VESAN SAARNA VÁCIN KIRKOSSA SU 23.10.2011

* * *

EVANKELIUMITEKSTI Matteus 22:34-46

34. Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon.
35. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle:
36. "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"
37. Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.
38. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
39. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
40. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
41. Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä:
42. "Mitä te ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on?" He vastasivat: "Daavidin."
43. Silloin Jeesus kysyi: "Miksi Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi? Hän sanoo:
44.  - Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle.
45. Jos kerran Daavid sanoo Messiasta herraksi, kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?"
46. Kukaan ei pystynyt vastaamaan hänelle, eikä yksikään siitä päivästä lähtien enää rohjennut kysyä häneltä mitään.


* * *

Tänä sunnuntaina on jumalanpalveluksen teemana ”Eläkäämme kutsumuksemme mukaisesti – rakkaudessa”.  Neljä vuotta sitten pidin viimeksi saarnaa samasta teemasta. Silloin oli virkaanasettamiseni kirkkoherran virkaan Järvenpään kirkossa. Samaan aikaan oli ryhmä seurakunnastamme vierailemassa täällä enkä voinut olla itse mukana.

* * *

Vähän aikaa sitten luin kirjaa nimeltään ”Jesus freaks”. Siinä kerrotaan kristityistä, jotka ovat joutuneet kärsimään uskonsa vuoksi. Kirjassa on kertomuksia marttyyreistä koko kristinuskon historian ajalta. Yhtään suomalaista ei kirjaan ole päässyt. Sen sijaan kirjasta löytyy useampi kertomus Unkarista. Kertomuksia unkarilaisista marttyyreistä löytyy sekä hyvin varhaiselta ajalta että myös kommunistivallan ajalta.

Itselleni koskettavin kertomus oli naapurimaasta Romaniasta 1960-luvulta. Pastori Richard Wurmbrandilla oli vankilatoverina ortodoksi diakoni Ion Stanescu. Ion kärsi vankeudessa uskonsa vuoksi.

Vankilan johtaja, eversti Albon, oli saanut tietoonsa, että joku oli uskaltanut julistaa evankeliumia sellissä. Albon astui selliin kepin kanssa ja vaati saada tietää kuka on syyllinen. Kukaan ei tunnustanut. Albon totesi, että ”sitten kaikki ruoskitaan”.

Albon aloitti sellin toisesta päästä. Kohta sellin täytti tavanomaiset tuskan huudot. Albon tuli lopulta Stanescun luokse. Stanescu ei ollut riisunut vielä paitaansa ruoskimista varten.  Albon sanoi: ” Etkö ole vielä valmis? Paita pois heti!”. Stanescu vastasi: ”Jumala on olemassa Taivaassa ja Hän tuomitsee sinut!”

Stanescun kohtalo oli sinetöity tämän jälkeen. Hän oli ansainnut kuolemantuomion. Juuri sillä hetkellä vartijat kuitenkin astuivat selliin ja kutsuivat everstin vankilan toimistoon. Sinne oli saapunut korkea-arvoisia kenraaleja ministeriöstä.
 
Albon lähti ja sanoi Stanesculle: ” Me näemme kohta!” Kenraalit kuitenkin pidättivät eversti Albonin. Tunnin päästä Albon tuli takaisin selliin, mutta nyt hän oli itse vanki.

Monet sellitovereista hyppäsivät ylös lynkatakseen Albonin. Mutta Stanescu puolusti hävinnyttä vihollistaan omalla kehollaan. Hän sai monia lyöntejä itseensä, kun hän yritti puolustaa kiduttajaa ruoskittujen vankien raivolta.

Mikä sai Stanescun tekemään näin?  Hän kertoi syyksi seuraavaa” Rakastan Jeesusta palavasti. Hän on aina silmieni edessä. Näen hänet myös vihollisissani. Jeesus pidättää heitä tekemästä vielä pahempia asioita.”

Stanescu toteutti täysimääräisesti 1. Johanneksen kirjeen kehotusta ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.” (1. Johanneksen kirje 3:18)

* * *

Esimerkkejä siitä, miten suuria asioita Jumalan rakkaus on saanut Jeesuksen seuraajia tekemään, on lukemattomia. Otan vielä yhden esimerkin. Se on omasta Järvenpään seurakunnastamme.

Vähän aikaa sitten sain olla onnittelemassa 90-vuotiasta seurakuntalaista sairaalassa. Hän oli aikanaan ollut todella aktiivinen diakoniatyössä vapaaehtoisena. 1970-luvun alussa hän halusi muutaman muun seurakuntalaisen ja diakonin kanssa auttaa erityisesti kodittomia alkoholisteja. Alkoholistit asuivat kaatopaikalla kahdessa pienessä kopissa. Yleensä he vain makasivat vahvassa humalassa likaisten vaatteiden päällä. Seurakuntalaisemme Helmi vieraili kerran viikossa ystäviensä kanssa kaatopaikalla ja toi miehille ruokaa. Heillä oli mukanaan myös kasettisoitin, josta he soittivat hengellisiä lauluja. Vähän ajan kuluttua Helmi sai ystäviensä kanssa järjestettyä miehille oman talon, jonka nimeksi tuli ”Toivon tupa”. Siitä tuli monelle miehelle turvapaikka ja koti. Siellä he saivat opetella elämään normaalia elämää ja pääsivät eroon alkoholista.
 
* * *

Jeesus antoi evankeliumitekstissä käskyn rakastaa. Romanialainen Ion ja järvenpääläinen Helmi ystävineen halusivat noudattaa tätä käskyä. Jeesuksen käsky rakastaa ei ollut vain ehdotus. ”Rakasta” on pyhän Jumalan käsky.

Rakkaus-sanaan harvemmin liitetään käskyä.  Sen sijaan rakkaus on sana, joka herättää yleensä suuria odotuksia ja tunteita. Hienoin musiikki, kirjallisuuden suurimmat teokset ja elokuvista kuuluisimmat puhuvat rakkaudesta. Rakkauden ajatellaan monesti olevan elämän suuri sisältö ja kaikista tärkein asia.  Sen ajatellaan olevan tie onneen ja kaiken tarkoitus. Kuitenkin rakkaus on kaikista sanoista eniten väärinkäytetty ja sen nimissä tehdään paljon pahaa.

Jeesus sanoi: ”Rakasta koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.” Rakkaudessa ei ole kyse vain tunteesta. Rakkaus vaatii paljon enemmän. Rakkaus vaatii koko ihmisen: järjen, tahdon ja tunteet. Rakkaus kääntää ihmisen oikeaan suuntaan kohti lähimmäistä. Se, joka rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään, vapautuu itsekkyydestä. Rakkaus kutsuu toteuttamaan Jumalan antamaa rakastamisen tehtävää.

Jeesus asettaa evankeliumitekstissä rinnakkain kaksi Vanhan Testamentin käskyä: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Näiden kahden käskyn avulla voimme tutkia koko elämäämme. Rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen ovat oikean jumalasuhteen tuntomerkit.

Kumpikaan näistä käskyistä ei riitä yksin. Jeesus nimittäin sanoi: "Toinen yhtä tärkeä on tämä." Emme voi palvella Jumalaa ilman rakkautta lähimmäisiimme. Emme voi laiminlyödä ihmistä vetoamalla Jumalan rakastamiseen. Pelkkä Jumalaan keskittyminen ilman rakkautta lähimmäiseen johtaa harhaan. Silloin usko kääntyy elämälle vieraaksi sääntöjen noudattamiseksi. Tasapainoinen usko sisältää molemmat puolet, uskon ja rakkauden.

Jeesuksen antamien kahden käskyn rinnakkaisuus pätee myös toisin päin. Emme löydä Jumalaa vain lähimmäisen rakastamisesta. Emme pelastu tekemällä hyviä tekoja ja rakastamalla lähimmäistä kuin itseämme. Uskomme ei ole uskoa hyviin tekoihimme. Hyvät teot eivät tuo ansiota Jumalan edessä. Ilman Jumalan rakastamista ei voi olla aitoa lähimmäisenrakkautta.

Rakkauden kaksoiskäskyn molemmat osat ovat erottamattomat. Pelkkä lähimmäisenrakkauden korostus voi johtaa kaiken sallimiseen. Joskus lähimmäisenrakkaudella perustellaan sellaisten tekojen hyväksymistä, jotka vahingoittavat ihmistä itseään ja hänen läheisiään. Tältä varjelee Jumalan rakastamisen käsky, joka kiinnittää rakastamisen Jumalan tahtoon. Rakkaus etsii lähimmäisen parasta silloinkin kun tämä ei sitä itse ymmärrä.
Johannes kehoitti: ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa."
Rakkauteen liittyy myös totuus, vaikka sen kertominen toiselle olisi joskus vaikeaa.

Jeesuksen antama rakkauden kaksoiskäsky osoittaa, miten emme pysty pääsemään Jumalan luokse käskyä noudattamalla. Kuka pystyisi rakastamaan Jumalaa näin täydellisesti? Käsky osoittaa meille että olemme syntisiä. Tarvitsemme Jeesuksen ristinkuolemaa puolestamme. Rakkautemme on aina vajavaista.

Johannes kirjoittaa kirjeessään myöhemmin: "Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä" (1. Johanneksen kirje 4:19). Rakastamme sekä Jumalaa että lähimmäistä siksi, että Jumala on ensin rakastanut meitä. Hän on antautunut kuolemaan ristillä siksi, että rakastaa meitä. Hän on kantanut syntimme. Hän käskee meitä rakastamaan. Samalla hän haluaa meidän näkevän, mikä lahja sisältyy hänen käskyynsä rakastaa. Hän, maailmankaikkeuden Herra, tulee asumaan sydämeeni, joka itsessään on kyvytön rakastamaan. Silloin tapahtuu se, josta Paavali sanoo ”Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa”. Kristus tuo Jumalan rakkauden meihin. Kristus oli Ion Stanescun sanoin silmiemme edessä. Samalla tavoin voimme nähdä Kristuksen silmiemme edessä lähimmäisissä. Jeesuksen palava rakkaus meihin ja meidän palava rakkaus Jeesukseen on lähtökohta lähimmäisen rakastamiseen.

saarna


Paluu Vácin jumalanpalveluksen sivulle





sivulaskuri