ORVOKIN ISÄN KIRJE RINTAMALTA PUOLISOLLEEN JA LAPSILLEEN

EINO ERIK TEININ KIRJE PUOLISOLLEEN JA LAPSILLEEN TALVISODAN RINTAMALTA

* * *

"Pikku-Jouluna 3.XII.1939

Rakkaat pienokaiseni

Viettäessäni Pikkujoulua rintamalla istun majoituspaikan lattialla nojaten pakkaukseeni, en voi olla kirjoittamatta lapsilleni muutamaa sanaa muistoksi isästä – joka teitä rakastaa eniten maailmassa – toivossa, että tämä vaatimaton lappu säilyy teidän elämässänne pitkälle ajalle tulevaisuuteen muistuttamaan teille teidän tulevaisuudestanne huolestunutta Einoa, kuten teillä aina oli tapana iloisesti lapsen äänellä sanoa ja jonka minun sydämeni suustanne rakkaudella vastaan otti. Viettäessänne tulevaisuudessa pikku-Joulujuhlaa ottakaa esiin tämä isänne kirjoittama kirje, mikäli tämä säilyy, sillä toivon tämän ainaisesti toivottavan teille iloista pikku-Joulua ja siinä tapauksessa myöskin varsinaista Vapahtajamme syntymäjuhlaa eli Joulua, jos en enää ole tilaisuudessa sitä varten erikoista kirjettä lähettämään.

Kirjeeni tarkoituksena on ohjailla teitä elämänne aikana ottamaan Isän Jumalan tahto oman tahtonne edelle ja sen tähden on teidän otettava Äitinne kuin myös muiden opettajienne uskonnollisista opetuksista erikoisen tarkka vaari ja aina kaikessa kääntyä rukouksessa Jumalan puoleen ja kiittää aina häntä hänen hyvistä töistään. Sillä Jumalaan turvaten ja hänen uskoen ja häntä aina kiittäen tulette parhaiten aina menestymään elämässänne. Siinä toivossa, että rakkaat lapseni ottaisitte tämän opiksenne, pyydän teitä liittämään aina rukoukseenne sanat:

”Herra, sinun rauhasi anna mulle elon kohtalot kirkastain.
En pyydä mä tasaista tietä, sinun tahtosi tietä vain.”

Nämä sanat ovat ainoat, jotka vähääkään minua täällä rauhoittavat, kun saan uskoa, lapseni, että teidän tulevaisuutenne suhteen tapahtuu Herran tahto.

Se persoonallinen muisto, joka teille isästänne jää, on ikänne tähden heikko ja sen tähden olen pyytänyt äidin, viimeisenä toivomuksenani, teille selostamaan kaiken, niin kuin hän sen asian todella tuntee. Isänne on ollut toisinaan ehkä liiankin kova, ei silti koskaan niin, että tuo asia koskaan minua painaisi. Sillä rakkauteni teihin ja teidän tulevaisuutenne turvaaminen, on aina ollut sydämeni kallein asia ja sen tähden on teidän puolestanne sydämeni täälläkin levoton.

Tämä jää olosuhteiden pakosta hyvin vajavaiseksi, ja sen tähden kirjoitan tähän toivomuksen, että te lapseni aina ilomielin muistaisitte teille aina niin rakasta isää, jonka kanssa te aina niin mielellänne lapsena olitte ja kun kävin lomalla, ette hetkeksikään olisi housunpuntistani hellittäneet. Ja raskaasti koski sydämeeni, kun täytyi teidän hentoiset sormenne käsilläni irroittaa. Teille lapsille kirjoittamani kirjeet pyydän Annikin jäljentämään Kyllikille, Tuulikille ja Orvokille ja sillekin lapselleni, joka vielä Orvokin jälkeenkin syntyvä on. Jos se on poika, olkoon hänen nimensä Eino Eerik, joka rakkaana veljenänne teille rakkaan isänne nimeä muistuttaa, joka teille luonanne ollessa oli hyvin rakas.

Ikävä on minun teidät jättää tänne maailmaan orvoiksi, mutta tämä tilanne on nykyisin hyvin vakava ja maamme on siksi pieni, että sen puolesta on jokaisen kykenevän miehen ja naisen seisottava. Sitä toivon teiltä lapseni, että ette elämässänne puutu puolueisiin enempää kuin isännekään on koskaan puuttunut, sillä puoluehenki on riitainen ja riitaisuuksien tähden olemme mekin näin ikävällä tavalla toisistamme eroitetut.

Alan lopettaa tähän ja on sydämessäni viellä puhdas usko Kaikkivaltiaan Jumalan rajattomaan voimaan, että niin toivottomalta kuin näyttääkin, viellä hänen apunsa voi tämän tilanteen pelastaa – jos Hän sen hyväksi näkee, että minä luonanne kerran viellä saan onnellisena ääntänne kuunnella ja teidät hehkuvaa rintaani vasten painaa ja siinä tapauksessa tämä kirje olisi tarpeeton. Vaan jos kuitenkin on niin määrätty, että meidän nyt eroita täytyy, jätän teidät hellästi näin hyvästi, surut sydämessäni painaen, uskossa, että Jumala teistä ja teidän tulevaisuudestanne huolen pitää ja sen tähden käyn levolle, koska jo toiset nukkuvat.

Ne sanat, jotka tästä voitte opetuksen sanoiksi ottaa, toivon teidän, rakkaat lapseni, elämänne valkeaan kirjaan muistiin kirjoittamaan, että saisitte sieltä elämänne taipaleella avuksenne ottaa. En pelkää kuolemaa – joka edessäni häämöittää tällä kerralla, sillä Joulun Sankari on syntini sovittanut ja sen tähden aina kun tämä kirje teille iloista Joulua toivottaa, muistakaa, että kerran luona Herran tavataan.

Rakas Einonne teitä tervehtien.

Säilytä, Aili, tämä lapsille. Einosi