, koska se erotti muut pyhän ja
kaikkein pyhimmän alueesta ja näkyi laajalle.
Esirippu oli nyt tarpeeton. Kaikki saavat, pakanatkin nähdä ja
tulla - Jeesuksen ainutkertainen = ainoa täydellinen - synnittömän
Jumalan oman Pojan uhri teki kaikki muut uhrit tarpeettomaksi ja avasi
tien auki aina kaikkein pyhimpään, armoalttarille asti - armon
osallisuuteen.
KUUTION MUOTOINEN...
Betoninen kirkkomme - rosoinen kuin elämä itse - on mittasuhteiltaan kuution
muotoisena kuin ilmestyskirjan:
Taivaalllnen uusi Jerusalem - The window to heaven ... Ikkuna taivaaseen...!
* * *
ROSOINEN KUIN ELÄMÄ ITSE...
Kahdella moottoripyöräjengillä oli keskinäinen välien selvittely.
Toisen jengin johtaja ammuttiin kuoliaaksi välienselvittelyssä.
Hänen hautaan siunaamisensa oli Järvenpään betonisessa kirkossa.
Siunaajana oli opiskelutoverini rovasti Ensio Klemi Helsingistä. Jengin
jäsenet tulivat nahkaliiveissään ja moottoripyöräilijöiden
jengiasussaan satamäärin paikalle ja täyttivät koko kirkon. Heidän omat
turvamiehensä seisoivat kirkon ovilla - tutkivat, ettei kenelläkään
ollut aseita mukanaan kirkkoon sisään astuessaan - niinkuin jo satoja
vuosia
sitten vanhoissa kivikirkoissa oli ovella asehuoneet.
Kirkkoon
tultiin ilman aseita. Ihminen on aseeton Jumalansa edessä. Ei tarvita
aseita, koska Jumala ei ole vihollisemme, vaan Taivaallinen Isämme.
Jengiläiset tiesivät, että poliisi kuvasi kirkkoon saapuvia Vanhan
kirkon ikkunoiden takana. Mutta kirkkoon poliiseilla ei ollut asiaa.
Betoninen kirkko oli vain surevien omaisten, surevien jengiläisten ja
Jumalan kohtaamisen paikka. Jokaista jengiläistä katsoi alttariseinältä
krusifiksi - ristiinnaulittu Vapahtaja, meidän syntiemme sovittaja ja
meidät huomaansa ottava Kristus.
Usein krusifiksien Kristus on kasvot alaspäin kääntyneenä, henkensä
antaneena. Järvenpään kirkossa krusifiksin Vapahtaja katsoo kirkon
kuoriosan oikean puolelta seinän kokoisesta ikkunasta lasin läpi
tulvivaan valoon, ei katse
alaspäin, niinkuin tavallisesti
krusifikseissa, vaan katse kohti taivaan valoa... turvallisesti:
"Se
on täytetty. Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni! "
Tätä puhuttelevampi, turvallisempi ja
lohdullisempi ei olisi kirkko
voinut olla satapäisen
moottoripyöräjengiläisten joukon johtajan hautaan siunaamiselle.
Karun betoniset seinät, lasiseinä, josta taivaan valo tulvii sisälle
ja valaisee Vapahtajan.
Elämän rehellinen rosoisuus ja ristiinnaulittu Vapahtaja keskellä tätä
elämää ja kuolemaa - tie taivaaseen!
Kun opetuslapset ihmettelivät Jeesuksen sanoja kärsimisestään ja
kuolemastaan, Jeesus vakuutti heille:
"Älköön
sydämenne olko levoton.
Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
Minun Isäni kodissa on monta
huonetta
- enhän minä muuten sanoisi,
että menen valmistamaan teille
asuinsijan.
Minä menen valmistamaan teille sijaa,
mutta tulen sitten
takaisin
ja noudan teidät luokseni,
jotta saisitte olla siellä, missä
minä olen.
Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
Tuomas
sanoi hänelle:
"Herra, emme me tiedä, minne sinä menet.
Kuinka voisimme
tuntea tien?"
Jeesus vastasi:
"Minä olen tie, totuus ja elämä.
Ei
kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."
Johannes
14:1-6
Johannes Kastaja, erämaassa nahkaan verhoutunut profeetta oli
todistanut kansalle: "Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman
synnit!"Kristus sanoi viereisellä ristillä riippuvalle ryövärille:
"Tänä
päivänä sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa!"
Rokkipappi Tarvo Laakso laulaa:
klikkaa pientä kuvaa keskellä - tulee valkoinen nuoli punaiseen neliöön...
Moottoripyöräjengi tuli elämän rosoiseen kirkkoomme saattamaan
johtajansa haudan lepoon.
Rakel Liehu on sanonut runokokoelmansa nimessä:
"Ihmisen murhe on
yhteinen!"
* * *
ROSOINEN KUIN ELÄMÄ ITSE...
KAATOPAIKAN MIEHET asustivat kaatopaikalta keräämistään
tarvikkeista rakentamassaan majassa kaatopaikan mäen kupeessa, kuusien
suojassa. He eivät olleet kuitenkaan löytäneet veden pitävää
kattomateriaalia ja pyysivät, että seurakunta auttaisi siinä.
Diakoniatyöllä oli testamenttivaroja, jotka lahjoittaja oli halunnut
antaa päihdetyöhön. Siitä rahasta ostettiin rulla hyvää kattohuopaa ja
niin maja oli valmis. Sitten miehet halusivat tulla kirkkoon. He
sanoivat, etteivät voi tulla, koska haisevat niin pahalta,
että vaikka istuisivat takapenkissä, niin heidät katsottaisiin ulos
sieltä kirkon takaosasta ja sitä he eivät kestä.
Jokaisella on oikeus osallistua jumalanpalvelukseen...mietimme mitä
teemme. Päivi ja Helmi ehdottivat, että pidämme jumalanpalveluksen
siellä kaatopaikalla. He keittivät kirkkokahvit termokseen ja
pakkasivat pullat koriin. Minä puin pitkän mustan papin puvun päälleni
ja etsin
puhtaat liperit kaulaan, otin käsikirjan. Päivilä ja Helmillä oli
korissa myös
virsikirjat.
Huikaisevan kauniina, kirkkaana suvisunnuntaina ajoimme kaatopaikalle,
kiipesimme mäen huipulle, jonne kesäkuun aurinko paistoi joka puolelta.
- Vietimme yhdessä miesten kanssa jumalanpalveluksen, jonka päätökseksi
juotiin kirkkokahvit.
Puolen vuoden kuluttua se mies, joka oli eniten toivonut
jumalanpalvelukseen pääsyä, kuoli murhapoltossa, jossa miesten
asumus paloi maan tasalle. - Mies tunnistettiin vyön soljesta, joka
löytyi hiilloksen ja jäänteiden joukosta. Siunasin hänet haudan lepoon
odottamaan ylösnousemuksen aamua.
- Jesajan kirjassa sanotaan Jeesuksesta: "Hän oli kipujen mies ja
sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät."
Kirkkomme ja sen jumalanpalvelus ...The window to heaven - ikkuna
taivaaseen - ulottuu sinne, missä ihmiset elävät ja kuolevat - ja
elävät!
Kuvaan usein kirkon lehterin portaiden luota, koska
sieltä on esteetön näköala koko kirkkotilaan - puhuttelevat mitat,
avaruus, korkeus... on tilaa.
Sillon katselen, miten kauniisti valot sävyttävät seiniä, luovat
syvyyttä, rauhallista kauneutta. Yksinkertaisuudessaan antavat tilaa
ajatuksille, kuvastavat rauhallista, pysyvää, turvallista yhteyttä
seinien sisälle kokoontuvalle seurakunnalle.
Vie hiiren osoitin alla olevan kuvan päälle
niin näet nuolet osoittamassa kohdetta.
NELIÖT JA YMPYRÄT BETONISEINISSÄ
Kirkon seinissä näkyy monin paikoin
pyöreitä ja nelikulmaisia kuvioita, jotka ovat parin sentin syvyisiä.
Niitä on paljon ihmetelty, mietitty ja kyselty.
Rakennusliike Widingin vastaava mestari Erkki Koivuniemi on kertonut
kuvioiden synnyn:
1. Seinät rakennettiin niin, että ensin valettiin pystyyn betonirunko.
Sitten sen kahta puolta tulivat eristeet ja erilaiset betoniset
ulkopuolen pintaelementit ja vastaavasti rungon sisäpuolelle kuvassa
näkyvät sisäpuolen pintaelementit.
Kaikki olivat betoniä, joiden sisällä on tarvittavat teräkset, jotka
kaikki betonirakenteet tarvitsevat pysyäkseen koossa.
2. Nyt katselemme sisäpuolen pintaelementtejä. Sisäseinissä näkyy
selvästi, että ne jokainen ovat neliön muotoisia eikä pintaa ole
viimeistelty, vaan sen on ollut tarkoitus jäädä sellaiseksi kuin se
rakentaessa on muodostunut.
Kun viet hiiren kuvan päälle, niin siihen tulee näkyviin Erkki
Koivuniemen kertomuksen mukaiset kohdat:
VALKOISET NUOLET näyttävät jokaisessa elementissä samalla kohdalla
olevat muutaman sentin kokoiset pyöreähköt pienet jäljet: Näissä
kohdissa on elementin sisällä reiässä teräs, joka on hitsattu kiinni
runkorakenteessa vastaavalla kohdalla olevaan teräkseen.
- Jokainen sisäpuolen elementti on siis erikseen kiinnitetty seinän
runkoon. Erkki Koivuniemi kertoi, että jos nuo neljä hitsauskohtaa
otetaan esille ja puretaan, niin jokaisen sisäseinän elementin voisi
kerrallaan ottaa pois ja tarvittaessa korvata esim. uudella, koska
jokainen neliömäinen elementti on erikseen kiinnitetty runkoon.
- Teräs/betoni rakenne on erittäin luja - 'ikuinen' - silloin, kun
teräksen ja betonin väliin ei pääse ilmaa, jossa on aina jonkin verran
kosteutta. Jos teräs kostuu, se alkaa ruostua, ruoste tulee betonin ja
teräksen väliin, jolloin betoni 'irtoaa' teräksestä ja teräs ei enää
pidä koossa betonirakennetta.
- Sen tähden reikä, jossa rungon ja sisäelementin teräkset on hitsattu
yhteen, on pitänyt täyttää laastilla ilmatiiviiksi, niin ettei
ilma/kosteus pääse kosketukseen teräksen kanssa.
- Päätös oli, että seinän ulkonäkö jää sellaiseksi, kuin se
rakentamisen valmistuessa on. Siksi nuo neljä reikää näkyvät reiän
täyttävän laastin jäljiltä. - Toisissa kohdissa ne näkyvät hyvin
selvästi, toisissa kohdissa vain hieman tummenpana tms.
PYÖREÄT ja NELIKULMAISET syvennykset ovat kohtia, joista
rakennusvaiheessa raskas neliömäinen elementti on tuettu paikoilleen
niin pitkäksi aikaa, että elementtien väliset saumat ja hitsauskohtien
laastit ovat kuivuneet / kiinnittyneet paikoilleen.
- Tämän jälkeen tuet on voitu poistaa, ja seinärakenne kantaa itsensä
sekä runkoon hitsauksin kiinnittyen ja elementtien tukeutuen
pystysuunnassa toinen toisiinsa kuin palapelin säännölliset palaset tai
niinkuin tiiliseinässä pystysuunnassa tiilet ovat aina alemman
kerroksen tiilien varassa...
KAIKKI BETONIRAKENTEET JOUDUTTIIN TUTKIMAAN TARKASTI
KUN LEHTERI ALKOI HEILUA 1992 JOULUKUUSSA
Tiedottaja Ciso Eriksson oli ollut perheensä kanssa Saksassa ja kertoi
siellä olleesta paikallisesta perinteestä, että adventin aikaan
kaupungeissa kokoonnuttiin kynttilälyhtyjen kanssa pitkiin kulkueisiin
laulamaan ja kulkemaan kaupungin halki.
Päätettiin kokeilla tällaista ideaa siten, että kulkueet lähtivät
liikkeelle useasta paikasta kynttilälyhdyt jokaisella ja koska
kävellessä ei ole kovin helppo laulaa, niin aina välillä pysähdyttiin
ja laulettiin "Nyt syttyy pieni kynttilä.." - "Tiellä ken
vaeltaa, aasilla ratsastaa..." - "Avaja porttis
ovesi...autuas kansa kaupunki..." - "Hoosiannaa Daavidin
Poika..." ym.
Kulkueet kokoontuivat eri puolilta - ja niihin saattoi liittyä mukaan
matkan varrelta - kaikki tulivat kirkolle, jossa oli kuumaa glögiä ja
yhteinen kynttilähartaus kirkossa.
ENSIMMÄINEN KULKUE
oli tietenkin kokeilu, eikä kukaan saattanut arvata paljonko väkeä
tulee mukaan. Ilma oli märkä ja loskainen, satoi räntää. Ihmiset olivat
kuitenkin innostuneet uudesta mahdollisuudesta vaeltaa pimeässä
adventin illassa.... ja tuulesta ja sateesta välittämättä väkeä kertyi
600 - 700 kirkolle, märkänä ja osa kylmissään ja niin mielihyvin kaikki
pakkautuivat kirkkoon lämpimään kynttilähartauteen.
Tarkka väkimäärää ei kukaan ehtinyt laskea, mutta jotta kaikki
mahtuivat sisään, niin lehterille tuli n. 300 henkeä aivan täyteen.
Lämpimässä sitten laulettiin lisää ja oli yhteinen hartaus. Eräs
työntekijä katseli urkujen luota parvekkeelle ja tuijotti, että tuon
parvekkeen reunahan huojuu!!! Sitten hän ajatteli, ettei se voi,
varmaan nyt kosteassa ilmassa silmät pettävät.
Pari päivää myöhemmin toinen työntekijä tuli jutelleeksi
kynttiläkirkosta ja maininneeksi, että hänestä se lehteri reuna
heilui...ja silloin ensimmäinenkin uskalsi sanoa, että niin hänenkin
mielestään eli sen täytyi oikeasti tapahtua!
He kertoivat siitä talousjohtajalle ja tämä tuli kertomaan minulle ja
sitten kutsuttiin heti rakenteiden insinööri Kaustinen paikalle ja
ensimmäiseksi lehteri käyttökieltoon, sitten tutkijat paikalle,
piirustukset, rakenneselostukset ja kaikki paperit tutkittiin,
betonista näytteet eri puolilta parveketta, mittaukset kaikista
rakenteista, taipumista, halkeamista tms... ja samalla tutkittiin koko
kirkon betonirakenteet äärettömän tarkasti.
KOKO RAKENNUKSEN KUNTO
Kaikessa rakentamisessahan perustuksen täytyy olla luja, jotta sen
varassa
olevat rakenteet eivät liiku. Monesti perustus saattaa kuitenkin antaa
peräksi, painua jostain kohdin. Puisessa rakenteissa puu antaa myöten,
mutta betonirakenne rupeaa murtumaan, jos perustus liikkuu ja
varsinkin, jos betonin sisällä ei ole riittävästi rakennusterästä
jäykistämässä elementtejä.
Tutkimusten tulokset olivat, että tuon rakennusajan isoissa
betonirakenteissa, halleissa ym. oli yleensä vuosien varrella
tullut esille jo suuria virheitä, vakavia korjaustarpeita ym.
Näihin verraten meidän kirkkomme oli kokonaisuudessaan varsin hyvässä
kunnossa, vaikka rakenteet olivat koetuksella.
KIRKKO KAHDELLA PERUSTUKSELLA
Muutamissa kohdissa seinää oli seinän kokonaisrakenne taipunut hiukan,
esim. sivuseinien koko mitalla, pitkän seinän kohdalla taipuma oli
hyvin pieni, noin millimetrin luokkaa tms. sellaisen rakenteen kohdalla
juuri nämä betonin sisällä olevat teräkset pitävät rakenteen ehjänä ja
estävät enemmän taipumisen, joka murtaisi betoniä.
Syy pitkän sivuseinän taipumaan on, että kirkkomme on rakennettu
KAHDENLAISELLE PERUSTALLE. Alttaripääty lepää kallion varassa siinä
kirkonmäen kupeella ja takaosa lepää puupaalutuksen päällä, jossa
puupaalut ulottuvat sitten syvällä olevaan peruskallioon. Puupaalut
kestävät vuosisatoja, jos ne ovat hapettomassa kosteassa, pohjaveden
täyttämässä tilassa. Silloin paalut eivät lahoa.
HIUSHALKEMIA
- Muutamassa kohdassa seinässä löytyi HIUSHALKEAMA. Vaikka halkeama on
pieni, niin ilman kosteus saattaa päästä etenemään ajan myötä
syvemmälle teräkseen asti.
Sen tähden nämä hiushalkeamat käsiteltiin piikkaamalla niitä vähän
isommaksi ja sitten niihin laitettiin liimamainen laasti, joka varmasti
täytti jokaisen hiushalkeaman kohdan täysin ilmatiiviisti. Liimamainen
laasti oli sen verran tummempaa, että ne korjatut halkeamakohdat ovat
nähtävissä saarnastuolin kohdalla sivuseinällä sekä toinen
alttariseinällä oikealla puolella.
BETONIRAUTAA NÄKYVISSÄ
- Elementin sisällä olevat teräkset olivat jossain kohdissa niin
LÄHELLÄ ELEMENTIN ULKOPINTAA, että kosteus oli päässyt sellaisessa
kohdassa ruostuttamaan terästä ja terästä joko näkyi tai sitten betoni
oli koholla ja siinä oli murtuma. Näitä kohtia oli hyvin vähän.
Ne merkittiin tarkasti ja korjattiin niin, että piikattiin betoniä
sen teräskohdan ympäriltä ja alta niin syvälle, että ruoste voitiin
poistaa teräksestä ja teräs voitiin takoa syvemmälle ja sitten uusi
laasti seinään ilmatiiviisti tuolle piikatulle kohdalle.
Hiushalkeamat täytettiin liimamamaisella juoksevalla sementillä, jotta
niitä myöten ei kostea sisäilma pääse tekemisiin betonirautojen kanssa.
Näin on täytetty saarnatuolin viereisellä seinällä oleva oikealla ylös
kulkeva rako. Liimalaasti on hieman tummempaa kuin betoni.
Pystysuora elementtien välisen reunan vihertävä maali on peräisen
seinäelementtiä valettaessa ympäröineen vesivanerin reunojen
vihertävästä eristemaalista - jotta kosteus ei menisi vesivanerin
reunoista vanerilevyn sisään.
Seuraava kuva on saaarnatuolin viereiseltä seinältä ja kuvassa näkyvät
johtokanavat tarvitaan saarnatuolin puoleisen salin seinäkaiuttimen
toimintaan.
Edellä olleissa näkyy hyvin korjatut pienet halkeamat sementissä. Alla
oleva kuva on sakastin viereisen hiljaisen huoneen seinältä, johon on
joko tullut uusia halkeamia tai ne ovat jääneet aikanaan korjaamatta.
Kuvaa on suurennettu voimakkaasti.
MUTTA SE LEHTERIN HEILUMINEN
oli todellista ja johtui kahdesta asiasta:
1. BETONIRAKENTEEN VÄRÄHDYSLUKU
Jokaisella betonirakenteella on määrätty värähdysluku niinkuin
muillakin materiaaleilla. Tunnetuin on pilapiirroksissa, kuvat erittäin
korkean C-äänen laulajasta, jolloin laulajan äären värähdysluku on sama
kuin lasilla ja jossain korkeimmassa kohdassa laulajan lähellä oli lasi
särkyy kappaleiksi. Äänen värähdysluku menee resonanssiin = samaan
tahtiin lasin sisäisen rakenteen värähdysluvun kanssa ja värähtely
tulee niin voimakkaaksi, että lasi hajoaa.
betonirakenteiden, siltojen ym. kohdalla on todettu, että
rakenteen (betoni ja teräs) tulee olla sellainen, että sen
värähdysluku on vähintään 5 x sekunnissa tai nopeampi. Jos se hitaampi,
niin tärinät, askeleet ym. saattavat mennä hitaamman rakenteen kanssa
resonanssiin ja aiheuttaa hitaan värähtelyn voimistumisen ja rakenne
murtuu.
Tämän vuoksi esim. asevelvollisuuden suorittaneet tietävät, että
armeijan joukko-osasto EI saa marssia TAHDISSA betonisiä
maantiesiltoja ylitettäessä, koska se suuren joukon sama tahtinen
rasite voi vahingoittaa siltaa, mennä resonanssiin sillan värähdysluvun
kanssa - jos se on betonirakenteella vielä liian hidas.
Varmuuden vuoksi sen tulee olla vähintään 5 x sekunnissa tai nopeampi,
koska niin nopea värähdysluku ei saa resonanssia askeleista.
Lehterin värähdysluku oli n. puoli sekuntia eli 2 kertaa sekunnissa -
liian pitkä.
Lehterin rakenteet olivat kirkon rakentamisajan määräysten mukaiset
koskien betonin laatua sekä käytetyn teräksen määrää. Eli ei oltu
'fuskattu' rakentamisessa.
Kuitenkin nykyisin näitä määräyksiä, teräksen määrää ym. on tiukennettu
- varmaan vuosien mittaan ilmenneiden ongelmien vuoksi.
2. LEHTERIN TUKEUTUMINEN SEINIEN VARAAN
Lehterin rakenne oli sellainen, että lehteri tukeutui = liittyi ylös
tultaessa portaiden yläpäähän, sitten vasemmalla lehterin takaseinä
liittyi / tukeutui kirkon peräseinään ja lehterin vasen sivu kirkon
sivuseinään.
Lehterin alla ei ollut mitään tukipylväitä alhaaltapäin tukemaan sitä.
TODETTIIN
että lehterin paino, rasitus oli vetänyt kirkon peräseinän sisäpuolen
elementtejä 7 cm sisäänpäin. Mm. tämä ja se, että alhaalta päin ei
ollut tukea, oli saanut aikaan osaltaan murtumia lehterin rakenteisiin,
lattiaan. Lisäksi liian hidas värähdysluku oli mennyt ylitäyden -
ylipainoisen lehterin kohdalla resonanssiin ja siksi vaakatasossa se
oli oikeasti heilunut - resonanssissa niinkuin kaksi työntekijää oli
nähnyt.
Sortumista ei kuitenkaan voinut tapahtua, koska teräkset betonin
sisällä pitivät sen koossa - rakennusmääräysten mukaisesti.
KORJAUSTOIMENPITEET
Seurakunnan yleismies 'Pelle Peloton' = Pertti Ottman, joka korjasi,
rakensi, huolsi kaikki paikat ja keksi aina luovia ratkaisuja
mitä merkillisimpiin asioihin - sanoi heti, että siihen täytyy laittaa
teräsbetonipylväät ja oli suunnitellut, millaisella järjestelyllä
lehterin alle tehdään reiät lattiaan ja miten siitä saadaan pylväät
paikoilleen...
Insinöörit naureskelivat, että ei sitä niin tehdä, vaan täytyy
suunnitella vahvemmat tukirakenteet sinne sivuseiniin, jäykistää
rakenteet ym.
TUKIPYLVÄÄT
Kun sitten korjaussuunnitelmat etenivät ja täsmentyivät, niin lehterin
alle laitettiin teräsbetonipylväät lattian ja sen alla olevan tilan
läpi peruskallioon asti ja teräsbetonipylväiden päät olivat
'timanttivahvisteiset', että ne tukeutuvat peruskallioon niin, etteivät
liiku sivusuunnassa.
LEHTERIN LATTIARAKENTEEN
jäykistäminen, jolla värähdysluku saadaan tarpeeksi tiheäksi, tapahtui
siten, että
- lehterin lattiataso - betoninen kansi sahattiin kokonaan pois -
rakennehan oli ontto, sillä muutoin se olisi ollut liian painava.
- siitä kohdasta, missä teräsbetonipylväs tuli lehterin alaosan läpi,
teräsbetonipylvään päähän hitsattiin varmaan vähintään n. 50 mm
halkaisijaltaan olevat harjateräkset, jotka lähtivät säteittäin
pylväiden päästä usealle taholle pylvään ympärille ja päättyivät
lehterin ulkoseiniin ja niiden raudoitukseen.
Pylväät ottivat näin kantaakseen lehterin lattian koko alueelta
kohdistuvan painon ja johtavat sen peruskallion varaan.
Silloin todettiin, että vaikka kirkko muuten 'sortuisi' siitä päästä,
niin lehteri jäisi olemaan, koska se lepää peruskallion varassa.
Sen jälkeen kansi = lehterin lattia valettiin taas paikoilleen ja
asetettiin väkimäärä, joka siellä saattoi olla enintään. Tilapäinen
poikkeaminen oli luvallista, jos oli varalla henkilökuntaa,
vahtimestareita, niin että jos jotain sattuisi kirkossa tulipalo tms...
niin henkilökunta auttaisi väen poistumaan järjestyksessä ja nopeasti
lehteriltä.
Valitettavasti ei tullut valokuvaa siitä vaiheesta, kun lehterin kansi
oli vielä auki ja olisi nähtävissä teräsbetonipylväiden päistä
säteittäin lähtevät paksut harjateräkset ym.
Tässä kuvassa näkyy tummempana betonina se alue, joka oli avattu
vahvojen säteittäisten harjaterästen asentamiseksi.
Seuraavassa kuvassa valkoinen viiva osoittaa alueiden rajaa:
KIRPPUTORITILAN RAKENTAMINEN
KIRKKOSALIN ALLE
KIRKON KELLARIKERROKSESSA on kirkkorakennuksen oikea puoli käytössä,
varastotiloina, väestönsuojelutiloina, teknisinä tiloina ym.
Kirkkosalin alapuolella oli vain käyttämätön matala tila.
Kuntotarkastuksen tienoissa oli esillä ajatus, että tämä kirkkosalin
alapuolinen tila voitaisiin rakentaa ja saada toimintatilaa sinne.
Tilaa ei voinut syventää eli saada huonekorkeutta kunnolla ja niin
sinne sitten suunniteltiin kirpputorin myymälän ja varaston käyttöön
tuleva tila.
Näiden tutkimusten yhteydessä selvitettiin, miten paljon lattiapintaa
voidaan saada alaspäin - koska tilan kattokorkeuden määräsi kirkkosalin
lattian taso. Tutkimuksen yhteydessä selvisi tärkeä asia:
- PUUPAALUT ovat terveitä, ne ovat pohjaveden alapuolella ja kirkon
perustus on turvassa. (Turussa on muutama puupaalujen varassa oleva
talo vajoamassa, koska paalujen yläosat ovat pohjaveden yläpuolella ja
lahonneet joutuessaan ilman kanssa kosketukseen.
Koska pohjaveden tasoon vaikuttavat erilaiset
ympäristön toimenpiteet, teiden, väylien ja muiden rakennusten
perustuskaivannot ym. niin kirkkomme kohdalla pohjaveden taso
varmistettiin kahdella
tavalla:
- Kirpputorin lattian alla on KAIVOT ja PUMPPUJÄRJESTELMÄ. Jos anturit
toteavat, että pohjaveden taso alkaa laskea, niin pumput pumppaavat
lisää vettä sinne kaivoihin ja niistä se leviää kirkon alapuolella ja
varmistetaan, että puupaalut ovat vedenpinnan alapuolella.
- Mutta koska kirpputorin lattiataso on ympäröivän pihan ja
parkkipaikan tasoa alempana, niin siltä varalta, että kaatosateet tms.
alkaisi tuoda vettä ovien / portaiden kautta sisään tilan lattialle tai
lattiarakenteen alle,
niin vastaavasti kaivojen pumppujärjestelmä alkaa pumputa liikavettä
hulevesiviemärijärjestelmään ja pitää pohjaveden pinnan tason sopivana.
Näillä toimenpiteillä kirkkomme perustukset on suojattu.
HIUSHALKEAMAT ovat kuitenkin osoitus, että 'kahdelle perustalle ei
kannattaisi rakentaa'. Jeesus varoitti tästä:
"Jokainen,
joka kuulee nämä sanani
ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies,
joka rakensi talonsa kalliolle.
Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei
sortunut,
sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
Jokainen, joka kuulee nämä sanani,
mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies,
joka rakensi talonsa hiekalle.
Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se
sortui, maan tasalle saakka."
Matteus 7:24-26
Keväisin oli monien vuosien ajan koululaisjumalanpalvelukset lukuvuoden
päättyessä ja vastaavasti syksyllä lukukauden alkaessa. - Myöhemmin ne
siirtyivät usein adventin/joulun aikaan sekä kevätlukukaudella
pääsiäisen aikaan.
Saarnaaja joutui aina miettimään koululaisjumalanpalveluksessa
mielenkiinnon herättämistä, havainnollisuutta, jotain, mitä saattoi
näyttää lapsille ja nuorille yhteyden syntymiseksi ja sanoman
välittymiseksi.
Näiden seinäkorjausten jälkeen eräässä kevään
koululaisjumalanpalveluksessa otin yllä olevan vuorisaarnan kohdan
tekstiksi. Pyysin kaikkia katsomaan saarnatuolin viereiselle seinälle,
missä on selvä halkeama (korjattu) ja kerroin, että se johtuu kahdelle
perustalle rakentamisesta - peruskalliolle ja saven keskellä oleville
paaluille, sen sijaan, että rakennettaisiin Jeesuksen sanojen mukaan
kokonaan kalliolle...
Kaikki tuijottivat seinää ja tuntui, että jotain Jeesuksen sanoista
meni perille.
KERROTAAN, että kirkon piirustuksia ja hyväksyntää kirkkohallituksesta
haettaessa, joku kirkkoneuvos olisi sanonut, että "kummallisia ne
järvenpääläiset, kun rakentavat kirkon siihen rinteeseen, eikä sinne
mäen päälle, kalliolle."
Ilmeisesti järvenpääläiset olivat ajatelleet, että kirkonmäki olisi
liian ahdas paikka siinä Puutalon ja Vanhankirkon välissä.
BETONIPINNAN KUVIOT - HAHMOT
Jos ihmisen silmä näkee jotain sellaista, minkä muoto ei ole tarkasti
määriteltävissä, niin aivot alkavat yhdistellä nähtyä kuviota
lähimmäksi jotain sellaista, jonka on nähnyt aikaisemminkin...
Rakentamisvaiheessa betonipintojen kosteus on levinnyt ja luonut
vähän erilaisia 'alueita' siihen muotin pintaan ja ne ovat kuivumisen
myötä jääneet olemaan. Betonipinta ei ole 'tasaisen harmaa' joka
paikassa.
Näistä kuvioista em. tavoin silmä voi hahmottaa erilaisia asioita.
Ilmiön havainnollistamiseksi olen ottanut muutaman kuvan
seinäpinnoista - joissakin kuvissa tehostanut kuvankäsittelyssä
kontrastia, jolloin
ne kuviot tulevat paremmin näkyviin ja sitten vielä kuvankäsittelyssä
piirtänyt kevyesti viivaa näitä erilaisia harmaita kuvion reunoja
mukaillen, niin ne nousevat sieltä paremmin hahmottuen.
Katsellaan ensin alttarin puisen taustan/krusifiksin oikealle puolelle:
Kulkueristin ja alttaritaustan välissä
näkyy ristiinnaulitun sivukuva ja oikeassa yläkulmassa muutama
ihmishahmo Jeesuksen ajan mukaisesti pitkässä viitassaan.
(Ristiinnaulitun yläpuolelta kulkueristin keskelle kulkeva viiva on
varjo nailonsiimasta, joka pitää kuvasta oikealla olevia palmun haaroja
ylempänä, etteivät ne estä kulkua palmun ohitse alttarille.)
Sama kuvio näkyy myös ilman
auringonvaloa.
Henkilöhahmot ovat monessa kohdassa
seinällä nähtävissä, koska hahmon pää muodostuu helposti
betonielementeissä neljässä kohdassa olevista muottien
kiinnitystappien reikien ympärillä olevasta tummasta pienestä pyöreästä
aukosta, joka on täytetty vähän tummemmalla sementilla ja vesi on
valunut pyöreän tapin
kahta puolta alas luoden vaikutelman henkilön viitasta.
Seuraavaksi katsotaan alttariseinän krusifiksin puutaustan ylä- ja
vasemmalle
puolelle.
Seinärakenteen voimakkaiden vaakaviivojen kohdalla etenee
'nauhamaisesti' leveänä
kuvahahmoja oikealta vasemmalle kohti nurkkaa. Kun katselin tätä, niin
mieleeni nousi - siis aivot etsivät epäselvään kuvioon
muistivarastostamme jotain, mikä muistuttaa tätä muotoa -
mieleeni nousi Leonardo da Vincin hyvin tutun "Viimeinen ehtoollinen"
maalauksen vaakaprofiili.
Tuo mielikuva jatkuu vielä nurkan ympäri sivuseinälle.
Alemmalla voimakkaalla vaakaviivalla on samoin vähän säännöllisempi
ehtoollispöytä, jonka ääressä ihmishahmot alkavat alttariveistoksen
puutaustasta vasemmalle kiertäen kirkkosalia... :)
EHTOOLLISPÖYTÄ - ALTTARIKAIDE -
YHTEINEN PÖYTÄ
Laajalle jatkuva, laajenava ehtoollispöytä kertoo siitä, että Jeesus
asetti ehtoollisen kaikille kristityille yhteiseksi pöydäksi. Kun me
kokoonnumme omaan kirkkoomme ehtoolliselle, niin sen tekevät kaikki
toisetkin kristityt omassa kirkossaan, mutta me olemme kaikki samassa
pöydässä
Jeesuksen ravitessa uskoamme, toivoamme, vakuuttaen oman ruumiinsa ja
verensä kautta syntiemme sovituksen ja anteeksiantamuksen
lahjan.
Ihminen helposti - varsinkin masentuneena - ajattelee, että sovitus ja
anteeksiantamus koskee toisia, ei minua. Ehtoollisessa leipä ja viini
'ovat' Jeesuksen ruumis ja veri, jotka hän on antanut meidän jokaisen
edestä. Kun me nautimme ehtoollisen, se jaetaan jokaiselle
henkilökohtaisesti samassa pöydässä, se merkitsee heikolle uskolle
rohkeutta luottaa, tämän Jeesus on tehnyt minun edestäni - tämä kuuluu
minulle.
Katolinen kirkko opettaa, että ehtoollisaineet muuttuvat ja siksi
ehtoollisen yhteydessä asetettuja / käytettyjä ehtoollisaineita
säilytetään erillisessä kaapissa, jonka oven edessä on öljylamppu
palamassa merkiksi kaapin sisällöstä.
- Luther teologisessa työssään käsitteli monia vallalla olleita
uskonkäsityksiä ( emme niihin nyt mene enempää, ne ovat
luettavissa hänen kootuissa teoksissaan), mutta Luther ei esittänyt
aineiden muuttumisoppia, vaan perustaa Jeesuksen asetussanojen
tulkinnan Jeesuksen sanoihin TÄMÄ ON
Herramme
Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
Ottakaa ja syökää, TÄMÄ ON minun ruumiini, joka annetaan teidän
puolestanne.
Tehkää se minun muistokseni.
Samoin hän otti maljan, kiitti ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä, te
kaikki.
TÄMÄ MALJA ON uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän
puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.
Lutherin näkemys perustuu, että Jeesus ei sanonut, tämä muuttuu, vaan
TÄMÄ ON. Luther ei ota siis kantaa ehtoollisaineiden kemialliseen
muotoon, vaan uskoon, että 'tämä on' = miettimättä ja pohtimatta millä
tavalla kemiat toimivat - vaan Jeesuksen sovituskuolema tulee näkyvällä
tavalla ehtoollisen sakramentissa leivän ja viinin kautta todelliseksi,
käsin kosketeltavaksi - heikon uskon vahvistukseksi. Jeesus itse asetti
sen ja käski näin tehdä - tuntien varmaan, miten hauras ja horjuva
ihmisen mieli on ja usko elää yhteydestä - tällä kertaa näkyvien
aineiden välityksellä - yhteydestä Jumalaan.
Voimme sisäistää ehtoollisen merkitystä, kun mietimme omalla
kohdallamme, että mitä meiltä puuttuisi, jos ei olisi ehtoollista?
Meillä on luterilaisessa kirkossa 2 sakramenttia: Kaste ja ehtoollinen.
Sakramentti poikkeaa muista uskoon, elämään liittyvistä asioista,
että
1 ne ovat Jeesuksen itsensä asettamat
- 2 niissä yhdistyvät näkyvä aine ja Jumalan sana.
Tällaisissa asioissa meidän kannattaa keskittyä ytimeen - pääasiaan -
merkitykseen - sanomaan, eikä ruveta ruotimaan kovasti yksityiskohtia
loputtomasti eritellen, sillä pohjimmiltaan usko, yhteys Jumalaan on
aina ihmisen sisin ja syvin asia hänen persoonassaan. Usko on AINA
yksistään Jumalan ja ihmisen välinen herkin asia - eikä silloin
kenenkään pidä ruveta sormeilemaan toisen käsitystä - jokainen
vastaamme Jumalalle siitä, mitä Hän on Raamatussa sanonut ja miten me
ymmärrämme ja elämme Hänen yhteydessään.
JUMALAN NÄKÖKULMASTA
Meidän ihmisten rajoittuneisuuden tähden elämme jaukautuneina
erilaisiin kirkkokuntiin, mutta Jumalan silmissä jokaisessa kirkossa
ehtoolliselle tulevat seurakuntalaiset, seurakunta on "yksi, pyhä ja
yhteinen", jonka edestä Kristus on itsensä antanut syntiuhriksi -
sovituksen sinetiksi.
"Eikö
malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen?
Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?
Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta,
sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä."
1.Kor 10:16-17
Sanoin, että Jumalan silmissä ympäri maapallon kristikunta kokoontuu
ehtoolliselle - yksi, pyhä, yhteinen...:
Namibialaisessa kirkossa...
SENEGALIN JA JÄRVENPÄÄN KAUTTA...
Koin maailmanlaajuisen -
maapallon ympäri ulottuvan yhteisen
ehtoollispöydän vuosia sitten hyvin konkreettisena eräässä heinäkuun
sunnuntain messussamme.
Seurakunnalla oli Afrikassa
Senegalissa nimikkolähettinä Raija Hirsimäki. Seurakunta muisti aina
esirukouksessa ja minulla oli aina messussa yhteyden tunne, että Raija
on siellä mukana yhteisessä jumalanpalveluksessa ja ehtoollisessa,
koska seurakunta on maailmanlaajuinen yhteys kaikkien kristittyjen
kesken.
Läheteillä oli vuosilomaa
kerran vuodessa. En tiennyt, että Raija oli lomalla Järvenpäässä. -
Jaoin
ehtoollista, etenin alttarikaiteen myötä ja seuraavana oli Raijan
vuoro, jaoin hänelle... ja jatkoin seuraavalle - yhdessä hetkessä
minulle tuli voimakas kokemus:
"...hetkinen, tässä oli nyt jotain
erikoista, Raijahan on ollut koko ajan yhteisessä ehtoollispöydässä
Senegalissa, mutta - hei (!) nythän hän onkin täällä - Järvenpään
puoleisessa päässä".
Ehtoollispöytä
on
kuten kristillinen kirkkokin... "yksi, pyhä ja yhteinen" - olemme
kaikki kristityt Kristuksessa yksi ruumis, jossa on monta jäsentä.
YHTEINEN PÖYTÄ EI VAIN MAAPALLON
YMPÄRI -
VAAN NÄKYVÄN JA NÄKYMÄTTÖMÄN SEURAKUNNAN VÄLILLÄ - YHDISTÄEN AJAN JA
IANKAIKKISUUDEN
Jeesus lupasi opetuslapsille = meille kaikille -
ehtoollisen asettaessaan:
26.
Aterian aikana Jeesus otti
leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa
ja syökää, tämä on minun ruumiini."
27. Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi:
"Juokaa tästä, te kaikki.
28. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta
vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. 29. Ja minä sanon teille:
tästedes en maista viiniköynnöksen antia ENNEN KUIN SINÄ PÄIVÄNÄ, JONA
JUON UUTTA VIINIÄ TEIDÄN KANSSANNE ISÄNI VALTAKUNNASSA."
Matt 26
Siksi alttarikaide, joka usein alkaa alttarin toiselta puolelta
seinästä ja
kaartaa kirkon sisällä alttarin toiselle puolelle seinään - ajatellaan
jatkuvan myös ajan rajan ylitse sinne iankaikkisen elämän puolelle,
missä Jeesus 'Isänsä valtakunnassa'
viettää ehtoollista jo sinne perille päässeiden seurakunnan
jäsenten kanssa. "Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa."
Näkymättömän seurakunnan yhteyttä ehtoollisessa kuvaa mielestäni
osuvasti Helmi Luomin maalaama taulu.
Helmi Luomi - oli jo 1950 - luvulla seurakunnan vastuunkantajia,
vapaaehtoisia diakoniatyössä, päiväkerhoja perustamassa, kirpputoria
jne. oli jumalanpalveluksessa aina, kun pystyi lähtemään. Vielä
vanhuuden päivinään korttelin toisella reunalla Kirkkopihan
hoitokodista hän tuli joka sunnuntai lähes
90-vuotiaana - yhdessä avustajansa kanssa omalle paikalleen kirkon
etuosassa.
Koska Helmi ei enää oikein kuullut, niin vuorossa olevat papit
toivat
hänelle toimittajien käytössä olleen messun monisteen, josta Helmi
saattoi lukea tekstit, rukoukset ja elää täydemmin mukana messun
vaiheissa.
Helmi koki asiat taiteilijan herkällä tavalla ja kuvasi maalaustensa
kautta Jumalan
todellisuutta. Hän maalasi seuraavan taulun miehensä Einon kuoleman
jälkeen:
"Siellä se on Einokin..." oli hänen
iloinen kommenttinsa taulua hänen kotinsa seinällä katsellessamme.
Lisäsin jatkoksi: "Niin ja Orvokkikin..."
Kirkon uskon mukaan ehtoollinen
on ihmisen läheisintä yhteyttä Kristukseen, joka antaa itsensä elämän
leiväksi jokaiselle, joka uskoo häneen (Joh. 6: 35). Ehtoollinen on
syntien anteeksiantamuksen, sovituksen ja lunastuksen ateria.
Kristillisen elämän tarkoituksena on päästä Jumalan valtakuntaan
suurelle ehtoolliselle taivaassa Kristuksen kanssa. Ehtoollinen ennakoi
tätä taivaallista juhla-ateriaa.
Palataan vielä takaisin tähän meidän oman kirkkomme ehtoollispöytään:
EHTOOLLISEN LAHJA
"Tulkaa - kaikki on valmiina."
Me syntiset tulemme, polvistumme jykevän
alttarikaiteen varaan, tyhjin
käsin vastaanottamaan ehtoollisen - kaikki on valmiina...
...odotamme vuoroamme - meille
jaetaan Elämän Leipä - Kristuksen
ruumis ja sovituksen malja.
Tässä pöydässä, ketään ei ohiteta, kukaan ei jää väliin. Jeesus
kohtaa meidät jokaisen vuorollaan. Armo ja anteeksiantamus kuuluvat
meille kaikille - ehtoollinen 'ei lopu kesken' - jokaiselle riittää -
loputon, ääretön, ansaitsematon armo - aina uusi. Se ei kulu
loppuun milloinkaan. "Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan..:"
VIRSI 270
1. Enkö Herraa Jumalaani
riemuvirsin kiittäisi!
Enkö suurta auttajaani
ylistäisi hartaasti!
Pohjatonta laupeutta
lapsilleen hän osoittaa,
Isän sydän armahtaa
täynnä pelkkää rakkautta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
Paul Gerhardtin virsi v 1653 - Suom. Otto Immanuel Colliander v
1874 - Virsikirjaan v 1886. Virressä on 12 säkeistöä, jotka jokainen
kuvaa eri tavoin: "Miten kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei
milloinkaan." Suosittelen avaamaan pdf-tiedoston, jossa ne kaikki 12
säkeistöä on luettavana. - Nuottikuva löytyy virsikirjasta,
kun haluat laulaa sen.
Armo on loppumaton, pysyvin asia maailmankaikkeudessa, niin tässä
ajassa kuin tulevassa. Siksi Jumalan armoon voi aina luottaa. Jesajakin
vakuuttaa:
Sillä
vuoret väistykööt
ja kukkulat horjukoot,
mutta minun armoni ei sinusta väisty,
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Jes 54:10
Jesaja jatkaa edelleen:
Kuulkaa, kaikki
janoavaiset, tulkaa veden ääreen.
Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää;
tulkaa, ostakaa ilman rahatta,
ilman hinnatta viiniä ja maitoa.
Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni;
kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.
Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton,
annan lujat Daavidin armot.
Jes 55:1,3
KERRAN EHTOOLLISEN VIETON YHTEYDESSÄ
Kerran ehtoollisen jaon yhteydessä ehtoollisviiniä kaatui
alttaripöydälle. Se valui betonisen alttaripöydän etureunaa myöten
alas.
Nähdessäni avustajana sen, ensimmäinen reaktioni oli: "Hyvänen aika,
sehän täytyy pian puhdistaa pois. Sitten katsoin puista krusiksia.
Mieleeni nousi kuva Kristuksen rististä Golgatan kalliolla, miten
Vapahtajan veri valui ristiltä kalliolle... - meidän syntiemme
sovitukseksi. Se oli todellinen tapahtuma, ei kuviteltu näytelmä. - Ei ole kiirettä puhdistaa...
'Hän
kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet."
Jes 53:5
LAPSET EHTOOLLISELLA
Nyt on totuttu siihen, että lapset
tulevat yhdessä vanhempiensa kanssa ehtoollispöytään, heidät siunataan
tai heille jaetaan ehtoollinen sen mukaan kuin vanhemmat ovat sopineet.
Pikari lapsen kädessä kertoo selvästi, että hänelle jaetaan leipä ja
vähän viiniä - myös alkoholitonta on alttarilla jaossa.
Joskus vanhemmat pyytävät, että annetaan vain leipä.
ENNEN LASTEN EHTOOLLISTA
Näin ei ole ollut aina. Jo 1960 - luvulla oli käyty pitkään
keskustelua ehtoollispöydän avaamisesta, ehtoollisen jakamisesta
lapsille. Lapset saattoivat tulla vanhempien kanssa ehtoollispöytään
siunattavaksi. Kun näin tapahtui ja jaoin ehtoollista ja annoin
aikuisille, isälle, äidille, niin usein pieni käsi ojentui siitä äidin
ja
isän välistä ottamaan vastaan ehtoollisen - mutta kun en antanut
käteen mitään, niin katse muuttui ihmetteleväksi ja pettyneeksi ja koin
selvästi, ettei lapsi voinut ymmärtää, miksi hänen kätensä ohitetaan.
Koin pettäväni lapsen luottamuksen alttarilla. Mietin, että millaisen
käsityksen lapsi saa Jumalasta, joka kutsuu meidät ehtoolliselle ja
muille jaetaan, mutta hänelle ei anneta.
LAPSEN KYSYMYKSIÄ:
Perheessämme tyttäremme oli miettinyt sitä, miksi lapsille ei anneta
ehtoollista. Hän kysyi sitä äidiltä. Orvokki mietti hetken ja sanoi
sitten, että ne piispasedät ovat päättäneet, että lapsille ei voida
antaa, kun niiden tarvitsee ymmärtää se, mitä sovitus tarkoittaa,
ehtoollisen merkitys ja sitten toisekseen se viini on myös vähän
väkevää, niin ettei se ole hyvä lapsen vatsalle. - Selitys
tyydytti
vähän aikaa.
Sitten eräänä päivänä hän tuli ja sanoi: "Kyllä minulle voisi jo sen
ehtoollisen antaa, sillä mä ymmärrän sen synnin ja veren ja mun
vatsanikaan ei ole enää niin arka!"
KRISTIKUNNAN VANHIN EHTOOLLISKÄYTÄNTÖ
Ortodoksikirkossa on aina ollut käytäntö, että lapsille jaetaan kasteen
jälkeen ehtoollista samoin kuin aikuisillekin. - Luterilaisessa
kirkossa ehtoolliselle voi osallistua vasta rippikoulun jälkeen.
Pitkin aikaa käytiin keskustelua lasten ehtoolliselle osallistumisesta
varsinkin
1960-luvulla yhä enemmän ja kehitys johti siihen, että
Kirkolliskokous teki v 1973 periaatepäätöksen palaamisesta kristikunnan
vanhimpaan ehtoolliskäytäntöön:
Lapset saavat osallistua ehtoolliselle
yhdessä vanhempiensa kanssa, sillä "kaste ja ehtoollinen kuuluvat
yhteen".
Piispainkokoukselta valmistui v 1978 tarkemmat ohjeet käytännön
järjestelyistä. Kirkon Lasten keskus kokosi esitteen seurakuntia ja
koteja varten. Esitettä
jaettiin paljon seurakuntiin, lapsi- ja
perhetyön parissa, koulutustilanteissa. Sitä olivat laatimassa mm.
lapsityön kouluttajat Pirkko-Liisa Alopaeus ja Orvokki Harjuvaara ja
Juhani Järvelä huolehti taitosta.
Esitteen valokuvat otettiin
Järvenpään kirkossa tavallisessa jumalanpalveluksessa, koska
Pirkko-Liisa ja Orvokki olivat kouluttajina Lapsityön instituutissa
Seurakuntaopistolla ja Junnu Järveläkin asuu Järvenpäässä.
Vain yksi kuva oli 'lavastettuna'
alttarinäkymänä, jossa kolme lasta olivat alttarin edessä seisomassa.
PYHÄN LÄSNÄOLO - KASTE JA EHTOOLLINEN
Kasteen yhteydessä luettaan aina Jeesuksen selkeä kaste- ja
lähetyskäsky - opetellaan jo rippikoulussa ulkoa:
Jeesus
tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu
kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki
kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä
olen
käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä
maailman loppuun asti."
Matt 28:18-20
Jeesus oli realisti. Hän näki lapsen monesti syrjityn aseman, lapsen
ainutlaatuisuuden, rehellisen ja aidon persoonan - ei vielä aikuisten
asenteiden monesti painostaman tai vääristämän. Jeesuksen suhde
lapseen, lapsen aseman ymmärtäminen tulee selkeästi esiin toisessa
kastetoimituksen yhteydessä luettavassa - monesti kummi, vanhempi,
isovanhempi tms. lukee kastetoimituksen aikana - nk. lasten
evankeliumissa:
Ja
he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta
opetuslapset NUHTELIVAT tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, NÄRKÄSTYI
hän ja sanoi heille: "SALLIKAA lasten tulla MINUN TYKÖNI, älkääkä
estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä
sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa NIINKUIN LAPSI,
se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä SYLIINSÄ, pani
kätensä heidän päällensä ja SIUNASI heitä.
Mark 10:13-16
Jeesuksen omat aikuiset opetuslapset NUHTELIVAT lasten tuojia... mutta
Jeesus NÄRKÄSTYI heidän suhtautumisestaan ja kontaktistaan lapseen. -
Vanha kasvatusohje oli "siunaa ja silitä".
JEESUS OLI 2000 VUOTTA AIKAANSA EDELLÄ
Jeesus nosti esille jo 2000 vuotta sitten lapsen oikeudet, suojelun,
kehitysvaiheensa mukaisen lapsen persoonan koskemattomuuden ja
kunnioittamiseen. Kansakunnat määrittelivät ne vasta 1.maailmansodan jälkeen 1924
Kansainliiton toimesta "Geneven julistuksen" muodossa.
Kansainliiton epäonnistuttua - toisen maailmansodan jälkeen YK on uudestaan määritellyt "Lapsen oikeudet" ja niiden sopimuksen,
johon valtiot ovat sitoutuneet - ainoastaan Yhdysvallat ei ole
liittynyt siihen - eikä näytä edes yhtään lähentyvän niitä.
JEESUKSEN YKSINKERTAISET OHJEET
Lapsi on sellaisenaan arvokas oma persoona, oikeus olla lapsi eikä
pieni aikuinen, jolla on ihmisarvo vasta, kun hän on kasvanut isoksi ja
hyödylliseksi.
Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen
ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.
Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä,
jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa
pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Matt 18:1-6
1. Lapsen persoonan aitous ja tärkeys - kun ihmissielun tutkimus /
psykologia on todennut, että 1-3 ensimmäisen ikävuoden yhteydet,
kohtelu, tapahtumat vaikuttavat pysyvästi läpi ihmisen elämän.
2. Jeesus sitoutuu lapsen persoonan kohtaamiseen, elämän hoivaamiseen, niin että 'joka ottaa luokseen... ottaa luokseen minut.'
3. Jos joku 'johdattaa lankeemukseen' (= kreikankielen sana 'skandalon'
tarkoittaa keppiä, joka piti auki eläimelle viritetyn ansan luukkua)
'jotka uskovat minuun...'
Jeesus harvoin käytti kovien tuomioiden sanaa - kaikkein kovimpia
fariseuksille (Matt 23 luku) ja viimeisen tuomion yhteydessä niille,
jotka olivat jättäneet auttamatta (Matt 25:32-36).
Lasten turmelijoille hänellä oli yksinkertainen ohje: Myllynkivi
kaulaan ja meren syvyyteen... - sieltä on mahdotonta palata koskaan
jatkamaan julmaa toimintaansa.
LAPSET OVAT JUMALAN SILMÄTERÄ
Samassa Matt 18 luvussa Jeesus sanoo painokkaasti:
"Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä.
Sillä minä sanon teille:
heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja."
Matt 18:10
Raamattu kertoo, että meillä on jokaisella suojelusenkeli ja LASTEN
enkelit ovat lähinnä Jumalaa, joka hetki ovat 'katseyhteydessä'
Taivaalliseen Isään.
KOKEMUKSENI LAPSISTA EHTOOLLISELLA
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä koskettavampaa on ehtoollisen
jakajalle, kun lapset tulevat... pienin lapsi on kastettu jokin aika
sitten ja nyt ehtoollispöydässä äidin, isän, kummin sylissä. Siinä on
pyhän läsnäolo tavallista voimakkaampana, Jumalan läsnäolo ympäröi
lapsen jo ensi hetkistä lähtien - elämän loppuun asti. Monet papit
lukevat kasteen yhteydessä Psalmista 139:13-16
"Sinun
silmäsi näkivät minut jo idussani.
Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi,
ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."
Lapsi ei pääse vielä itse tulemaan, tarvitaan vanhemmat, jotka kantavat
hänet sylissään, mutta lapsi on itsenäisenä persoonana - Jumalan
silmäterä - siinä ehtoollisen siunauksen keskellä - joka liittää
hänetkin jo samaan pöytään, jossa esivanhemmatkin ovat
näkymättömässä seurakunnassa.
Kun vähän isommalle lapselle jaan ehtoollisaineet, ei
tarvitse enää sivuuttaa ojentuvaa kättä - ja kestää luottavaisen katseen
pettynyttä ilmettä - nyt ilo ja luottamus kuvastuvat lapsen katseessa
avoimesti, toisinaan välittömämmin kuin aikuisten silmissä. Silloin on hyvin
elävänä Jeesuksen sana... "ellette käänny ja tule lasten
kaltaisiksi..."
Se lapsen katse, kontakti, koko olemus... - monesti tulee olo, että lapsi alttarikaiteen äärellä
näkee minun ohitseni, katsoo sinne johonkin, johon meidän aikuisten silmät
eivät näe...
Ensio Kurki-Suonio kirjoittaa runossaan LAPSI ON LÄHELLÄ
"Kuin
kotikieli soivat lapsen suussa
nuo aikuisille usein vaikeat:
Jerusalem ja Betlehem ja Jeesus,
ne hälle on kuin ikituttavat.
Hän enkeleistä kertoo, kirkkain silmin,
kuin nähnein kasvoin, äänin luontevin.
Niin läheinen on näkymätön hälle,
hän ymmärtää sen meitä ylemmin.
Hän luottavasti astuu tielle taivaan
ja uskon pyörryttävään suuruuteen.
Viisaitten järjestelmäin estämättä
hän katsoo omaan Hyvään Paimeneen.
Hän kysyy paljon, kysyy ihastellen,
on usein opas suurten vastaajain.
Ei sammu katse usviin kysymysten,
hän kysyy Valtakunnan omistain."
Vuosia sitten oli koskettava näky eräässä messussa. Seurakunnassamme olivat
syntyneet neloset. Nelosten kaste luettiin tuossa messussa. Kaikki neljä
lasta olivat ehtoollispöydässä kummiensa sylissä ja kaikki neljä
kummisetää - hyvin kookkaita ja vahvoja miehiä päätään muita pitempiä -
kävelivät jonossa ehtoolliselta penkkiin - ja pienet vauvat, jokainen
sylissä suurella ja turvallisella käsivarrella.
KASTE JA EHTOOLLINEN
Kirkkomme paluu vanhimpaan
ehtoolliskäytäntöön perustui tähän: Kaste ja ehtoollinen kuuluvat
yhteen.
Kirkkosalissa se tulee nyt kauniisti esiin, kun KASTEPUU on saanut
paikkansa saarnatuolin seinämällä - EHTOOLLISPÖYDÄN vieressä:
Lasten Keskuksen esitteen lisäksi julkaisemasta kirjasesta
"RUMIN KIRKKO" - KAUNEIN KIRKKO
Viittasin alussa siihen, että betonistä kirkkoamme on sanottu
'rumimmaksi kirkoksi'... mutta elämänrosoinen rauhallinen betonipinta
osoittaa taas esimerkiksi kastepuun kohdalla valtavan voimansa ja
kauneutensa. Sen rauhalliselle taustalle kiinnitetty kastepuu erottuu
jokaista piirtoaan ja yksityiskohtaansa myöten - tulee taustastaan
lähelle - kohti katsojaa.
Sama ilmiö tapahtuu monissa pimeiden kuukausien marras-joulukuun
tilaisuuksissa, joissa yksinkertainen kynttilänvalo valaisee 'kaiken'
tai konsertin, missä eri väriset valot maalaavat seinät uskomattomin
sävyin - sellainen ei olisi koskaan mahdollista koristeellisesti
maalatuissa ja sisustetuissa kirkoissa.
Meidän rakas betoninen kirkkomme puhuu silmiemme kautta lukemattomin
vivahtein ja viestein. Saamme olla kiitollisia suunnittelijalle,
edesmenneelle Erkki Elomaalle, jonka edeltäjäni Mauno Airola siunasi
haudan lepoon tässä kirkossa.
KAUNEIMMAT KIRKOT SEINÄKALENTERI 2015
Ennen kuin menemme katsomaan kirkon häikäisevän kauniita tilannekuvia,
katsotaan vielä otsakkeen 'kauneimmat kirkot" - seinäkalenterin
etusivun, jossa on pienet kuvat 12 kuukaudelle jaetuista kirkoista -
Järvenpään kirkko lokakuun kuvassa. Kalenterin kustansi ja jakeli
kirkon 'virallinen' kustantaja
Sacrum.
MUTTA ENSIN KIRKON AKUSTIIKASTA
Kirkon akustiikka on aivan upea kaikelle musiikille. Jälkikaiku on
sopivan pitkä, muistaakseni n. 5 sekuntia. Akustiikka toistaa sekä
yksittäisen huilun, viulun tms. soittimen äänen niin, että se täyttää
koko kirkkotilan ja kuuluu joka paikassa. Aivan samoin se sopii isojen
kuoroteosten, passioiden ja oratorioiden esittämiseen nautittavalla
tarkkuudella ja tavalla. Hieman kaikua säädettiin sillä,
että kirkon keskikäytävälle laitettiin matto, se paransi
vaikutelmaa, mutta asiantuntijat sanoivat, että enempää ei pidä
pehmentää akustiikkaa, koska sopiva määrä jälkikaikua tarvitaan.
Tämän vuoksi kirkossamme on monesti äänitetty musiikkia levyjen ym.
kantanauhoitusten tallentamiseksi.
PUHEÄÄNEN TOISTO
On ollut kaksi hankalaa toistettavaa. Ensinnä on puheääni. Ilman
äänenvahvistusta puheääni ei kuulu edes saarnatuolista saatika sitten
alttarilta tai lukupulpetista paria ensimmäistä penkkiriviä pidemmälle.
Kun tulin seurakuntaan 1974, niin edessä oli saarnastuolin kohdalla ja
kuoron viereisellä seinällä yhdet kovaääniset, ja niiden vahvistinlaite
oli alttarikaiteen sakastin puoleisessä päässä, niinkuin tästä kuvasta
näkyy:
Muistelen, että laite olisi vielä yksinkertaisempi silloin 1974, niin
että oikeassa reunassa oli vain yksi pyöreä säädin, josta virta
kytkeytyi päälle ja sitten edelleen kääntämällä äänitaso voimistui
lisää.
Tämä kuva on vuodelta 1978, joten on mahdollista, että sitä on uusittu.
- Siinä on muutama mikrofonin äänenvoimakkuuden säätö.
Erilaisia laitteita, vahvistimia ja säätimiä tuli vuosien mittaan lisää
ja laitteet ja säädöt siirtyivät vahtimestarien työtilaan lehterin
portaiden alle. Äänentoisto oli kuitenkin aina ongelmallista saada
tarpeeksi kuuluvaksi ja toisaalta, ettei se lähtenyt kiertämään.
Lisäksi kuuluvuus oli erilaista eri osissa kirkkoa.
SÄHKÖISTEN SOITTIMIEN / BÄNDIEN TOISTO
Toinen ongelmallinen on ollut viime vuosikymmenien aikana käyttöön
tulleiden sähköisten soittimien ja lisäksi rumpuyksiköiden ym.
äänentoisto. - Siksi niitä varten tuotiin bändien omat mikrofonit,
mikseri, kaiuttimet ja koko järjestelmä. Kuitenkin hyvin usein kävi
niin, että soitto - äänet oli niin voimakasta ja kaikui taas seinistä
ja esim. laulajan ääni ei kuulunut juuri lainkaan soiton keskeltä ja
volyymit olivat liian voimakkaat ja muutamat ihmiset lähtivätkin pois,
koska korvat eivät olleet tottuneet sellaiseen - nuoret kyllä
kuuntelivat.
NYKYINEN VAIHE 2018
En toista lukuisia välivaiheita, vaan hypätään tähän päivään 2018. Nyt
kirkossa on uudehkot erinomaiset laitteet, joilla ääni kuuluu joka
puolelle, mikrofoneja ja laitteistoa on niin paljon, että bändit
käyttävät kirkon oman järjestelmän toistoa, laulajan ääni kuuluu
erinomaisesti, samoin soittimien ja kaikki on hyvin 'balanssissa'.
Lisäksi puhujilla, liturgilla ym. on pienet omat mikrofonit siinä suun
vieressä, niin että vaikka kääntäisi päätään tai liikkuu, niin ääni
tulee aina hyvin.
Tietysti tämä kaikki edellyttää vahtimestareilla erinomaista
ammattitaitoa käyttää melkoista säätöjärjestelmää ja kaikki hoituu
vahtimestareiden toimitilasta. Seuraavaksi pari paljon puhuvaa kuvaa.
DATAPROJEKTORI
Äänentoiston lisäksi erilaisten mikrofonien ja järjestelmien hoidon
lisäksi he ohjaavat tietokoneella tai erityisellä laitteella
dataprojektoria, jonka kuvat ja tekstit tulevat alttariseinällä
olevalle valkokankaalle. - Järjestelmä jonka jälkeen ei tarvita satoja
- tuhansia paperisia monisteita ja lehtisiä.
Tekstien suunnittelijoiden kannattaisi kuitenkin testata tietokoneella
laaditut tekstit KIRKKOSALISSA. Tekstit näyttävät hyviltä tietokoneen
ruudulta, mutta kirkkosalissa etäisyyttä valkokankaan ja katsojan
välille tulee kymmeniä metrejä ja koska yleensä tila on valaistu
samalla, niin tekstin täytyy olla erittäin suurikokoista, jotta sen voi
lukea taaempaakin.
MIKROFONIT
on hyvä, että vahtimestarit avaavat ja hoitavat. Esim. Sipoon kirkossa
oli vihkimisten yhteydessä aikoinaan niin, että papin piti panna se
auki taskussa olevasta lähettimestä. Varsinkin tällaisen huonomuistisen
papin kanssa kävi niin, että astuessaan alttarille ja jännittäessään
uudessa kirkossa - unohti laittaa sen auki.
Toinen moka oli mahdollista tehdä, että unohti alttarilta tullessaan
sulkea sen ja 'sakastikeskustelut' kaikuivat kaikelle kansalle kirkossa
:D
Lukupulpetin mikrofoni säädetään samoin vahtimestareiden toimesta. Tämä
neuvottiin aina lukijoille. Eräs vanhempi lukijaksi pyydetty kysyi,
että eikö pidä tehdä mitään? Vahtimestari sanoi, ettei pidä koskea
ollenkaan mikrofoniin. Niin sitten tuli hänen lukuvuoronsa ja hän
rupesi naputtelemaan mikrofonia - että kuuluuko - ei kuulunut mitään ja
hän luki tekstin ja messun jälkeen valitteli, että kun ei sieltä
mikrofonista kuulunut mitään. Vahtimestari sanoi, että ei kuulunut, kun
hän oli koputellut sen rikki - mikrofonin sisältä oli yksi osa
irronnut.
PUHUMINEN MIKROFONIIN
Suomalaiset helposti pelkäävät 'esillä olemista' ja mikrofonin kanssa
se toteutuu niin, että pelätään mikrofoniin puhumista - vetäydytään
kauemmaksi mikrofonista - puhutaan hiljaa, ettei vaan kuulu liian kovaa
jne.
Saimme asiantuntijoilta pari neuvoa muistettavaksi:
- mikrofoni ei lue ajatuksia
- mikrofoniin pitää puhua, lukea niin kovaa melkein ikäänkuin sitä ei
olisi - silloin se toistaa parhaiten ja vahtimestarit voivat aina
laskea tasoa, jos tarvitaan, mutta jos joutuvat nostamaan liikaa, niin
ääni lähtee kiertämään.
- mikrofoniin pitää puhua 'yksitoikkoisesti' = samanvahvuisella äänellä
- EI saa hiljentää sanojen loppuja tai lauseen loppua 'tehokeinona'
- puhuminen ja tekstin lukeminen vähän tavallista puhetta
hitaammin, koska kuulijat ovat etäämpänäm
YLEISRADION PUHEOPETTAJA
Kerran päätimme kutsua Ylen tunnetun puheopettajan, koska saarna on
puhuttua.
Hän tuli - viisas kouluttaja. Hän oli antanut meille kullekin
tehtäväksi ottaa yhden saarnamme mukaan ja jokaisen piti kirkossa
'saarnata' siitä jokin osuus ja hän kuunteli meidän toisten kanssa ja
kävi sitten läpi niitä näytteitä.
Hän ei käsitellyt sisältöä, vaan sitä, miten puhuimme / saarnasimme.
Kun hän oli kuunnellut kaikki, niin hän sanoi, että olitte tehneet
huolellista työtä ja kirjoittaneet asiat tarkkaan ja sellainen
valmistautuminen on HYVÄ.
MUTTA saarna ei saa olla paperista luettu, vaan teidän täytyy PUHUA
saarnatuolista ne asiat, jotka olette kirjoittaneet, sillä ihmisille
sama asia puhutaan eri tavalla - kuin lehteen tai kirjaan
kirjoitettuna.
PUHUTTAESSA puhuja on kontaktissa ja vuorovaikutuksessa kuulijoiden
kanssa.
No sitä sitten piti miettiä saarnaa valmistellessaan.
LUTHERIN NEUVO
saarnaajalle oli: "Mieti mitä aiot sanoa. Mene saarnastuoliin ja sano
se - ja tule sitten pois!" Viisas mies tuo Luther ja saarnasi paljon ja
kun lukee hänen saarnojaan tai puheitaan, niin hän oli miettinyt varsin
runsaasti ja perusteellisesti, mitä sanoi.
Järvenpäässä saarnavuoro tuli kohtuullisin väliajoin yhtä pappia
kohden. Siinä mielessä aikaa oli valmistella, mutta kun oli muutakin
tehtävää, niin valmistelu oli joskus vaikeaa. Samoin toisinaan tekstin
ydinajatus lähti elämään eteenpäin valmistelussa ja oli hyvä edetä ja
koota saarna.
Toisinaan saarnan valmistaminen oli kuin kiven takana ja tiesi, että
seurakuntalaiset odottavat, että pappi saarnaisi 'hyvin'. Orvokilla oli
hyvä neuvo tähän, että aina ei voi pitää hyvää saarnaa, mutta sen voi
aina tehdä, että sanoo selvästi ja ymmärrettävästi - itsekin ymmärtäen
sen, mitä sanoo - sillon varmaan toisetkin sen ymmärtävät.
Kerran kävi niin, että saarnavuorossa ollut pappi ei tullutkaan
messuun, tietysti odoteltiin viime minuuteille, että on vähän myöhässä
tms. ja 5 min vaille 10 mietittiin nopeasti, että mitä teemme, kuka
saarnaa. Edeltäjäni Mauno Airola nappasi muutaman Pappisliiton jäsenlehden mukaansa messun alkaessa ja sanoi, että hän saarnaa!
Irja Kilpeläinen, sielunhoidon ja työnohjauksen Grand old lady - sanoi
vanhenemistaan käsittelevässä kirjassa, että hän toivoo kirkossa, että
'papit sanoisivat jotain rohkaisevaa ja valoisaa saarnansa 5
ensimmäisen minuutin aikana, koska hän ei jaksa seurata saarnaa
pitempään tarkkaavaisena.'
Orvokki oli ennen Seurakuntaopistolle siirtymistään lapsityössä.
Minulla oli sunnuntaina jonkin perhekirkon saarna ja se oli niitä
kertoja, jolloin teksti ja siihen liittyvät asiat olivat avautuneet
hyvin saarnaa valmistaessa. Jälkeenpäin lastenohjaajat olivat
keskustelleet, että "Jaakko piti hyvän saarnan - olikohan Orvokki
valmistanut sen?" Voin kertoa tiedoksi, ettei ollut!
Kumpikin valmisti itse omat saarnansa ja työnsä, sillä siinä vaiheessa,
kun molemmat olimme saman seurakunnan palveluksessa - se oli ainoa
keino rauhoittaa kodin elämä töiden ulkopuolelle.
Mietin toisinaan, että miten niissä yksipappisissa seurakunnissa sekä
saarnaaja että seurakunta selviää siitä, että sama pappi saarnaa lähes
joka sunnuntai vuodesta toiseen???
Huopalahden seurakunnassa Etelä-Haagassa ollessani sen vanha
kirkkoherra Yrjö Winter kertoi, että oli 1940-luvulla pitänyt ainoana
pappina kaksikielisessä seurakunnassa adventin ja loppiaisen välillä
yli 30 saarnaa suomeksi ja ruotsiksi.
LITURGIAN OPETUSTA
Kun liturgi laulaa, rukoilee, ym. niin pyysimme Katria ja Erkkiä
opastamaan hengitystekniikkaa ja laulamisessa tarvittavia asioita - kun
vain jotkut olivat ns. hyviä laulajia ja jotkut meistä luimme
laulettavat osuudet. Varmaan hyvät laulajat eivät koskaan voi
ymmärtää, millaisen tuskan takana oli opetella yksinkertaisia
messusävelmiä tällaisella ns. viivan (-) laulajalla = ei annettu
numeroa ollenkaan.
Minulla oli koulutodistuksessa viiva laulussa, toiset saivat sen tähden
viivan, että kieltäytyivät laulamasta laulukokeessa ja minä sain sen
tähden, että lauloin.
VIIVAN ( - )LITURGINA
Näillä eväillä sitten olin yrittänyt laulaa rippileirilläni ja nuorten
toiminnassa... aika heikosti menestyen. Vuosien jälkeen joskus jopa
tajusin, että sain kiinni samasta äänestä, mitä toisetkin lauloivat.
Tapiolan khra Tarmo Nuotio koitti tiedekunnan kirkkolaulun opetuksessa
selittää, että täytyy laulaa, kyllä se menee.
Ensimmäiseen seurakuntaani Huopalahteen mennessäni yritin sitten laulaa
ja pyysin kanttoria vähän harjoittelemaan kanssani - mutta hirveän
stressin ne liturgivuorot saivat aikaan. Koin olevani
musiikkivammainen. Niin meni vuoden verran, mutta lopulta kanttori
sanoi suoraan, että "Jospa sinä lukisit ne messut, kun seurakunnan
taiteellinen korva kärsii, jos sinä laulat!" Neuvo oli selkeä ja
ymmärrettävä ja niin tein 5v ajan Huopalahdessa.
Siinä sivussa koitin sitten vähän oppia lisää ja jotenkuten se meni,
mutta en enää Huopalahdessa messunnut. Kotikasteiden yhteydessä oli
pakko osata 'Ystävä sä lapsien' ja 'Mä silmät luon ylös taivaaseen'.
Onneksi niissä on kohtuullisen yksinkertainen melodia. - 'Maan
korvessa...' vaati varmaan toistakymmentä vuotta ennenkuin...
Kun siirryin Järvenpäähän, niin oli vähän helpompi aloittaa - koska
"seurakunta ei tiennyt, miten huono laulaja olin" ja siksi paineet
olivat pienempiä - ja aika taitavasti kanttorit vaihtoivat minun mukaan
saman messun aikana äänilajia, kun lauloin 'miltä korkeudelta
milloinkin' - kaikki kiitos heille!
Jos oikein muistan, niin asia, joka auttoi aika paljon, oli kun Katri
ja Erkki opettivat palleahengitystä, josta en koskaan ennen ollut
kuullut sanaakaan ja se vähän auttoi, ettei ilma loppunut niin helposti
kesken.
LITURGIN ESIINTYMISESTÄ
Lisäksi Erkki opettaessaan teatterikoulussakin tms... (toivottavasti
muistan oikein) antoi muutamia hyviä neuvoja. Kun pappikin on ihminen
ja elämässä voi olla monia surullisiakin asioita, niin hän sanoi
meille, että kun olemme liturgina, niin olemme seurakuntaa varten
tehtävässämme ja vaikka ei olisi mieliala kovin korkealla, niin
seurakunnalla on oikeus kohdata ystävällisesti hymyilevä, myönteinen ja
tehtäväänsä keskittynyt työntekijä. Hän sanojensa selventämiseksi
käytti ilmaisua 'pitää vaikka näytellä vaikka siltä ei aina tuntuisi.'
Kotona sitten jonkun viikon kuluttua Orvokki sanoi minulle, että
hänellä on sellainen olo, että olen jotenkin hellempi kuin
aikaisemmin? Vastasin, että ok, tuota noin, Erkki neuvoi meitä, että
'pitää vaikka näytellä!' :D
MESSUSÄVELMIEN UUDISTAMINEN
Musikaalisille papeille nämä uudistukset ja muutokset eivät tuottaneet
mitään ongelmaa - varmaan tervetullutta vaihtelua.
Tällaiselle epämusikaaliselle papille muutokset olivat painajainen,
juuri, kun olet oppinut jotenkin...niin sitten kaikki muuttuu ja
mieletön työ edessä jauhaa niitä päähänsä.
Kun uudet messut tulivat 1990-luvun lopulla, niin pyysin Heikkiä
laulamaan ne minulle kasetille. Samaan aikaan käytiin Järvenpäästä
muualla nuuskimassa Herättäjäjuhlien järjestelyjä - koska juhlat
tulivat Järvenpäähän v 2001.
Juhlat olivat sinä vuonna Leppävirralla. Leppävirralle kestää ajaa
autolla vähintään 3,5 tuntia. Ajoin matkat yksinäni ja autossani soi n.
4 + 4 tuntia katkeamatta messut ja koitin ajaa autoa ja messuja
takaraivooni.
Ihmettelin aina sitä, että Tarja lausui messut niin kauniisti, että
unohti kokonaan, ettei hän laulanut niitä.
No nyt sitä vanha ihminen eksyi akustiikasta aika kauas. Olenhan
sanonut jo alussa, että 'Nämä ovat vanhan rovasti muistelmia,
joista...'
MUUTAMIA TILAISUUKSIA HARMAASSA BETONIKIRKOSSA
Koska kirkon akustiikka on niin loistava musiikille, niin siellä on
aina ollut monenlaisia konsertteja. Pimeä vuoden aika pitää sisällään
adventin- ja joulun ajan konsertit ja vielä kevättalvella pääsiäisyön
niin ja syksyllä pyhäinpäivän.
MIESLAULAJIEN JOULUKONSERTTI
Diakoniatyön hyväksi
LISÄÄ kuvia omalla mustapohjaisella sivulla, jossa kirkon seinät ja
värit tulevat kauneimmin esiin.
Synagooga oli kirkon toimituskappelissa (nykyisin lasten kappeli) -
Nikodeemus rukoilemassa.
KIRKKONÄYTELMÄ PELKO POIS
Raamatun uuden käännöksen (ei ollut
edellisen 1930-luvun käännöksen suomenkielen päivitystä - vaan koko
Raamattu käännettiin uudelleen alkukielestä suomeksi) v 1992
juhlavuoden merkeissä oli monia erilaisia tilaisuuksia myös kirkossa.
Järvenpään teatteri tarjoutui itse yhteistyössä seurakunnan ja
kaupungin kulttuuritoimen kanssa tuottamaan ja esittämään
kirkkonäytelmän PELKO POIS.
Heillä oli hyvä ja koskettava käsikirjoitus ja toteutus, josta ei
valitettavasti juurikaan löydy kuvia. Krusifiksin edessä oli lattiasta
kattoon viirakangas, jonka takana olevaan alttariseinä valaistaessa
krusifiksin hahmo tuli koskettavalla näkyviin suurelle kankaalle
ja samalla kun kanttori Heikki Ruokonen lauloi "Herra armahda, Kristus
armahda..." ... seuraavassa vaiheessa krusifiksin juurelta alttarilta
alkoi elävän veden lähde solista kirkkosaliin.
Kun kuulin tästä käsikirjoituksessa, niin kysyin, että miten se on
mahdollista toteuttaa kirkossa? - Se oli! Pertti Ottman jälkeen tarttui
asiaan, keräili romuliikkeistä ym. tarvikkeet ja rakensi elävän veden
virran oikeasti solisemaan alttarilta kirkkosaliin.
Tästä on kaksi kuvaa. Kuvaamisessa täytyi käyttää salamavaloa, jotta
soliseva puro saadaan
näkymmän, kun taustalla on valo. Salama samalla valaisee viirakankaan
kirkkosalin puolelta, joten kankaan takaa ei kuvassa näy krusifiksin
hahmoa:
"Enkeli näytti
minulle
elämän veden virran, joka
kristallinkirkkaana kumpuaa
Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta."
Ilmestyskirja 22:1
EELIS SELLAN KERTOMAA KÄÄNNÖKSESTÄ
Seela Sella oli eräänä iltana lausumassa Psalmeja Järvenpään kirkossa.
Useiden yhteensattumien vuoksi samana iltana kaupungissamme -
väkeä ei ollut kovin paljon. Illan jälkeen tarjottiin kahvit Seelalla
ja hänen puolisolleen Eelikselle ennen heidän kotiin lähtöön. Eelis,
joka juutalaisena oli heprean kielen asiantuntija kertoi sitten eräästä
VT:n käännöksen kohdasta.
Älä kumarra niitä äläkä palvele
niitä (= jumalankuvia, patsasta). Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi,
olen kiivas Jumala, joka
kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen,
niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka
minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
2.Moos. 20:5-6 - 1933 käännös
Raamatun käännöskomitea oli julkaissut käännösehdotuksia etukäteen ja
pyysi palautetta käännöksestä komitealle. Eelis kertoi, että
tässä kohdassa "kostaa" tarkoittaa heprean kielessä 'muistamista',
MUTTA myönteisessä mielessä, muistaa, ottaa huomioon...
Eli Jumala ei muista vihaten lapsia kolmanteen ja neljänteen polveen
isien tähden, vaan Jumala ottaa huomioon lieventänä asianhaarana esim.
sen, että jos varkaan pojanpoika varastaa, niin Jumala muistaa häntä
lempeydellä, koska hänellä on ollut niin vaikeat ja vahingolliset
kasvutekijät 'isien pahojen tekojen tähden'.
Eli tuon kohdan merkitys on oikein käännettynä täysin päin vastainen
sille, miten se on aikaisemmin käännetty ja totuttu pelottelemaan
ihmisiä Jumalan vihalla ja kostolla.
Eelis kertoi, että käännöskomitea vastasi hänelle, että olivat
tarkistaneet asian, kiittivät korjauksesta ja tuon sanan merkitys on
todella sellainen, kuin heprean kielen tuntija oli selvittänyt heille.
Koska viralliset kirkon kirjat, Raamattu, virsikirja, käsikirjat
päätetään ja hyväksytään aina kirkolliskokouksessa, niin Eelis kertoi,
että lestadiolaisten painostuksesta vanha käännösmerkitys säilytettiin
vain kielellisesti tarkistettuna: "kolmanteen ja neljänteen polveen
minä panen lapset vastaamaan isiensä
pahoista teoista."
Muistan, miten ensimmäistä kertaa Raamattua läpi lukiessani pysähdyin
tuon kohdan tähden. Järkeni sanoi, että tämähän on täysin päinvastoin
sitä, mitä Raamattu kertoo meille Jumalasta, Jumalan tahdosta meitä
syntisiä ihmisiä kohtaan, miten hän antaa oman Poikansakin ristin
kuolemaan rakkaudesta meihin ihmisiin, niin että jopa Jeesus itse
rukoili Getsemanessa ennen vangitsemistaan: "Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi
kasvoileen maahan ja rukoili: Isä, jos se on mahdollista,
niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon,
vaan niin kuin sinä." Matt 26:39.
Totesin silloin, että noudatan Lutherin neuvoa, että jos en ymmärrä
jotain kohtaa, niin "nostan hattua ja menen eteenpäin". Nyt se kohta
aukesi vihdoin! Lukemattomat ihmiset ovat kipuilleet tämän Raamatun
kohdan äärellä ja
olleet peloissaan, että he kantavat omassa elämässään isiensä syntejä
ja toisaalta, että heidän lapsensa ja lapsensa kärsivät heidän
syntiensä tähden
Ollessani nettipappina, tämä kohta oli yksi niistä, joista ihmiset yhä
uudestaan kyselivät kohdan ahdistamana, miten heidän ja heidän lastensa
ja lastenlastensa käy elämässä. Heille oli suunnaton helpotus, kun
saatoin kertoa hepreankielisen sanan alkuperäisen merkityksen.
ERÄÄN RAAMATTUPIIRIN PALAUTE
Käännöstyön edetessä kuka tahansa saattoi pyytää jonkin raamatunosan
tekstin tutkittavaksi yksin tai ryhmässä ja lähettää palautetta.
Joku vanhempien ihmisten pitkään kokoontunut raamattupiiri oli
tutustunut Jesajan kirjan käännökseen ja lähetti komitealle palautteen:
" Kyllä se oli selvää tekstiä, mutta mahtoiko se olla ennää Jumalan
sannaa, kun myökin se ymmärrettiin?"
LISÄÄ YKSITYISKOHTIA KIRKOSTA
Pertti Ottman käytti taitojaan monessa muussakin kohdassa kirkossa. Kun
v. 2001 oli herättäjäjuhlat Järvenpäässä, niin perhekirkossa
evankeliumitekstinä oli *opetuslapset myrskyssä veneessä'. Pertti
rakensi jälleen kaatopaikalta ja romukaupoista keräämistään
tarvikkeista kirkon kuoriin veneen, jonka masto kaatui evankeliumin
kertomassa myrskyssä. Hän rakensi veneen hautausmaan työpajalla ja se
tuotiin sieltä kirkkoon:
Joku oli aikoinaan leikannut 5 cm styrox levystä aasin hahmon, jota
käytettiin saarnoissa, kouluhartauksissa, kirkossa, mutta heikko
materiaali rupesi rapistumaan, mutta ei hätää. Pertti ryhtyi taas
toimiin.
Adventtina ja joulun aikaan tarvittiin seimiasetelmassa aasia ja
lampaita.
Lehterin alta näkyy heikosti
virsitauluille, siksi tämä.
Ehtoollinen, alttari kuuluu
sairaalassa ym. oleville seu-
rakuntalaisille, jotka eivät
pääse tulemaan kirkkoon.
Ammattikoululla tehty vaunu
palveli monta vuotta. Nyt
tarpeen mukaan suurempi.
Kaiteesta tukea tarvitsevat
kulkijat toivoivat myös por-
taiden keskelle lisäkaidetta,
koska muuten piti kulkea
vain reunoja myöten...
Kirkkoon ja moniin siihen liittyviin
asioihin tulee toiveita käyttäjiltä - seurakuntalaisilta. Kun niitä
kuunnellaan, niin voidaan saada erilaiset asiat paremmin toimiviksi.
TOIVEISSA PYÖRÄTUOLIHISSI ALAPARKKIPAIKALTA
Useat vammaiset tuttavat ovat toivoneet, että voisiko kirkon
alaparkkipaikalta suoraan saada yksinkertaisen pyörätuoli-
hissin, jolla pääsi kirkon eteisen tasoon?
Nyt Inva-auton ajo Vanhankirkon ympäri ahdasta väylää ja sitten
kääntyminen ja purkaminen ulko-ovien porrastasanteella on hankala ja
vaikeuttaa muiden kirkkoon tulijoiden ja lähtijöiden liikkumista.
Lisäksi jos yksin tulee pyörätuolilla, niin kirkon muurin ympäri
kiertäminen tätä ajoväylää on ylä / alamäkeä siinä muurin viereisellä -
koulun puoleisella osalla hankala eikä sitä pysty omin käsivoimin
hallitsemaan. Talvisin erittäin vaikeata.
Siksi samasta tasosta alaparkkipaikalta olisi hyvin yksinkertaista
tulla omin voimin kirkkoon.
LISÄÄ TAIDETEOKSISTA
"VALO AVAUTUU"
Seurakunnan 50v - juhlan merkeissä v 2002 mietittiin vuoden
juhlallisuuksien joukossa jonkin taideteoksen hankkimista kirkkoon.
Koska kirkko on persoonallinen, betoninen, karu ja kaunis, niin sinne
hankittavan taideteosten tulee olla sopusoinnussa tämän ympäristön
kanssa. Näissä merkeissä sitten päädyttiin Sirpa Ristamäen
pelkistettyyn ja puhuttelevaan "Valo avautuu" - teokseen.
Teos painoi 500 kg ja sen paikaksi päätettiin eteisestä kirkkosaliin
tultaessa edessä ylhäällä oleva 'tyhjä' seinä - lehterin sivuseinä.
Pertti Ottman rakensi nostolaitteen, jonka avulla raskas teos saatiin
oikealle paikalleen.
Ison Kirjan kannet avautuvat ja valo loistaa avautuvien kansien välistä.
Sinun sanasi on
lamppu,
joka valaisee askeleeni,
se on valo minun matkallani.
Ps 119:105
KIRKON TAIDETEOKSISTA TÄRKEIN
KRUSIFIKSI
Useissa kuvissa on ollut jo näkyvissä
kirkon keskeisin ja tärkein taideteos - krusifiksi. Arkkitehti Elomaa
oli suunnitellut alttariseinälle mustan metalliristin. Kirkon
rakennustoimikunta oli kuitenkin päättänyt tilata sen sijaan
kuvanveistä Erkki Eroselta kauniille puutaustallesijoitetun
krusifiksin. Hänellä oli elävänä mallina Kristuksen hahmoa veistäessään veljekset PIetr kutsuttiin Pekaksi ja Vasili Ogloblin.
Kerrotaan, että arkkitehti oli suuttunut, että 'hänen kaunis kirkkonsa
pilataan tällä tavalla' ja oli pahoittanut mielensä niin, ettei tullut
edes vihkiäisjumalanpalvelukseen.
Kerran keskustelin Erkki Erosen kanssa hänen töistään sekä kirkossa
että Laurilan seurakuntakodissa. Erkki kertoi silloin, että kun hänellä
oli krusifiksi jo aika pitkälle valmistumassa, niin arkkitehti Elomaa
oli soittanut hänelle ja kysynyt, että saako hän tulla katsomaan sitä
työtä. Eronen oli tietysti toivottanut hänet tervetulleeksi
ateljeehensa. Elomaa oli tutkinut rauhassa valmistuvaa krusifiksia.
Sitten hän oli sanonut Eroselle, että kyllä hän hyväksyy sen sinne
kirkkoon.
Erkki Eronen oli suunnitellut veistäessään krusifiksia, että kirkon
kuorin kohdalla oikealla puolella olevan seinämän takaa = valaisin ei
näy kirkkosalin puolelle, olisi kohdevalo suunnattuna ristiinnaulitun
kasvoihin - niin kapea, ettei se valaisisi koko taustaa. Silloin valo
voi palaa aina - silloinkin, kun kirkossa on himmeät valot tai hämärää.
Hän puhui siitä useissa katselmuksissa, mutta emme saaneet asiaa
toteutukseen. - Saisivatkohan uudet voimat sen aikaan alkavalla
puolivuosisataisella kaudella.
Erkki Eronen kertoo srk:n 50v juhlakirjan "Näkyjä ja näkijöitä"
haastattelussa elämänvaiheesta, joka jo lapsena vaikutti
lähtemättömästi hänen teoksiinsa, Krusifiksin mallina olleesta
henkilöstä, myös mitä tapahtui hänen äitinsä hautauksen yhteydessä
'krusifiksin edessä', jota äiti ei ehtinyt nähdä ja Laurilan srk-talon
reliefistä, jossa on hänen lapsuutensa näyn enkeli. Sieltä voit lukea
kaiken itse.
Laurilan srk-talon reliefissä on paljon puhuva toteutus siten, että
'tämänpuoleinen' = näkyvä on reliefissä kaiverruksena, taustalla ja
'tuonpuolinen' = näkymätön on reliefin pinnasta koholla katsojaan päin.
Tässä ensin kuitenkin niistä asioista, jotka liittyivät
ristiinnaulitsemisiin Jeesuksen aikana Israelissa. Tämä ensin siksi,
että voit tekstin ohella helposti verrata tätä krusifiksia Jeesuksen
ajan historiaan.
RISTIINNAULITSEMINEN
oli roomalaisten käyttämä kuolemanrangaistus miehittämässään maassa.
Roomalaisten oma kuolemanrangaistus oli mestaaminen, juutalaisilla
omansa kivittäminen. Ristiinnaulitseminen oli vain orjien,
muukalaisten, rikollisten, kapinallisten ym. häpeällisin
kuolemanrangaistus. Ruoskittu ristiinnaulittava kantoi itse ristin
poikkipuun - ei koko ristiä - tuomion täytäntöönpanopaikalle, joka oli
usein laajalle näkyvä paikka, jotta kaikki näkisivät sen häpeän. Se ei
ollut pelkästään kuolemanrangaistus, vaan samalla julkinen
häpäiseminen.
Tuomiopaikalla ristin vaakapuu kiinnitettiin pystypuuhun ja
ristiinaulittu asetettiin selälleen ristin päälle. Kädet ja jalat joko
sidottiin köysillä paikoilleen tai naulattiin.
Jeesus naulattiin. Krusifiksissa oikea käsi on naulattu ranteen
käsivarren puolelta niinkuin todellisuudessa täytyikin, sillä ranneluut
pitivät käden naulauksessa. Kämmenen läpi menevä naula repeäisi sormien
välistä pois.
Ristillä kuolema tuli hitaasti aikaisintaan n. 12 tunnin - jopa usean
vuorokauden välisenä aikana.
Kuolema aiheutuu paljolti asennosta, jossa ristiinnaulittu riippuu,
veri ja sisäelimet, keuhkot pakkautuvat niin, että sydämellä ei ole
tilaa pumputa verta ja tulee tukehtumiskuolema.
Krusifiksissa on aivan oikein kuvattu pieni uloke, jonka varassa
ristiinnaulittu saattoi kannatella itseään jaloillaan ulokkeeseen
nojautuen.
Koska roomalaisilla oli kiire saada ristiinnaulitut pois ennen sapatin
alkamista (klo 18), niin he murskasivat ristiinnaulitun sääriluut,
jotta tämä ei pystynyt tukeutumaan jalkoihinsa ja kuoli nopeammin.
Jeesus oli jo kuollut aikaisemmin, niin että evankeliumissa mainitaan,
että hänen sääriluitaan ei murskattu Vanhan Testamentin ennnustuksen
mukaisesti.
Joh 19:28-35
28. Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta
kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano."
29. Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen
sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille.
30. Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti
päänsä ja antoi henkensä.
31. Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri
juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset
pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut
poikki ja heidät otettaisiin alas.
32. Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli
ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta.
33. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä
siksi katkaisseet hänen sääriluitaan.
34. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja
haavasta vuoti heti verta ja vettä.
35. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte.
Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta.
36. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa
rikkoa ainoatakaan luuta."
37. Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: "He katsovat häneen, jonka
ovat lävistäneet."
Mark 15:43-45
43. Silloin saapui paikalle arimatialainen Joosef, arvossa pidetty
neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän rohkaisi
mielensä, meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista.
44. Pilatus hämmästyi kuullessaan Jeesuksen jo kuolleen. Hän kutsutti
sadanpäällikön luokseen ja kysyi, oliko Jeesus todella jo kuollut.
45. Sadanpäällikön vahvistettua asian hän suostui luovuttamaan ruumiin
Joosefille.
Vesa Koivisto siunasi kuvanveistäjä
Erkki Erosen 9.3.2018 haudan
lepoon kirkossa - krusifiksin äärellä - ja samoin hänen
puolisonsa Elli
Marjatta Erosen runsaan kuukauden kuluttua 28.4.2018. -
Usko vaihtui näkemiseen...
Erkki Eronen suunnitteli v 1976
pyynnöstä kaste- ja kummikirjat, kehtoluokkalaisten 1-4v
onnittelukortit sekä rippikoulutodistuksen seurakunnan oman layoutin
mukaisesti = 7 erilaista. Hänellä oli kaunis veistoksellinen näkökulma
kortteihin. Kun piti eri värit eri lajeihin, niin aika kului eikä
värejä mainnut löytyä, silloin tarvittiin Elli Marjattaa ja väritkin
löytyivät.
Kirkon ydinsanoma on evankeliumi
Jeesuksesta Kristuksesta, hänen sovitustyöstään niinkuin Uuden
Testamentin tärkein jae nk. 'pienoisevankeliumi' tiivistää:
Jumala on
rakastanut maailmaa niin paljon,
että antoi ainoan Poikansa,
jottei yksikään, joka häneen uskoo,
joutuisi kadotukseen,
vaan saisi iankaikkisen elämän.
Joh 3:16
Tätä sanomaa kuvaa myös kuvanveistäjä
Pekka Rytkösen teos "Maa ja taivas", jonka hän valmisti alunperin
Espoossa Olarin kirkon alttariveistoskilpailuun. Taidetoimikunta
valitsi siellä yksimielisesti kilpailun voittajaksi tämän veistoksen,
mutta myöhemmissä vaiheissa sitä ei kuitenkaan lunastettu Olarin
seurakunnalle.
Sen vuoksi Pekka Rytkönen tarjosi Järvenpään seurakunnalle
mahdollisuuden lunastaa tämä työ omaan kirkkoomme. Asiasta sovittiin
välittömästi, koska se on jälleen työ, joka sopii nimenomaan kauniin
elämänrosoisen betonisen kirkkomme olemukseen.
KESKI-UUSIMAAN ARTIKKELI
MAA JA TAIVAS - VEISTOKSEN PALJASTUSTILAISUUDESTA
Veistos vaatii etäisyyttä, jotta sen pystyy hyvin hahmottamaan, mutta
koitetaan tämän sivun puitteissa tehdä näkyväksi - parhaiten näkee
kirkossa oikeassa ympäristössään. Vähän lisää teoksen symboliikasta Maa
ja taivas !
Siinä on kuvattu horisontti:
- alkaa vasemmalta Golgatan kummun kohdalta ja siinä on kolmen ristin
hahmot
- jatkuu oikealle Jeesuksen kalliohaudalle, joka on tyhjä ja pääsiäisen
auringonnousu valaisee horisontin reunaa
Tapahtumat Golgatalta - auringonnousuun tyhjällä haudalla!
Teos oli alunperin suunniteltu valkoiseksi maalatulle
alttariseinälle siten, että veistoksen takana on koko mitaltaan valo,
niin että valo ei pääse alaspäin, vaan lankeaa horisontin 'takaa'
valaisten koko seinän ylöspäin - kohti valoa ja kirkkautta...!
Tämänkaltaista koko seinän mahdollisuutta ei ollut kirkossamme, mutta
yhtenäinen seinän osuus on kirkon eteisessä ja nyt katsomme sitä:
Jos yhtenäistä seinää jatkettaisiin ylöspäin ikkunoiden editse, niin
veistokselle tulisi tasainen harmaa tausta ja valon käyttö olisi
mahdollista alkuperäisen ajatuksen mukaisesti.
Kuvateknisesti ei kannata suurentaa koko kuvaa ja siksi katsotaan
osasuurennos vasemmasta reunasta
= Golgatan kallio
Horisontin alareunan viivaan tulee rosoja maanjäristyksen tähden ja
kallio halkeaa ylös päin ristien alla.
50.
Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
51. Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas
asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat,
52. haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat
ylös.
53. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he
tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
54. Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat
Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he
pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: "Tämä oli todella Jumalan Poika!"
55. Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä
katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana
ja palvelleet häntä.
Matt 27:50-55
Auringonnousu tyhjällä haudalla
= pääsiäisaamu
Horisontin alaviivaan tulee jälleen rosoja maanjäristyksen tähden.
Yläviivassa horisontin viiva murtuu - takaa alkaa nousta auringon
kirkkaus, säteet lankevat maan hämärään.
1.
Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat
Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa.
2. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui
taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille.
3. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin
lumi.
4. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat
maahan kuin kuolleet.
5. Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä
tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta.
6. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi.
Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi.
7. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut
kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette
hänet.' Tämä oli minun sanomani teille."
8. Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan,
ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.
Matt 28:1-8
kirkko
HILJAISEN VIIKON JA PÄÄSIÄISEN TAULUSARJA
Riitta Ali-Rekola, nuorisotyönohjaaja ja taiteilija oli jäämässä
mutaman viikon kuluttua eläkkeelle. Hän tuli keskustelemaaan kanssani
yhdestä kirkkoomme liittyvästä ajatuksesta. Hän voisi maalata
viimeisinä virkatöinään hiljaisen viikon ja pääsiäisen kullekin
päivälle sen evankeliumitekstiä käsittelevän taulun, joka asetettaisiin
alttariseinälle krusifiksen puutaustalle aina sen päivän ajaksi
näkyville, sitten siirtyy saarnatuolin puoleiselle seinälle ja uusi
tulee päivän aiheen mukaiselle paikalle ja näin hiljaisen viikon aikana
tulee päivittäinen taulusarja sinne sivuseinälle.
Jälleen näin 'silmissäni' sen valmiina ja paikoillaan ja sanoin, että
on hieno asia, jos hän vain jaksaa vielä käyttää nämä viimeiset viikon
luovaan työhön. Jälleen kirkkomme rauhallisen harmaa seinäpinta
palvelee hyvin taustana erilaisille asioille, kuville, valoille,
koristeille tms. Kaikki mitä seinälle laitetaan - näkyy selvästi,
kiitos Erkki Elomaalle!
Katsotaan ensin alttarin oikealle puolelle - kiirastorstain aihe:
Riitalla oli pitkä kokemus maalata
selkeästi, keskitetysti - niin että vaikka taulu ei ole tuon suurempi
kooltaan, niin se näkyy varsin pitkälle kirkossa ja tuo kyseisen
hiljaisen viikon aiheen 'näkyväksi'.
Pitkäperjantaina
Kuvasta näkyy, että vaikka runo niin sanookin, niin 'pitkäperjantaina
ei ole aina pilvistä'.
Nyt katsotaan koko sarjaa valmiina saarnatuolin puoleisella seinällä:
Pietari
hiilivalkealla
Jeesus Herodeksen tutkittavana
Jeesuksen tuomitseminen
ehtoollinen
ristinkuolema
pääsiäisyö, ylösnousemus
enkelin ilmoitus
Tauluille ommeltiin vielä jokaiselle oma
kangaskassi, jotta ne säilyvät hyvänä, kehyksiä ei ole, vaan ne on
maalattu kankaan reunan ympäri - kehys ei olisi kaunis seinällä. Pelkkä
kuvapinta on puhuttelevin.
Samalla sovittiin, että ne säilytetään kirkossa/varastossa, sillä jos
niitä ruvetaan yksittäin kuljettamaan johonkin tilaisuuteen, niin aikaa
myöten joku katoaa, unohtuu tms.. Lisäksi kuljetus kehystämättömänä
vahingoittaa helposti maalauksen pintaa.
Mutta sovittiin myös, että niistä saa ottaa kuvia ja käyttää
niitä kuvia. Nykyisin saa muutamalla eurolla suuria värilaserkopioita.
KIIRASTORSTAIN ILLAN EHTOOLLISEN PÄÄTTYESSÄ
Siirrytään kohti pitkääperjantaita.
Saarnatuolissa on 12 kynttilää = opetuslapset ja 1 kynttilä = Kristus.
Ehtoollisen jälkeen sammutetaan Juudaksen kynttilä, kun luetaan tekstin
kohta, jossa Juudas lähtee pois yhteiseltä pääsiäisaterialta
kavaltaakseen Jeesuksen.
Kiitosrukouksen jälkeen sammutetaan muidenkin opetuslasten kynttilät ja
sanotaan: Kun Jeesus oli vangittu, kaikki opetuslapset pakenivat ja
jättivät hänet yksin. Me sammutamme myös muiden opetuslasten kynttilät.
Kun kynttilät on sammutettu, luetaan
Psalmi 22
Jumalani,
Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa.
Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin
ylistysvirret.
Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat
avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.
Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen,
olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat
minua:
"Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä.
Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"
Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan
äitini rinnoilla.
Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,
sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.
Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.
Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat,
kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita
ammollaan.
Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan.
Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani.
Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen.
Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!
Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri.
Käteni ja jalkani ovat runnellut,
ruumiini luut näkyvät kaikki.
Ilkkuen he katsovat minuun,
jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.
Herra, älä ole niin kaukana!
Anna minulle voimaa, riennä avuksi!
Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta,
pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!
Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan
keskellä.
Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat!
Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa!
Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa,
ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.
Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä.
Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.
Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä!
Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!
Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa.
Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, sillä Herran on kuninkuus!
Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.
Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki,
jotka maan tomuun vaipuvat.
He eivät voi elossa pysyä,
mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa.
He kertovat hänestä lapsilleen,
ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä,
sillä hän on tämän tehnyt.
Psalmin aikana alttarikynttilät sammutetaan, alttari riisutaan ja risti
ja sammutetut kynttilät – paitsi Kristus-kynttilä, joka jää palamaan –
kannetaan kulkueessa kirkosta.
Kirkkoon jää valo vain Kristus-kynttilään ja lauletaan ilman urkujen
säestystä virsi 77:
" Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.
Tien kaikkein raskaimman
Jeesus..."
"Pitkin pimeitä polkuja kulkea
saan
enkä matkani määrä mä tiedä.
Mua varjojen vallat käy valloittamaan,
minut mennessään tahtovat viedä.
Kuka lohduttais murheista mieltä,
lohduttais sanoen:
Miksi etsit sä elämää sieltä,
joukosta kuolleitten.
Kuka näyttäisi haudan, joka tyhjänä on?
Kuka kertois, voi kuoleman voittaa?
kuka kuivaisi kyyneleet, pyyhkisi pois
kaikki murheeni aamu kun koittaa?"
(J.Löytty)
Enkelillä oli viesti Jeesuksen haudalle tulleille...
Rakkaat kristityt!
On tullut pyhä pääsiäisjuhla, on tullut se yö, jolloin Israelin lapset
vapautettiin Egyptin orjuudesta.
Tämä on se yö, jona Jumalan kirkkaus karkottaa synnin pimeyden.
Tämä on se yö, jona Jumala vapauttaa Kristukseen uskovat synnin ja
katoavaisuuden orjuudesta.
Tämä on se yö, jona Kristus mursi kuoleman kahleet.
Kasteen muistaminen
Herran rauha olkoon teidän kanssanne...
"Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin, armahda meitä.
"Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin, armahda meitä.
"Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin, anna meille
rauhasi."
Aikaisemmin oli nähtävänä
ehtoollisen yhteydessä taulu näkyvän ja näkymättömän seurakunnan
ehtooollisyhteydestä. Helmillä oli toinen taulu ylösnousemuksesta.
Taulun oli synnyttänyt hänen mielessään Terho Pursiaisen kirja 'Uusin
Testamentti', jossa Terho tulkitsi omalla tavallaan monta UT:n asiaa,
mutta ylösnousemuksen kuvaus synnytti tämän taulun:
* * *
PYHÄINPÄIVÄN ILTANA
MUISTETAAN KIRKOSSA VUODEN AIKANA POISNUKKUNEITA RAKKAITA
Vuoden ajalta jokaisen nimi luetaan ja alttarille sytytetään oma
kynttilä jokaiselle.
Keskelle sytytetään lopuksi yksi kynttilä 'nimetön kynttilä', koska
jokaisella on joku läheinen,
jota hän ikävöi - on ikävöinyt jo ehkä kauan - eikä nimi ole tuossa
listassa.
Kun 1970 luvun lopulla pyhäinpäivän
illoissa otettiin käyttöön kynttilät jokaisen nimen yhteydessä
sytytettäväksi, kynttilä seisoi alttarikaiteella suureen rautaisen
mutterin keskelle pystytettynä, jotta painava mutteri pitää kynttilän
tukevasti pystyssä ja mutterin ympärillä oli folio.
Nyt jo usean vuoden ajan jokaiselle kynttilälle on kaunis vaalean ja
tummanruskeasta puusta sorvattu ja hiottu matala kynttilänjalka.
Taidepuuseppä Matti Laurilan puoliso oli
sairastunut syöpään, jota hoidot eivät pystyneet parantamaan - vain
hidastamaan taudin etenemistä. Hän miehensä oli vuoden alussa alkanut
tehdä näitä puisia kynttilänjalkoja yli 200 kappaletta... hän halusi,
että kun hänen puolisonsa nimi seuraavana pyhäinpäivänä luetaan, niin
kaikkien kynttilät loistavat alttarikaiteella kauniissa puisissa
jaloissa.
Jokaisen kynttilän kohdalla on pieni
nimilappu - tilaisuuden päättyessä omaiset voivat hakea jalasta
omaisensa kynttilän kotiin.
Sunnuntaisin messussa luetaan saarnan
jälkeen yhteisen esirukouksen alussa edellisen viikon aikana
haudattujen seurakuntalaisten nimet. Silloin kirkon kuorin oikealla
puolella sytytetään pienelle pöydälle jokaisen muistokynttilä
loistamaan samanlaisessa puisessa jalassa - rukous ja musiikki.
Vielä toisinaan näkee vanhan kauniin tavan, että läsnä olevat omaiset
nousevat penkistä siksi ajaksi seisomaan. Koko seurakunta yhdessä
muistaa heitä ja heidän läheistään, jonka nimi on juuri luettu.
Esirukouksen jatkuessa luetaan myös edellisen messun jälkeen
kastettujen nimet ja jokaisen kohdalla laitetaan kastepuuhun
uusi lehti - kastetun perheenjäsenet, kummit - voivat olla itse
lisäämässä, muussa tapauksessa messun avustajista joku lisää sen.
Jesajan kirjassa Jumala lupaa meille:
"Älä
pelkää.
Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut NIMELTÄ kutsunut,
sinä olet minun.
Älä pelkää,
minä olen sinun kanssasi."
Jes 54:1,5
"Unhottaako vaimo rintalapsensa,
niin ettei hän armahda kohtunsa
poikaa?
Ja vaikka he unhottaisivatkin,
minä en sinua unhota.
Katso,
kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt,
Jes 49:15-16 / 1933 käännös
Nimeltä tunteminen on persoonallista, henkilökohtaista tuntemista, ei
vain jonkun joukon osana - elämän alusta loppuun asti ja sitten
taivaassa usko vaihtuu näkemiseen.
UNOHDETUT LAPSET
Unohtavatko vanhemmat / äiti / isä lapsensa?
Kun Volvo Markkanen oli jälleen vankilassa, Iltalehdistö julkaisi
kissankorkuisin otsikoin tämänkaltaisesti: "Äiti ei enää tunnusta Volvo
Markkasta pojakseen..." Jos tästä poika selviää eteenpäin, niin
ihme on - muistelen, lukeneeni paljon myöhemmin haastattelun, miten
pääsi eteenpäin.
Onpa tapahtunut niinkin, että vanhemmat ovat sananmukaisesti
heittäneet 15-16 vuotiaan lapsensa kadulle - "ei ole tulemista enää
kotiin, koska tupakoit!"
Jumala sanoo, että '...vaikka he unhoittivaisitkin, minä en sinua
unhoita. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt.'
Sormenjälki oli vuosituhansien ajan ihmisen henkilöllisyyden varmin
todistus. Sinä ja minä, me ihmiset olemme Jumalan sormenjälkeen
kirjoitetut, Hän sitoutuu mitä syvimmin muistavansa meidät
ikuisesti - tästä elämästä tulevaan... vaikka kaikki muut
hylkäisivätkin ja unohtaisivat - sinä olet ikuisesti Jumalan sydämellä
ja hänellä on ovet aina avoinna. Taivaallinen Isä odottaa 'kotoaan
karanneitakin' lapsiaan kotiin - tuhlaajapojan isän tavoin - rientää
vastaan.
"Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.
Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja
sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan
pojaksesi.'
Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja
pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.
Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!"
Luuk 15:20-23
Nimen tärkeydestä Helmi kertoi miten hänet oli aamulla pyydetty Urheilukadun
kouluun sijaiseksi opettajan sairastuttua. Hän meni luokkaan ja ensin
oli aamuhartaus. Eräs tyttö kysyi, voiko hän pitää aamuhartauden ja
tietysti sai luvan. Tyttö puhui lyhyesti ja päätti rukoukseen: "...ja
siunaa tämä koulupäivä ja meitä kaikkia ja myös tätä opettajaa, joka ei
ole vielä kertonut meille nimeään!"
Psalmin 8. kirjoittaja ylistää Jumalan suuruutta:
Herra,
meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä!
Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.
Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi....
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä,
jotka olet asettanut paikoilleen
- mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa:
lampaat ja härät, kaiken karjan,
metsän villit eläimet,
taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat.
Herra, meidän Jumalamme, suuri
on sinun nimesi kautta koko maailman!
* * *
JOINAIN VUOSINA PÄÄSIÄISEN AIKAAN ON OLLUT ORTODOKSIEN
IKONIMAALAUSKERHON NÄYTTELY
KIRKON TAKAOSASSA
Ensimmäinen ortodoksien ikoninäyttely v
1992 järjestettiin seurakuntatalon juhlasalissa. Silloin isä Viktor
selvitti minulle ikonin merkityksen. Ortodoksinen kirkko ei julista
ketään pyhimykseksi. Ikoni = ikkuna taivaaseen, jonne Jeesus meni
rukoillakseen meidän edestämme ja monet Kristus-ikonit muistuttavat
meitä Jeesuksesta ja apostoleista ja monista täällä eläneistä ja
perille päässeistä kristityistä, jotka jo täällä rukoilivat toisten
puolesta, auttoivat ihmisiä ja rukous elää sielläkin. Heidän ikoninsa
muistuttaa meitä rukouksesta ja rukoilemme yhdessä heidän kanssaan...
näin sen ymmärsin. Siksi Serafim Sarovilaisen - sairaiden puolesta
rukoilijan ikoni tuli lohdutuksena ja voiman lähteenä elämäämme
nuoremman poikamme Samulin liikenneonnettomuudesta toipumisen pitkinä vuosina.
Jälleen kirkon rauhallisen kauniit seinät kehystävät ikonien sanomaa.
ENKELIEN KUVAT TÄYTT'ÄVÄT MIKKELINPÄIVÄN AIKAAN KIRKON SEINÄT
Kerran pyhäkoulunopettajien kokouksessa
1970 luvulla, ehkä 1976- 77 ? mietittiin
Mikkelinpäivän perhekirkon toteutusta. Lapsilla ja nuorilla ei
ollut niin monia harrastuksia tms. kuin nykyisin ja pyhäkouluissa kävi
aika paljon lapsia ja perhekirkkoon järjestettiin bussikuljetukset.
Harri oli ruvennut pyhäkoulun opettajaksi rippikoulun jälkeen ja hän
ehdotti, että jos kaikissa pyhäkouluissa lapset aikaisemmin
syyskuulla piirtäisivät enkelin ja ne kaikki laitettaisiin kirkon
seinille näkyville Mikkelinpäivän perhekirkkoon. Päätettiin kokeilla
ideaa.
Piirustuksia tulikin monta sataa ja lauantai-iltapäivä oli kiireistä
aikaa
saada kaikki seinille, onneksi sinitarra oli jo silloin keksitty.
Sunnuntaina täydet bussit toivat lapsia ja vanhempia ja kirkko täyttyi
- yksi
ennätystäysiä jumalanpalveluksia, vahtimestarit laskivat 1060 henkeä
kirkossa.
Siihen aikaan ei ollut samalla tavalla päiväkotien ym. yhteyksiä kuin
nykyisin. Nykyisin päiväkodit totettavat joko lasten yksittäisinä töinä
tai tekevät yhteisen ryhmätyön ja enkelit täyttävät edelleen kirkon.
Seuraavaksi muutamilta vuosilta kuvia:
Lasten tekemistä enkeleistä oli niin paljon kuvia, että kokosin niille
oman sivun, josta voi katsella lisää.
Välillä seinillä on myös esim. päivähoidon kevätkirkkojen kuvia -
harmaa tausta on oiva niidenkin herkälle loistolle.
Kirkossa on sunnuntain messun lisäksi monia muunlaisia messuja. Nyt
muutamia kuvia Tuomas-messusta.
Lasten enkelit Tuomas-messun esirukousalttarin yläpuolella.
TÄSSÄ VAIHEESSA HYVÄ KATSOA TARKEMMIN TUOMAS-MESSUA
Ristikulkueessa messun toimittajat ovat
saapuneet, kynttilät on saarnatuolissa ja sitten risti ei tällä kertaa
saarnastuolissa, vaan alttarin vasemmalla puolella ja messu voi alkaa
"...kun itse Jumala toivoaan tuhlaa taas meihin toivottomiin..."
Liturgin aloitus ja synnintunnustus ja
-päästö ja sen jälkeen juontaja johdattelee rukousjaksoon...
esirukouspyynnöt käydään kirjoittamassa sivualttareiden lapuille - ja
lopuksi ne toivomuksen mukaan luetaan yhdessä kaikille - tai julkisesti
lukematta - kaikki pyynnöt ja myös kiitosaiheet kannetaan yhdessä
Taivaan Isän huomaan: 'Ihmisen murhe on yhteinen' (Rakel Liehu)
Johanneksen Ilmestyskirjassa kerrotaan näyssä taivaaseen:
"Vielä
tuli yksi enkeli, joka asettui alttarin ääreen kädessään kultainen
suitsutusastia. Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän
valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi
suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin.
Niin nousi suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä
pyhiltä tulevien rukousten kanssa."
Ilm
8:3-4
Samoin ennen jokaista sunnuntain messua voi jättää esirukouspyyntönsä
kirkon eteisen pöydällä olevaan lippaaseen.
Kerran joku oli käynyt murtamassa lippaan kirkon eteisessä -
luuli, että siellä on rahaa... Kun tekijää ei tavoitettu, niin joku
sanoi, että voisi laittaa lehteen ilmoituksen, että jos murtaja haluaa
rukoilla ihmisten puolesta, niin tervetuloa hakemaan lisää pyyntöjä...
;)
TUOMAS-MESSUJEN ALKU
Tuomas-messut alkoivat Helsingissä Agricolan kirkossa 1988 huhtikuussa.
Niissä suuri joukko yhdessä toteutti messun, oli avustajia,
esirukousalttareiden hoitajia, tekstin lukijoita, musiikkiryhmiä ym.
(Siihen aikaan ei ollut kovin tavallista, että seurakuntalaiset olivat
ryhminä toteuttamassa sunnuntain messuja - niinkuin Järvenpäässä
nykyisin säännöllisesti.) Pääkaupunkiseudulta käytiin paljon Helsingin
joka sunnuntaisissa Tuomas-messuissa, samoin Järvenpäästäkin.
Täällä oli myös 1980-luvulla ollut useita seurakuntatapahtumia, joiden
myötä oli uusia ihmisiä lähtenyt mukaan pienryhmiin ym. toimintoihin.
Sitten syntyi ajatus, että täällä v 1990 kokeiltaisiin myös yhteisesti
valmisteltuja Tuomas-messuja, jonka erilaisiin tehtäviin oli helppo
kutsua uusia ihmisiä toimimaan ja oli helppo tulla, kun tehtäviä oli
monenlaisia, virsikirjojen jakamisesta tekstin lukemisiin,
sivualttareiden hoitajiin, sielunhoitoavustajiin, ehtoollisen
avustamisiin jne... - tuohon aikaan seurakuntalaiset eivät myöskään
toimineet vielä ehtoollisen avustajina. Tuomas-messun myötä sitten
uutena asiana kirkkoherra saattoi neuvoston lausunnon kanssa hakea
erikseen jollekin seurakuntalaiselle avustusoikeuden.
MAALLIKKOMESSU
Järvenpäässä oli vietetty kerran kuukaudessa syys-kevätkaudella
Tuomas-messuja jo 10v ajan seurakuntalaisten tiimin ja työntekijöiden
toteutuksena. Siinä vaiheessa kävin ensimmäisen kerran Helsingissä
Tuomas-messussa.
Opiskeluajoilta lähtien tunsin aika paljon Helsingissä ja sen
ympäristössä olevia työntekijöitä, jotka kaikki eivät suinkaan olleet
seurakuntatyössä, mutta olivat koulutukseltaan 'kirkon ammattilaisia'.
Totesin silloin Agricolassa käydessäni, että siellä Tuomas-messu ei
ollut lainkaan samalla tavalla seurakuntalaisten vapaaehtoisten
toteuttamana ja vain liturgin ym. tehtävissä oli pappi, vaan
Agricolassa n. puolet kaikista messun tekijöistä oli 'kirkon
ammattilaisia'.
Sen jälkeen ja koko yli 20v ajan, jolloin Järvenpäässä järjestettiin
seurakuntalaisten työryhmän ja työntekijöiden yhteistyönä messuja, niin
ne olivat todella 'maallikkomessuja'.
Tuomas-messuissa on ollut monia eri musiikkiryhmiä. Heikki Ruokonen
aloitti 5-tytön porukan kanssa, josta sitten muodostui
nuorisokuoro Prima Vista, joka alkaa kohta olla jo 'keski-ikäinen'
:) ja oli TV:n tiukassa kuorokilpailussa - saaden
ammattituomareiden yksimielisen 1-sijan, mutta yleisöäänestyksessä on
mahdollista tapahtua monenlaista. Se on taas eri juttu, mutta palataan
Tuomasmessuun.
Yllä olevien kuvien messussa oli musiikkiryhmänä Hineini:
Kuunnellaan vielä erään Tuomas-messun loppusiunaus:
Edellä kerrottu yli 25v ei kerro vain Tuomas-messun historiaa, vaan
koko seurakuntaelämän kasvua, kehitystä ja monipuolistumista,
laajenemista - elämä kasvaa, menee eteenpäin ja elämällä on itsessään
kasvuvoima. Sananlasku sanookin metsästä: 'Kun kasvu pysähtyy, niin
alkaa lahoaminen' ja sen myötä samalla on kasvanut uusia versoja...
BETONIMESSU
Nuorilla on suosittu betonimessu, jossa en ole käynyt, vaikka on
sanottu, että on avoin kaikille. Nimittäin nuorisotyö järjesti kirkossa
kerran 'vanhojen' Nuoren seurakunnan veisujen / Punaisen kirjan
laulujen illan, johon kaikenikäiset toivotettiin tervetulleiksi. Meitä
oli 2 henkeä, joiden ikäero nuoriin oli 50-60 vuotta ja sen jälkeen en
ole kehdannut enää mennä.
MESSURYHMÄT
Työvuosinani 'unelmoin' siitä, että seurakuntalaiset olisivat yhdessä
työntekijöiden kanssa toteuttamassa säännöllisesti
päiväjumalanpalveluksia eli niinkuin olen totutellut sanomaan 'messuja'
- huomattavasti lyhyempi termi.
Se jäi vain unelmaksi ja rukoukseksi. Olen ollut tätä kirjoittaessani
jo yli 11v eläkkeellä ja iloitsen joka sunnuntai siitä, että lukuisat
seurakuntalaisten ryhmät ovat mukana säännöllisessä messujen
toteuttamisessa ja siunaan mielessäni kaikkia - elämä menee eteenpäin
ja on hyvä olla seurakuntalaisena penkissä. - Siitä vähän lisää
jatkossa.
Olen nyt kiitellyt sitä, miten elämä menee eteenpäin ja muuttuu,
mutta pari asiaa on, josta vanhojen ihmisten tapaan 'PURNAAN vähäsen':
MUUTETUT EHTOOLLISMESSUN SANAT...
Liturgian osia uudistetaan ajoittain
- uudistus on hyvä, jos se kirkastaa paremmin messun osien
sisältöä. Aina näin ei kuitenkaan mielestäni tapahdu ... olen sanonut
sivun alussa, että nämä ovat "vanhan rovastin muistelmia, joista
seurakunta ei ole missään vastuussa..."
Ehtoollisvuorolaulussa laulamme nykyisin näin:
Herra
olkoon teidän kanssanne
Niin myös sinun henkesi kanssa
Ylentäkää sydämenne
Ylennämme sen Herran puoleen
Kiittäkäämme Herra Jumalaamme
NIIN ON OIKEIN JA ARVOLLISTA.
aikaisempi sanamuoto oli : SE ON OIKEIN JA KOHTUULLISTA!
Miksi mielestäni aikaisempi oli ehtoollisen sisältöä kuvaavana parempi?
Jumalan anteeksiantamus, rakkaus ARMO on kohtuutonta meitä
kohtaan, sillä olisimme ansainneet rangaistuksen ja kuoleman ja
hylkäämisen. Kohtuullista ja oikein olisi, että Jumala hylkäisi meidät.
Mutta Jumalan rakkaus ja armo Jeesuksessa kääntää kaiken täysin
päinvastoin: syntinen armahdetaan, hylättävä otetaan yhteiseen
ehtoollispöytään, anteeksiantamuksen ja iankaikkisen armahduksen ja
elämän yhteyteen. Kohtuuttomasta tuleekin kohtuullista armahduksen
kautta.
Ehtoollismessun vuorolaulu julisti tätä ilosanomaa : "Se on oikein ja
kohtuullista!", että saamme syntimme anteeksi eikä meitä hyljätä. -
Armo koskettaa sydämen syvintä myöten.
MUTTA NYT
Nykyinen "oikein ja arvollista' johtaa ihan muihin arvollisiin,
arvokkaisiin, aatelisiin ...mielikuviin, että nyt on kovin arvollista
ja ylhäistä ja sana vieläpä luiskahtaa helposti "arvonlisäverollista"
mielikuvaan. - Olen sanonut, että nämä ajatukseni ovat "vanhan rovastin
muistelmia jne..."
TOINEN ASIA, MIKÄ VAIVAA EHTOOLLISLITURGIASSA - MONISANAISUUS?
Ehtoollisen ydinkohdat ovat "Jumalan Karitsa-hymni,
asetussanat ja Isä meidän -rukous". Nyt näiden ydinosien ympärille on
liitetty paljon, paljon sanoja, niin että täytyy pinnistää kuuloaan
erottaakseen sieltä sitten asetussanat, jotka ovat kaiken ydin ja ainoa
'tarpeellinen'.
Miksi meidän pitää lisätä niin paljon, paljon sanoja ympärille, -
joiden sisältö on jo käsitelty messun aiemmissa osissa,
synnintunnustuksessa, -päästössä, saarnassa ym. selkeästi.
KYSYIMME
Kerran keskusteltiin tästä teologipalaverissa ja lähetettiin kysymys
Kirkon jumalanpalvelustoimikunnalle/sihteerille, että miksi on näin?
Vastaus oli: Ne rukoukset ja lisäykset asetussanojen ympärillä ovat
meidän uskontulkintaamme.
Emme enää lähettäneet
uutta kysymystä, että kun Jeesus selvästi asetti ehtoollisen - niin
MIKSI se
ei riitä, miksi tarvitaan meidän 'uskontulkintaamme', mielestäni
Jeesuksen sanat riittävät.
(Taize-messua - rukouksen ja laulun messua käsitellään myöhemmin. Siinä
ihmisen puhe on minimissään.)
HILJAISUUS
Kerran eräässä perhekirkossa olin liturgina ja sovimme, että
ehtoollisen viettoon siirtyessämme - luen asetussanat ja sitten Isä
meidän rukous ja kutsu ehtoolliselle. Asetussanat rauhassa selkeästi
luettuina tulivat vaikuttavina paikalleen, hiljensivät ehtoolliselle
lähtöön. Muistan aina sen koskettavan tilanteen ja sitä seuranneen
ehtoollisen jakamisen pyhyyden kokemuksen.
- Hiljaisuus antaa tilaa Jumalan 'puheelle'.
HILJAISUUDEN SAARNA
Erään kerran työtoverimme oli
saarnavuorossa. Hän käveli saarnatuoliin. Luki saarnatekstin. Kaikki
odottivat saarnan alkavan. Hän
katseli ääneti seurakuntaa, ei sanonut sanaakaan. Oli aivan hiljaa.
Seurakunta tuijotti ensin hämmästyneenä. Sitten hiljaisuus jatkui,
mutta kirkkosaliin laskeutui rauha. Kaikki tajusivat, että hän oli
harkinnut sen kaiken - antoi tilaa hiljaisuudelle ja ajatuksille.
Omalla kohdallani tapahtui se, että mielessäni lähtivät liikkeelle
monet asiat, joita olin paljon miettinyt - niille oli tilaa, mutta se
oli seurakunnan keskellä. Tietysti tämä oli vain kokemus, tuntuma,
mutta tunne oli se, että koko kirkkosali täyttyi seurakuntalaisten
liikkeelle lähteneistä ajatuksista, kysymyksistä, kaikki olivat läsnä
ja ne asiat elivät, joiden keskeltä ja joiden kanssa he olivat
lähteneet kirkkoon. Hiljaisuus ei ollut painostavaa, vaan turvallista
yhteistä hiljaisuutta.
Nyt ajatukset, kysymykset, kivut ja ahdistuksetkin pääsivät pintaan ja
lähtivät liikkeelle 'piiloistaan' ajatusten
ja tunteiden lukkojen takaa, avautuivat.
Jonkin ajan kuluttua työtoveri aloitti rauhassa saarnansa ja tekstin
käsittelyn. Kaikki kuuntelivat.
Se oli hyvin merkittävä kokemus. - Olen nyt myöhemmin
seurakuntalaisena kokenut sen saman sillä tavalla, että tulen kirkkoon
messuun tms. srk:n kokoontumiseen. Koska olen tavallinen
seurakuntalainen, niin saan istua penkissä 'rauhassa' ottaa vastaan,
elää yhteydestä ja työntekijöiden ja seurakuntalaisten yhdessä
valmistelemasta messusta.
Vaikka messun aihe ei ehkä kosketa niitä asioita, jotka mielessäni ovat
olleet monesti omia tai perheenjäsenteni, lasten ja lastenlasten,
huolena,
ratkaisuja mietittävänä ja suunniteltavana, esirukouksena.
Olen silloin kokenut messun edetessä, että koolla olevan
seurakunnan keskellä, kirkossa, on hyvä olla.
Kysymykset ja mietinnässä olevat huolet, asiat, lähtevät liikkeelle,
ajatukset eivät kierrä enää samaa kehää, vaan asiat alkavat hahmottua,
selkeytyä, tie eri asioissa alkaa aivan kuin avautua eteenpäin ja
kotiin lähtiessä messusta on iloinen ja hyvä mieli - on hyvä astua
alkavaan viikkoon.
Minulle tämä merkitsee seurakunnan yhteyden kokemusta kirkossa,
messussa. On kokemus siitä, että yhteinen rukous, vaikka naapuri ei
tiedä edes asioita, joita mielessä rukousaiheina on, niin yhteinen
rukous kantaa jokaista jäsentä eteenpäin - Jumalan tarkoittamalla ja
johdattamalla tavalla. Tällaisen rukoukseen kehottavat lukuiset kohdat
Raamatussa.
Eräs seurakuntalainen kertoi yhteisessä kokoontumisessa, miten hän
sairasti paniikkihäiriötä. Kun paniikkikohtaus tulee, niin pitää lähteä
pois, karkuun, koska
tuntee kuolevansa. Näitä kohtauksia hän oli saanut eri paikoissa ja
lähtenyt aina pois, paetakseen paniikin kokemusta.
Kerran hän sai paniikkikohtauksen messussa. Kohtauksen paineen edetessä
hän ajatteli nopeasti karkaavansa taas pois tilanteesta, ettei kuolisi
siihen stressiin.
Sitten hän oli miettinyt, että jos juoksen täältä ulos, olen yksin
ulkona ja minulle voi tapahtua siellä mitä tahansa, eikä
ole ketään auttamassa. Hän päätti jäädä kirkkoon, jos kuolen, niin
kuolen täällä ja ympärilläni ovat toiset seurakuntalaiset, en ole
yksin.
Hän jäi istumaan penkkiin, jonkun ajan kuluttua kohtauksen paine katosi
ja hän rauhoittui - oli kohdannut pelkonsa - ja sanoi, että niitä
kohtauksia ei ole enää sen jälkeen tullut.
SEURAKUNNAN YHTEINEN RUKOUS - SIUNAUKSEN OSALLISUUS
Monta kertaa virkaansiunaamisten ja - asettamisten, rippikoululaisten
siunaamisen yhteydessä konfirmaatiossa liturgi kehottaa koko
seurakuntaa yhdessä rukouksessa siunaamaan virkaan asetettavia,
rippikoululaisia, nuorten avustajakoulutuksen kurssilaisia jne... Se on
seurakunnan yhteyttä ja yhteistä rukousta, siunauksen osallisuutta.
HILJAISUUDEN JA RUKOUSLAULUN MESSU
Lupasin, että palaamme tarkemmin vielä Taize-messuun - monien kyselyjen
vuoksi ääntämisohje = 'Tesee messu'.
Messu on tutumpi sanalla 'Taize', joka tulee Ranskasta. Mutta koska
Ylen toimittaja soitti jonkun Taize-laulujen kappaleen ja sanoi
suomalaisittain ääntäen: 'Kuulimme äsken taizeuskonnon lauluja...' niin
on toivottu, että koska ei ole kysymys 'taizeuskonnosta', niin voidaan
käyttää 'hiljaisuuden ja rukouslaulun' -messun termiä. Kukin käyttäköön
sitä mitä parhaiten sisäistää.
PIDÄN
Taize-messusta, koska se on niin koruton, koskettava, hiljainen,
vähän sanoja, ollaan hiljaa ja kuunnellaan ja annetaan mielessä elää
niiden sanojen, rukousten, joita kuulemme, ne muuttavat meitä, johtavat
yhä lähemmäksi Jumalaa. On aikaa sisäistää ja antaa vaikuttaa
sisimmässään niiden muutamien sanojen, jotka kuulemme - yksinkertaisten
kauniiden ja rauhallisten rukousten ja melodioiden - musiikin kieli
koskettaa ihmisen sisintä syvemmälle kuin sanat.
Tässä linkki YouTubeen - josta löytyy
paljon Taize-lauluja...nauhoitettu Taizen luostarissa, jossa
Järvenpäästäkin on käyty tutustumassa Taizen alkulähteille.
Muutamia kuvia Järvenpään kirkosta Taize-messuista:
Savesta tehdyt ehtoollisastiat.
"Jumala,
joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme.
Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan
tuntemaan, ja se levittää valoaan.
Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan
voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme."
2.Kor 4:6-7
Messun yksinkertainen järjestys
Ehtoollisosan liturgia :
alkusana ja -rukous
asetussanat
Isä Meidän
kutsu
päätössanat
rukous
siunaus
Illansuun auringon valo lankeaa alttarille kirkon takaseinän ikkkunasta.
MUUTAMIA ERILLISIÄ TILANTEITA TAI ASIOITA KIRKKOON LIITTYEN
VANHAN KIRKON ALTTARIRISTI JA UUDEN KIRKON KULKUERISTI
- Vanhan kirkon alttariseinällä oli
keskellä metallireunainen musta risti. Tämän ristin puinen kopio on
nykyisin uudessa kirkossa kulkueristinä. Sen valmistivat miehet
puutyökerhossa. - Mutta mennäänpä vähän taaksepäin historiassa:
Aikoinaan kulkue oli aina rippikoulujen konfirmaation alussa ja
lopussa.n Sitten kulkueen alussa haluttiin kantaa ristiä. Jollain
rippikoululeirillä oli ollut käytössä kahdesta koivun oksasta tehty
risti. Sitä käytettiin, mutta se ei kestänyt jatkuvaa käyttöä, koska
oli vain naulattu yhteen kahdesta koivun oksasta.
Heräsi ajatus, että pyydetään kirkon krusifiksin tehnyttä kuvanveistäjä
Erkki Erosta suunnittelemaan kunnollinen, kaunis kulkueristi. Erkki
Eronen veisti puusta taidokkaan ja kauniin - puun syiden loimut esiin
tuoman uuden kulkueristin. Sen erikoisuus oli, että risti oli puisen
melkein kolmion muotoisen tason läpi näkyvä 'aukko' - oli ristin
muotoinen.
Tähän ratkaisuun sisältyi puhutteleva ajatus, että "ristin läpi näkyy,
risti johtaa toiseen todellisuuteen...'
Tämä erikoinen risti oli hyvin kaunis puinen taideteos, mutta koska
ristiosuus oli puupinnan ympäröimä avoin osa - 'läpinäkyvä', niin se
olisi vaatinut yksivärisen taustan, esim. seinän, jossa se oli
paikallaan, jotta silmä havaitsi vaivattomasti läpinäkyvän ristimuodon.
Kulkueessa sitä ei hahmottanut, koska läpinäkyvän ristinmuotoisen
aukon tausta vaihtui kulkueen liikkuessa.
Kävin Erkki Erosen kanssa neuvottelut selvittäen, miksi hänen
veistämänsä ateljeessa paikoillaan seisovan ristin aukko hahmottui
hyvin, mutta miksi se kulkueessa kirkossa ei hahmottunut silmälle.
Neuvottelujen jälkeen allekirjoitettiin luovutuskirja: Seurakunta
luovutti korvauksetta ristin takaisin tekijälleen hänen kokoelmiinsa,
jotta ristillä olisi arvonsa mukainen paikka.
Uuteen kirkkoon seurakunnan puutyökerhossa miehet valmistivat
Vanhankirkon yllä olevassa kuvassa näkyvästä rististä tarkan puisen
kopion ja siihen
varren, jolla sitä on helppo kantaa kulkueen edessä.
Risti on yhdessä kulkuekynttilöiden kanssa alttarin oikealla puolella
omalla paikallaan.
Risti kulkee evankeliumiprosession
(kulkueen)
ensimmäisenä. Juhlapyhinä usein messun evankeliumiteksti, joka on
tärkein teksteistä, sen juhlapyhän kirkkain evankeliumin sanoma,
luetaan
seurakunnan keskeltä - kirkon keskikäytävältä.
Kulkueessa on ensimmäisenä risti, sitten kynttilät (= Jumalan valkeuden
ja rakkauden vertauskuva), sitten Raamattu liturgilla tekstin lukijana.
Sama lehteriltä katsoen...
Vanhakirkko oli alunperin Tuusulan
seurakunnan Järvenpään kylän seurakuntatalo, seurakuntalaisten oman
aktiivisen yhdistyksen varoin rakennettu, jotta järvenpääläisillä olisi
oma kirkko. Tuusulan kirkkoon oli 10 kilometrin matka ja se oli jouluna
niin täynnä, että sisään ei jouluaamun kirkkoon mahtunut - vaikka oli
jalkaisin pakkasessa taivallettu tuo matka jouluaamun pimeydessä... (Eevi Alliston kertomana omalla sivullaan).
Lisää Vanhasta kirkosta, yhdistyksen toiminnasta ja lopulta
lakkauttamisestaa uuden kirkon valmistumisen jälkeen omana
pdf-tiedostona.
Kun Vanhankirkon alttarirististä tuli uuden kirkon KULKUERISTI,
se kertoo miten Järvenpään seurakunnan perustajien ja ensimmäisen
kirkon
rakentaneiden seurakuntalaisten rukoukset, usko ja rakkaus jatkuvat
uudessa kirkossa nykyisten sukupolvien elämässä. Lausumme
uskontunnustuksen lopussa, minä uskon:
...Pyhään
Henkeen, pyhän yhteisen
seurakunnan,
pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän."
Seurakunnan elämä ja yhteys jatkuvat sukupolvesta toiseen aina kuoleman
rajan toiselle puolelle
ikuiseen elämään.
Seurakunta on yliajallinen yhteisö, joka elää yhteydessä Jeesukseen.
Paavali vertaa seurakuntaa ruumiiseen,
jonka pää on Kristus ja me
olemme jäseniä niin täällä kuin taivaassa. Kristus yhdistää meidät
kaikki jäseninään ja risti on kaikkien kristittyjen tunnus - vaikka
tutkimuksissa on todettu, että yleismaailmallisesti Mac Donaldsin "M"
olisi tunnetumpi kuin risti?
* * *
SEPPELPARTIOIDEN LÄHETTÄMINEN
SANKARIHAUDOILLE
Itsenäisyyspäivänä, veteraanitilaisuuksista ym. tilanteissa kirkosta
lähetetään sankarihaudoille seppelpartio. Sodan aikana Kerava ja
Järvenpää kuuluivat Tuusulaan.
Tuusulan, Keravan ja Järvenpään seurakunnissa oli aikoinaan jokaisessa
erikseen talvisodan päättymisen päivänä maaliskuun 13.päivä iltakirkko
tuon merkittävän 13.3.1940 - päivän muistona. Epätoivoisessa sodassa
ylivoimaisen vihollisen kanssa - saatiin välirauha.
Kun sodan käynyt sukupolvi alkoi yhä enemmän harveta, niin siirryttiin
käytäntöön, että kolmen kunnan alueella tuo iltatilaisuus järjestetään
vuorovuosina ja alueen Vetres-toimikunta oli aktiivisena järjestämässä
seurakunnan kanssa tilaisuutta.
Iltatilaisuuden alkaessa lähetettiin seppelpartio yhteiselle
sankarihautausmaalle Tuusulaan - kuuluimme sodan aikana kaikki
Tuusulaan. Muutama kuva 13.3.2013:
"Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.
Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!
Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset."
* * *
MESSURYHMIEN JÄSENET TOIVOTTAVAT TULIJAT TERVETULLEEKSI JA TARJOAVAT
VIRSIKIRJOJA
Tästä saa ottaa istuinpenkkiä varten
kevyen pehmusteen mukaansa, jos haluaa, hyllyn molemmissa päissä on
päällystetyt tyynyt pinossa.
Alimmalla hyllyllä on lapsia varten
olemassa kankaiset kirkkopussit, joissa on pientä
tutkittavaa messun ajaksi, jos aika tuntuu lapsesta pitkältä, sekä myös
muutamia lasten kirjoja.
Yläkerrassa on myös lehterille tulevia varten virsikirjat ja lapsille
oma hyllynsä.
VIRSIKIRJAHYLLY PENKKIEN ALLA
Arkkitehdillä on ollut hyvä ajatus siinä, että penkissä istujien
'virsikirjahylly- tai alusta' ei ole edessä olevan penkin selkänojassa
niinkuin monesti näkee, koska se kaventaisi liikkumatilaa penkissä
istujilla, penkin välissä kulkevalla.
Silti en suosittele tuon penkin alla olevan hyllyn käyttämistä, koska
sinne erittäin helposti unohtuu kaikki, mitä sinne laittaa.
Ulkomailla näkee joissain kirkossa esim. Unkarissa, että edessä olevan
penkin selkänojassa on lukollinen virsikirjalokero ja vieläpä
messinkilaatassa 'tällä paikalla' vakiona istuvan seurakuntalaisen
nimi. (Sopronin kirkko)
KIRKON REMONTEISTA
PERUSKORJAUSTA
Kirkko oli ollut käytössä yli 20 vuotta, kun 1990-luvun alussa tehtiin ensimmäinen suurempi peruskorjaus:
Eteläinen suuri IKKUNASEINÄ:
- Ikkunaseinä on kirkon sivuseinää ja kantavaa rakennetta. Ikkunat ovat
elementtejä, jotka on tiivistetty hyvin. Vähitellen ilmeni, että monien
ruutujen sisälle ilmestyi kosteutta, joka kertoi karua kieltään siitä,
että tiivisteet eivät pidä. Asiaa tutkittiin ja todettiin, että
ikkunaseinän teräsrakenteet joiden sisällä olevissa karmiruuduissa
ikkunat ovat, teräsrakenteet ovat taipuneet ja siitä johtuu rakenteen
muutos ja ikkunoiden lasielementtien tiivistysten rakoileminen.
- Ratkaisu oli, että seinä tarvitsee uudet vahvemmat teräksiset
tukirakenteet ja ikkunaosuus uusitaan. Samalla lasien uusimisen myötä
valitaan lasilaatu, joka estää - olikohan 30%(?) - auringonvalon lämmön
siirtymistä lasin läpi, sillä jumalanpalveluksen aikaan aurinko paistaa
kesällä suoraan osaan penkkirivejä - eikä silloin voi istua pitkään
suorassa auringonvalossa.
- - -
- TOIMITUSKAPPELIN AKUSTIIKASSA oli valtava kaiku: Toisinaan, kun
kastevirttä alettiin laulaa, niin vauva pelästyi ja alkoi itkeä.
- Ratkaisu oli, että kappelin kattoon asennettiin kaikua vähentävä säleikkö.
- Myöhemmin hankittiin vielä isohko tekstiili kappelin sivuseinään.
- - -
- Kirkon VALAISTUSTA parannettiin, koska 'valon voimakkuus pienenee
matkan neliössä'. Korkealla katossa olevat valaisimet vaativat lisää
tehoa, jotta penkissä näkee virsikirjan tekstin hyvin.
- - -
- LUKUPULPETTIA ei ollut. Arkkitehti Juhani Palmqvist suunnitteli
nykyisin käytössä olevan lukupulpetin. Hän rakensi 1:1 suhteessa
koekappaleen kevyestä kovasta vaahtomuovista, päällysti sen puun
värisellä muovikalvolla ja siitä saadun palautteen mukaisesti sitten
rakensi lopullisen = nykyisin käytössä olevan.
Yksinkertainen on kaunista.
- - -
- Hänellä oli myös suunnitelma / ehdotus kookkaasta puusäleiköstä
kuorotilan virsitaulusivuseinälle, mutta siitä luovuttiin onneksi,
sillä seinä on kauniimpi ilman sellaista.
- Samalla tietysti korjattiin pieniä käytössä huomattuja puutteita.
- - -
Ikkunaseinän karmirakenteen purkaminen ym. vaati tilapäisesti kaiken toiminnan siirtämistä muualle.
JUMALANPALVELUKSET siirrettiin seurakuntatalon juhlasaliin.
Seurakuntasalin kapean
lasimaalausikkunan kautta aamupäivisin muutaman minuutin ajan
auringonvalo värjäsi vasemman puoleisen seinän kauniisti. Kuvassa
näkyvä 'valoalue' ikkunan vasemmalla puolella levisi hetken ajaksi
peittämään sivusuunnasta koko seinäpinnan - vain lyhyen hetken siinä
näkyivät lasimaalauksen värit.
Tämän jälkeen vasemmalla näkyvä virsitaulu siirrettiin kirkossa lehterin alle kirkon takaosaa varten.
Seurakuntasali oli tilana yllävän kaunis jumalanpalveluksen
viettämiselle. Aivan uuden tunnelman loi myös se, että alttari ja
seurakuntalaiset olivat hyvin lähellä toisiaan.
REMONTIN RAHOITUS
Remontti tehtiin 1990-luvun alussa, jolloin oli alkanut melkoinen lama.
Silloin rakentaminen oli melko vähissä, joten urakkakilpailuun tuli
paljon ehdotuksia ja hinnat olivat lamakauden vuoksi hyvin
kohtuullisia.
Edullliseksi remontin teki myös se, että aikaisempina nk. hyvinä
vuosina kertynyttä ylijäämää oli siirretty aina rahastoon, joten
remontti suoritettiin srk:n omalla rahoitukselle ilman lainarahaa.
Työntekijät olivat välillä tilinpäätösten yhteydessä arvostelleet, että
miksi seurakunta rahastoi ylijäämää ja kaikkea ei käytetty toimintaan?
Tässä yhteydessä talousjohtaja selvitti, että remontti olisi maksettu
lainarahalla, niin lainanhoitokulut olisivat merkinneet vuosittain
yhden työntekijän vuosipalkan verran ja koska oli lama-aika, niin
muutenkin koitettiin kuluja vähentää. - Tämän jälkeen kukaan ei
arvostellut aikaisempaa rahastointia.
(Samoin voitiin hyödyntää lama-ajan tilannetta siunauskappelin peruskorjaukseen.)
Lisäksi näin seurakunta tarjosi lamassa olevalle rakennusteollisuudelle kaivattuja työtilauksia.
KIRKON KUOROTILAN MUUTOS JA MUSEOVIRASTO JA KIRKKOHALLITUS
Järvenpään kirkossa on hyvin paljon monenlaisia - myös useita suuria
musiikkitilaisuuksia. Kuorotila urkujen vierellä on vaikeasti
käytettävissä, koska siinä on betoniset seinämäreunukset jokaisen
porrastasanteen välissä, joihin juuri ja juuri tuolit mahtuvat.
Seinämän osat estävät myös toisenlaisen kuoron ja soittajien
ryhmittämisen tilaan.
Kanttorit esittivät hyvän idean, että kuorotila muutetaan:
- poistetaan väliseinämäosat
- muutetaan porrastus alkavaksi kuoron nurkasta kohti kirkkosalia, niin
että jokainen askelma levenee aina alaspäin tultaessa
- tällöin väliseinämätön portaittainen tila mahdollistaa ryhmittymisen
vapaasti esittäjien ja esitettävän teoksen mukaan kuorotilaan.
Ehdotus mietittiin srk:n sisällä ja todettiin erittäin toimivaksi ja
suhteellisen pienillä kuluilla hoidettavaksi.
MUSEOVIRASTO
Kaikki yli 100v ikäiset kirkot ovat automaattisesti museoviraston
valvonnassa ja sen lisäksi muutamia nuorempia kirkkoja on niiden
erityisen tärkeän arkkitehtuurin tähden otettu museoviraston
valvontaan. Järvenpään kirkko on yksi näistä ja sen arkkitehtuuri on
kuuluisaa ympäri maailman erilaisissa alan julkaisuissa, niin että
Japanista asti tulee arkkitehti- ym. ryhmiä vierailemaan ja tutustumaan
kirkkoomme.
Tämän tähden pyydettiin museoviraston asiantuntija tutustumaan
kokonaisuudessaan kirkkoomme paikan päällä ja samalla otettiin hänen
kanssaan puheeksi ja selvitettiin kuorotilan muutostarve.
Museoviraston tarkastaja kuunteli tarkoin hankkeen, totesi, että se
edellyttää oikealta puolelta edestä ensimmäisen ja toisen penkin päätä
lyhennettäväksi 1-2 m, jotta flyygeli mahtuu hyvin ja sen vierestä on
esteetön kulkutila.
Hän sanoi, että museoviraston valvonnassa olevat käytössä olevat
rakennukset 'eivät ole museoita', vaan niitä täytyy voida käyttää sen
mukaan, mihin tarkoitukseen ne on rakennettu.
Koska tämä kuorotilan muutos on selkeästi perusteltu ja tarpeellinen,
niin se voidaan toteuttaa niin, että museoviraston arkkitehti on
yhdessä seurakunnan kanssa suunnittelemassa käytännön tasolla
muutokset.
Näin sitten jatkettiin suunnitelmaa ja sillä oli työntekijöiden sekä
kirkkoneuvoston yksimielinen kanta ja museoviraston suostumus ja vielä
tarvittiin muutoshakemus kirkkohallitukseen. Samassa yhteydessä
otettiin esille arkistosta kirkon suunnittelukilpailun voittaneen
arkkitehti Erkki Elomaan kilpailuun lähettämä kirkon ja sen alueen
pienoismalli, joka oli yhtenä perusteluna selostuksen lisäksi hankkeen
havainnollistamisessa.
Silloin paljastui YLLÄTYS, että tässä pienoismallissa urkujen ja
kuoron tilaan urut oli sijoitettu toiseen kulmaan vinosti ja kuoron
tila toiseen kulmaan vinosti nurkasta lähtien juuri SAMALLA TAVALLA
kuin nyt on esitetty muutosta. Eli Elomaan alkuperäinen ajatus on
voittaneessa ehdotuksessa ollut juuri sama.
Pertti Ottman lastasi autoonsa tämän pienoismallin ja kaikki asiakirjat
ja vei ne kirkkohallitukseen tarkasteltavaksi. Olimme ilahtuneita, että
nyt asia saadaan hyvin eteenpäin. Kirkkohallituksessa kaikki tapahtuu
ajan kanssa ja sitten sieltä tuli viimein päätös, että kirkkohallitus
ei suostu eikä anna lupaa tämän muutoksen tekemiseen.
HÄMMÄSTYS oli melkoinen seurakunnassa, että miten on mahdollista, että
seurakunnan virkamiesten, luottamuselinten yksimielinen kanta ja
museoviraston hyväksyntä eivät kelpaa kirkkohallituksen tarkastajalle -
joka olisi pätevämpi kuin kaikki em. tahot yhteensä.
Lähinnä tuli mieleen vanha suomalainen perinteinen toimintamalli:
"Mitään en asiasta ymmärtänyt, mutta vastaan panin kovasti!"
Näin tämä erinomainen muutos jäi toteutumatta - kiitos
kirkkohallituksen.
JÄRVENPÄÄN KIRKON SUOJELU:
Kirkkohallitus on 8.6.2004 Museoviraston esityksestä suojellut
Järvenpään kirkon 1960-luvun betoniarkkitehtuurin hienona ja
pelkistyneenä esimerkkinä. Perusteluissa mainitaan:
- rakennuksen suojelu korostaa kirkon merkitystä kansallisen kulttuuriperinnön vaalijana olemisen ohella
- myös uuden kansallisesti tärkeän kulttuuriperinnön tuottajana.
"Tehtävät perustuvat
Museovirastosta annettuun lakiin ja asetukseen. Toimintaa ohjaavat myös
muinaismuistolaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, laki rakennusperinnön
suojelemisesta, kirkkolaki ja ortodoksisesta kirkosta annettu laki. Kulttuuriympäristöpalvelut-osasto
on osallinen alueidenkäytön suunnittelussa, kuten kaavoituksessa,
toimii asiantuntijana suojelukysymyksissä ja suojeltujen rakennusten
restauroinnin ohjauksessa."
Olin aikoinaan useita vuosia kirkkohallituksen
tietohallintostrategiatoimikunnan jäsenenä seurakuntatason edustajana
suunnittelemassa ev.lut.kirkon tietohallintoa, atk:n järjestämistä ym.
- totesin usein niissä kokouksissa, että kirkkohallituksessa on helppo
katsella ja suunnitella asioita ilman seurakuntatason arkea ja
toimintaa. Muutamien asioiden kohdalla, joka paperilla näytti
kauniilta, oli pakko todeta, että sellainen järjestely ei toimi
käytännössä seurakuntatasolla.
Kaiken kaikkiaan seurakunnat ovat kirkon perustaso ja mm. rahoittaa
verotuloillaan kaikki kirkkohallituksen ja keskus- ja
hiippakuntahallinnon menot.
Kun 1990-luvun alussa tuli lama ja seurakuntien verotulot pienenivät,
niin kirkkohallitus lähetti seurakuntiin
kirjelmän, että seurakuntien pitää píenentää menojaan... Järvenpään
seurakunta - neuvosto vai oliko peräti neuvoston esityksestä valtuusto
vastasi kirkkohallitukselle, että seurakunta pienentää ja edellyttää,
että kirkkohallitus myös omalta osaltaan pienentää sitä prosenttilukua,
joka seurakuntien pitää maksaa budjetistaan keskushallinnon kuluihin!
Kirkkohallitus aina vain ilmoitti yksipuolisesti, mikä prosenttimäärä
heille pitää vuosittain maksaa.
Kirkkohallituksessa oli hämmästelty, että joku seurakunta esitti
perustellun vaatimuksen myös heille! Odottelimme kirkkohallituksen
ilmoitusta prosentistaan ja kyllä siellä joku promille oli vähemmän.
Tämän jälkeen on tarpeen katsella tarkemmin sitä arkkitehti Elomaan
pienoismallia:
Tässä kuvassa näkyy kirkon kuoron ja urkujen tila kulmittain.
Suoraan ylhäältä päin. Siniset nuolet
näyttävät nyt tyhjänä olevan nurkkauksen, johon arkkitehti oli
suunnitellut pienen kerrostalon työntekijäasunnoiksi.
Museoviraston mielestä siinä kulmauksessa on erittäin sopiva
uurnalehdon paikka, koska hautausmaa pitää olla aina erotettuna aidalla
ympäristöstään. Korkea muuri, joka nyt on vielä kauttaaltaan vihreän
villiviinin ympäröimä molemmin puolin - on mitä luontevin,
luonnonläheisin rauhallinen paikka uurna-alueelle.
Iltaisin siihen olisi sopiva valaistus, kynttilöitä varten omat paikat
ym. Tämä järjestely toisi 'elämää', rauhallista kauneutta kirkon
ympäristöön.
Koska villiviini on kasvanut kivimuurin ylitse molemmin puolin, niin se
ei valu pois, vaan kasvaa aina vain rehevämmin.
Sama kuva vähän toisesta perspektiivistä.
Sitten pari kuvaa samasta luontonäkymästä:
Näkymä keväällä ennen lehtien puhkeamista. Tästä näkee miten tilava
alue on valmiina.
Kesä on puhjennut.
Molemmin puolin muuria. Tähän voisi laittaa kauniin rautaportin, josta
tuikkisi illalla kynttilän valot - kulkuhan olisi sisäpihan kautta.
Varsinainen KIRKONKULMA on kirkon
vieressä olevan vanhan puutalon paikalle rakennettu uusi, kaunis
ja monikäyttöinen pieni seurakuntatalo.
Halusin liittää nämä kuvat = kirkko +uusi Kirkonkulma samaan näkymään,
koska ne sointuvat yhteen.
Alla olevassa kuvassa = Huvilakadun asuinkerrostalot + Kirkonkulma
Kun näitä kahta yllä olevaa kuvaa
katsoo, niin:
- kirkko poikkesi erityislaatuisella ulkomuodollaan kaikista
muista rakennuksista ympärillään, mutta sointuu sopivasti tämän
Kirkonkulman rakennuksen kanssa.
Vastaavasti Kirkonkulman rakennus sointuu erittäin hyvin
asuinkerrostalojen kanssa.
Kirkonkulma on kuin 'yhdistäjä' kirkon
ja ympäröivien asuinkerrostalojen kanssa.
Seurakunnan liikennemerkki!
* * *
USKONPUHDISTUKSEN 500. juhlavuonna Luther vieraili kirkossamme
Uskonpuhdistajamme oli päätään pidempi kirkkoherraa - joka
vuorostaan on päätään pidempi edeltäjäänsä :)
* * *
KUKKIA JA LUONTOA KIRKON YMPÄRILLÄ
Kukkaloiston jälkeen tulee syksyn hallat ja hämärät, vain viimeisiä
lehtiä koivussa ulkovalon ansiosta.
... sitten joulun yökirkossa:
* * *
Lausumme uskontunnustuksen kolmannessa osassa:
"Minä
uskon Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin
yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen ja
iankaikkisen elämän."
Kirkko, messu, seurakunnan yhteys - ne ovat sellainen voimanlähde ja
ilon aihe meille seurakuntalaisille, että jos ihmiset sen tietäisivät,
niin he eivät millään jäisi pois yhteisestä messusta.
Yhteydestä iloiten
Jaakko Harjuvaara
webmaster
Jos jaksoit
selata tänne asti ja haluat lähettää palautetta tai korjauksia
virheisiin, niin - KIITOS!
Webmaster on aina iloinen, kun joku virhe saadaan korjattua
jaakko.harjuvaara(at)gmail.com