SOPRONISSA SUNNUNTAI-ILTANA 23.10.2011
Sateisen ja sumuisen illan pimetessä saavuimme aivan Unkarin ja
Itävallan rajalla olevaan Sopronin historialliseen
ja muistorikkaaseen kaupunkiin.
Se oli olemassa jo Rooman vallan aikana Scarabantia-nimisenä. Sen
pinta-ala on n. 169 neliökilometriä ja väkiluku 59 000 (v. 2009).
Bussin löydettyä pysähtymispaikan
kävelimme Unkarin toiseksi suurimpaan evankeeliseen
(luterilaiseen kirkkoon), joka on arkkitehtuuriltaan kuin katolinen
kirkko, mutta on evankeelisen seurakunnan kirkko.
Kirkko oli koristeltu itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Heli tulkitsemassa, János ja Sopronin seurakunnan kirkkoherra, joka
kertoili leppoisasti kirkostaan ja seurakunnastaan.
Lopuksi hiljennyttiin kuuntelemaan Jánoksen pitämää iltahartautta
lauloimme yhdessä molemmilla kielillä olevan iltavirren
* * *
Penkeissä oli monin paikoin numeroidut nimikkopaikat.
Ja virsikirjan tukena olevan hyllyn alla oli pieni lukollinen kaappi,
johon voi sulkea jumalanpalveluksen päätyttyä
virsikirjansa tms. tavarat seuraavaa kirkossa käyntikertaa varten
valmiiksi.
* * *
Lähdimme kirkosta ja kävelimme vanhaan keskustaan, jonka torin keskellä
oli korkea Pyhää Kolminaisuutta esittävä patsas.
Toria ympäröivät Sopronin vanhat julkiset rakennukset...
Tämän 'murhamiehen kirkon' oli rakentanut eräs murhan tehnyt mies, joka
tuli synnintuntoon, tunnusti rikoksensa ja halusi sen hyvittämiseksi
rakentaa kokonaisen kirkon.
Käymme sisälle murhakirkkoon:
* * *
Aikamme kauniita kohteita katseltuamme lähdimme kävelemään kauniin
vanhan kaupunginosan halki bussille.
Bussi löytyi ja se ajoi meidät hotellille, jossa päivällinen odotti
pitkän, mutta mielenkiintoisen matkapäivän päätteeksi.
Isäntämme koettivat hieman kiirehtiä hotellille, koska toivoivat, että
olisimme ehtineet käyttää hotellin kylpyläpalveluja,
mutta retkillä aina aika kuluu niin nopeasti eri kohteissa, että
päivällisen jälkeen eri palvelut alkoivat jo sulkeutua.
* * *