TYYNE WALFRID HARJUVAARA e Hakala
Tyttärensä Anna-Liisa Virtasen (e Harjuvaara) kokoama henkilökuvaus, lisäyksiä Jaakko Harjuvaara.
VILMA SIVIÄ HARJUVAARA e Kaitila
Tyyne
Walfrid Harjuvaara,
aikaisemmin Hakala (muuttanut
nimensä joskus vuosien 1902 ja 1904
välillä), syntyi 17.7.1881
Orimattilan
Pyörähtälän Hakalassa. Isä oli Hakalan talon isäntä Kalle Kustaa Hakala
(26.9.1837-18.6.1916) ja äiti Hakalan emäntä Amalia Tuomaantytär,
talollisen tytär Orimattilan Virenojan Koivistolta
(14.9.1839-29.7.1930).
 |
 |
| Tyynen
vanhemmat Kalle Kustaa ja Amalia klikkaa suurempi kuva |
|
Tyyne oli nuorin kahdeksasta lapsesta. Hän solmi avioliiton 29.12.1908 Vilma Siviä Kaitilan kanssa, joka syntyi 9.2.1882 Orimattilan Kaitalan Alastalossa.
 |
 |
| Tyynen
ja Vilman nuoruuden aikaiset kuvat klikkaa suurempi kuva |
|
Vilma kuoli Järvenpäässä 18.9.1957, Tyyne 18.11.1957.
LAPSET: Anna‑Liisa 4.11.1909 - 12.12.2000 ja Pekka Tapio 13.10.1913 - 18.10.2000.
Molemmat osallistuivat monella tavalla paikkakunnan yhteisiin asioihin. Ensin muutama sana Vilmasta. Hän toimi läheisen vastaperustetun Harjulan koulun johtokunnassa 1930-1944 ja Järvenpään Yhteiskoulun naistoimikunnassa. Lisäksi hän oli Tuusulan Vanhemman Neulomaseuran jäsen ja johtokunnassa 1935-1957. Sitten hänen miehensä Tyyne Walfridin vaiheisiin vähän tarkemmin.
KOULUTUS
TWH aloitti koulunkäyntinsä kierto‑ tai kansakoulussa . Lahden Kansanopistossa hän oli 22.10.1901 ‑ 7.5.1902. Hän kertoi itse, että hän pääsi sinne Teuvo Kaitilan suosituksesta, alkukoulunkäynti oli kai ollut vähän puutteellista. Myllysaaren alemmassa Puutarhakoulussa hän oli 1.11.1904 ‑> 1.11.1905. Sen jälkeen hän oli Evon Metsänvartijakoulussa 1905 - 15.10.1907 osoittaen sekä opinnoissa että työssä kiitettävää ahkeruutta ja huolellisuutta, samoin kiitettävää käytöstä.
Zetterblomin
yksityisessä
Kauppakoulussa Helsingissä hän suoritti erityisosastolla kirjanpidon
opetusta varten täydellisen oppijakson "kaksinkertaisessa
italialaisessa
kirjanpitojärjestelmässä
sekä
journaalilla että ilman journaalia". Todistus on
annettu 24.1911.
TYÖHISTORIA
-
TVH oli aluksi
yksityisen palveluksessa.
(Metsämiehiä. 1932).
- Sen jälkeen hän oli Uudenmaanläänin Maanviljelysseuran metsänhoidon neuvojana 4.2.1908 - 1.3.1911. Tällöin toimi lakkautettiin.
- Vuonna 1912 (oma tieto vuodelta 1954) hän perusti Järvenpäähän oman puutavaraliikkeen , jossa harjoitti "veisto‑ ym. pienempää puutavaraliikettä". (Metsämiehiä. 1932)
- Vuonna 1924 hän perusti Järvenpään Sahan. Tämä oli kaksiraaminen saha, joka "harjoittaa pienempää ulosvientisahausta sekä valmistaa rakennustarvikkeita kotimaassa käytettäväksi". (Metsämiehiä. 1932.)
- Sahan yhteyteen hän rakensi "rakennuspuuseppätehtaan" vuonna 1930 (oma tieto vuodelta 1954).
- Liike muutettiin vuonna 1937 osakeyhtiöksi (perheyhtiö), jonka nimi oli Järvenpään Saha Oy ja jonka toimitusjohtajana hän oli kuolemaansa saakka. Seuraajaksi tuli hänen poikansa ekonomi Pekka Harjuvaara.
- Vuonna 1945 perustettiin liikkeen yhteyteen Järvenpään Puutavara Oy, jonka toimitusjohtajana on koko ajan ollut Pekka Harjuvaara.
(Järvenpään Sahasta on tulossa omat sivut. Toistaiseksi on vain lyhyt kirjoitus Järvenpää-seuran Silkkiuikku-lehdessä: http://www.jaakkoharjuvaara.net/HISTORIA/2013_01_silkkiuikku_saha.pdf )
- Sen jälkeen hän oli Uudenmaanläänin Maanviljelysseuran metsänhoidon neuvojana 4.2.1908 - 1.3.1911. Tällöin toimi lakkautettiin.
- Vuonna 1912 (oma tieto vuodelta 1954) hän perusti Järvenpäähän oman puutavaraliikkeen , jossa harjoitti "veisto‑ ym. pienempää puutavaraliikettä". (Metsämiehiä. 1932)
- Vuonna 1924 hän perusti Järvenpään Sahan. Tämä oli kaksiraaminen saha, joka "harjoittaa pienempää ulosvientisahausta sekä valmistaa rakennustarvikkeita kotimaassa käytettäväksi". (Metsämiehiä. 1932.)
- Sahan yhteyteen hän rakensi "rakennuspuuseppätehtaan" vuonna 1930 (oma tieto vuodelta 1954).
- Liike muutettiin vuonna 1937 osakeyhtiöksi (perheyhtiö), jonka nimi oli Järvenpään Saha Oy ja jonka toimitusjohtajana hän oli kuolemaansa saakka. Seuraajaksi tuli hänen poikansa ekonomi Pekka Harjuvaara.
- Vuonna 1945 perustettiin liikkeen yhteyteen Järvenpään Puutavara Oy, jonka toimitusjohtajana on koko ajan ollut Pekka Harjuvaara.
(Järvenpään Sahasta on tulossa omat sivut. Toistaiseksi on vain lyhyt kirjoitus Järvenpää-seuran Silkkiuikku-lehdessä: http://www.jaakkoharjuvaara.net/HISTORIA/2013_01_silkkiuikku_saha.pdf )
LUOTTAMUSTOIMET
TVH
oli vuodesta 1910 mukana
yhteiskunnallisessa elämässä (oma tieto
vuodelta 1954).
- Hän oli Tuusulan kunnallislautakunnassa (kunnanhallitus), kunnallisverolautakunnassa, kunnan rahastonhoitajana, kansakoulu‑, metsä‑ ja maatalousluokituslautakunnissa, valtionverotus‑ ja tarkistuslautakunnissa, seurakunnan rakennus- ja tilusjärjestelylautakunnissa.
- Sotien aikana hän oli säännöstelylautakunnissa.
- Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen johtokunnassa hän myöskin oli, osan aikaa puheenjohtajana, samoin hän oli
- Keravan Puhelin Oy:n johtokunnassa vuosina 1924‑1950 varsinaisena jäsenenä yhtiön lopettamiseen saakka.
- Hän oli myös Tuusulan Säästöpankin, Järvenpään Osuuskassan sekä Tuusulan Mylly ja Saha Oy:n johtokunnissa, viimeksi mainitussa vain lyhyen aikaa.
- Niinikään hän oli Järvenpään Kiinteistöyhdistyksen perustajia ja pitkäaikainen puheenjohtaja.
- TVH oli vuonna 1903 toimintansa aloittaneen Orimattilan Urheilu- ja Voimisteluseura Jymyn perustajia ja kunniajäsen, samoin hän oli Järvenpään Palokunnan urheilutoiminnan jatkajaksi vuonna 1914 perustetun Voimistelu‑ ja Urheiluseura Palon perustajia ja kunniajäsen.
- Niinikään hän oli vuonna 1917 perustetun Järvenpään (ja lähiseudun) Nuorisoseuran perustajia ja sen ensimmäinen puheenjohtaja.
- Hän oli myös toisena tämän seuran edustajana perustamassa Seuratalo-Osakeyhtiötä Järvenpäähän 29.9.1931. Hänet valittiin Järvenpään nuorisoseuran tontille rakennettavan seuratalon rakennustoimikuntaan ja hän oli osakeyhtiön puheenjohtajana vuosina 1932-1947.
SEURAKUNTA
- Hän oli mukana myös silloisen Tuusulan seurakunnan toiminnassa rakennus- ja tilusjärjestelylautakunnissa ja oli yksi niistä 13 järvenpääläisestä, jotka lahjoittivat v. 1937 varat tontin ostoa varten Järvenpään kylän seurakuntatalolle (nykyinen Vanhakirkko).
KIINTEISTÖT
- TVH rakensi Järvenpäähän kolme huvilaa. Ensimmäisen, Untolan hän rakensi vuonna 1913 rautatien varteen asemalta jonkin verran Helsingin suuntaan. Maan hän osti Westermarckilta (Järvenpään kartano) samoin kuin siihen myöhemmin liitetyn Tapiolan . Hän rakensi kaksikerroksisen taitekattoisen huvilan loivaan rinteeseen ja teki sen edustalle alueelta saaduista kivistä kauniin terassin istutuksineen. Untolassa hänellä oli "suurehko" puutarha, joka tuotti marjoja ja hedelmiä yli oman tarpeen myös myytäväksi, joskus vietiin Helsinkiin torillekin. Kasteluvesi saatiin "lammikosta", jonka hän oli laajentanut ja syventänyt eräästä, alueella aikaisemmin olleen tiilitehtaan (Simonsson?), vesikuopasta. Untolassa hän alkuvuosina harjoitti myös mehiläisten hoitoa. Hän perusti muiden asiaa harrastavien (mm. maanviljelijä Kaarlo Schroderus Ristinummelta) kanssa Osuuskunta Mesi ‑nimisen yhtiön. Untolassa hän asui vuoteen 1940 ja myi sen 29.12.1940 sitten pojalleen Pekalle.
- Toisen huvilansa hän rakensi 1920 ‑luvun lopulla niinikään radan varteen hieman kauemmaksi Helsinkiin päin. Sen osti helsinkiläinen räätäli Väätäinen.
- Vanhuudenkotinsa hän rakensi vuosina 1937 - 1939 Tuusulanjärven rantaan Vanhankyläntien varteen. Tämä "Ranta " oli myös Westermarckin entisiä maita. Hän osti siihen lisää maata maanviljelijä Mannilta Vanhastakylästä ja tälle alueelle hän rakensi kaksikerroksisen tasakattoisen huvilansa, koska Järvenpään puoleinen osa maata oli niin matalaa, ettei sille saanut rakentaa. Rannassa oli myös jonkin verran puutarhaa, jossa hän innostui viljelemään mm. sipulia. Täällä oli ennestään ruohottuneeseen matalaan järvenrantaan kaivettu uimapaikka Harjulan mäessä olleen Brita Maria Renlundin lastenkodin tarpeita varten. Sen TVH kunnosti samoin kuin "kanavaa", jota pitkin päästiin järvelle. Hän muutenkin kaivoi siellä ahkerasti ojia. Täällä hänellä oli myös tilaisuus harjoittaa kalastusta, josta tulikin hänelle mieleinen harrastus.
- Hän hankki myös lisää maata. Loutista hän osti 1930 ja 1940 ‑luvun vaihteessa kallioista metsämaata. Siellä hän kulki mielellään, ehkä hän eli muistoissaan lapsuutensa Hakalan metsissä. Yhdessä talousneuvos Talvelan kanssa hän osti vielä vesijättömaata.
Pojanpoikansa Jaakko Harjuvaara kertoo Järvenpään Kiinteistöyhdistyksen 70v juhlalehdessä näistä rakennuksista: http://www.jaakkoharjuvaara.net/HISTORIA/2015_09_jky70vlehti.pdf
ULKOMAANMATKAT
TVH teki myös ulkomaanmatkoja.
- Unkariin hän meni vuonna 1939 Aini Faragón kanssa ja oli siellä heidän vieraanaan.
- Eestin matkan hän ja Vilma tekivät Laura ja Lauri Lindbergin sekä insinööri Erkkilän kanssa.
- Ruotsissa hän oli kaksi kertaa. Ensimmäisen matkan hän teki yhdessä sisarenpoikansa, luonnontieteiden opettajan, tohtori Armas Parvelan kanssa Pohjois‑Ruotsiin, he kävivät mm. Kiirunassa. Tämän matkan osanottajat olivat luonnontieteilijöitä. Myöhemmin hän kävi Ruotsissa jonkin Lahden Kansanopiston järjestämän matkan mukana.
ELÄMÄNTAVAT
TVH teki koko ikänsä kovasti töitä. Hän yleensä heräsi aikaisin aamulla Ja varsinkin kesäisin hän oli jo tehnyt töitä pari kolme tuntia kun muut vasta heräsivät. Syötyään tai kahvit juotuaan hän tavallisesti lepäili puolisen tuntia ja oli taas valmis jatkamaan.
Hän oli yleensä terve, "vatsakatarria" hänellä oli ja ruokia oli säännösteltävä. "Reumatismi" myös vaivasi ja hierojaakin tarvittiin. Hän kävi myös saamassa hoitoa, aikaisemmin Heinolassa, myöhemmin Rajalassa, Kuopion lähellä. Täällä hän oli viimeisenä syksynäänkin.
Vasta viimeisinä vuosina hän vähensi työntekoa. Hän istui mielellään tuolissaan ikkunan vieressä katsellen liikennettä Vanhankyläntiellä, luki ja kuunteli radiota. Ensimmäisen radionsa hän hankki jo aikaisin ja kuunteli myöhään iltaisin musiikkia ulkomaisilta asemilta, varsinkin mustalaismusiikkia, johon hän Unkarissa käydessään ihastui.
Vaimonsa kuoltua syyskuussa 1957 hän tunsi itsensä yksinäiseksi, vaikka lapset, varsinkin Pekka perheineen, kävivät häntä katsomassa. Hän asui Rannassa taloudenhoitajansa kanssa. Kahden kuukauden kuluttua hän Loutissa kulkiessaan sai sydänveritulpan ja menehtyi siihen.
LÄHTEET
- Järvenpään seurakunta. Synty ja 25-vuotisvaiheet. Kirj. Veijo Kokkonen. Järvenpää 1977
- Keravan Puhelin O.Y. Historiikki toiminnasta vuosina l900 ‑ 1950. Laatinut Osmo Viitaila. Kerava 1951.
- Koulujen kauppala. Tämän vuosisadan Järvenpäätä. Julk. Järvenpään Yhteiskoulu. Hyvinkää 1953.
- Metsämiehiä. Elämäkerrallisia tietoja suomalaisissa metsäkouluissa vuosina 1876‑1932, valmistuneista metsäammattimiehistä. Metsämiesten Keskusseura ry. Vammala 1932.
- Orimattilan pitäjä. Kirj. Atte Hardén. Lahti 1923.
- TVH:n omia muistiinpanoja. 14.12.1954.
- Koulutodistuksia.
- Metsäteknikot. Finlands forsttekniker 1876-1949. Julk. Metsäteknikkojen keskusliitto ry. Vammala 1950.
. . . . . . . .
- Satavuotias Järvenpään koululaitos 1891-1991. Tuusulan kunnan osana 1891-1950 ja itsenäisenä 1951-1991. Kirj. Väinö Leinonen. Järvenpää 1992 ISBN 951-96238-2-5
* * *
- Hän oli Tuusulan kunnallislautakunnassa (kunnanhallitus), kunnallisverolautakunnassa, kunnan rahastonhoitajana, kansakoulu‑, metsä‑ ja maatalousluokituslautakunnissa, valtionverotus‑ ja tarkistuslautakunnissa, seurakunnan rakennus- ja tilusjärjestelylautakunnissa.
- Sotien aikana hän oli säännöstelylautakunnissa.
- Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen johtokunnassa hän myöskin oli, osan aikaa puheenjohtajana, samoin hän oli
- Keravan Puhelin Oy:n johtokunnassa vuosina 1924‑1950 varsinaisena jäsenenä yhtiön lopettamiseen saakka.
- Hän oli myös Tuusulan Säästöpankin, Järvenpään Osuuskassan sekä Tuusulan Mylly ja Saha Oy:n johtokunnissa, viimeksi mainitussa vain lyhyen aikaa.
- Niinikään hän oli Järvenpään Kiinteistöyhdistyksen perustajia ja pitkäaikainen puheenjohtaja.
- TVH oli vuonna 1903 toimintansa aloittaneen Orimattilan Urheilu- ja Voimisteluseura Jymyn perustajia ja kunniajäsen, samoin hän oli Järvenpään Palokunnan urheilutoiminnan jatkajaksi vuonna 1914 perustetun Voimistelu‑ ja Urheiluseura Palon perustajia ja kunniajäsen.
- Niinikään hän oli vuonna 1917 perustetun Järvenpään (ja lähiseudun) Nuorisoseuran perustajia ja sen ensimmäinen puheenjohtaja.
- Hän oli myös toisena tämän seuran edustajana perustamassa Seuratalo-Osakeyhtiötä Järvenpäähän 29.9.1931. Hänet valittiin Järvenpään nuorisoseuran tontille rakennettavan seuratalon rakennustoimikuntaan ja hän oli osakeyhtiön puheenjohtajana vuosina 1932-1947.
SEURAKUNTA
- Hän oli mukana myös silloisen Tuusulan seurakunnan toiminnassa rakennus- ja tilusjärjestelylautakunnissa ja oli yksi niistä 13 järvenpääläisestä, jotka lahjoittivat v. 1937 varat tontin ostoa varten Järvenpään kylän seurakuntatalolle (nykyinen Vanhakirkko).
KIINTEISTÖT
- TVH rakensi Järvenpäähän kolme huvilaa. Ensimmäisen, Untolan hän rakensi vuonna 1913 rautatien varteen asemalta jonkin verran Helsingin suuntaan. Maan hän osti Westermarckilta (Järvenpään kartano) samoin kuin siihen myöhemmin liitetyn Tapiolan . Hän rakensi kaksikerroksisen taitekattoisen huvilan loivaan rinteeseen ja teki sen edustalle alueelta saaduista kivistä kauniin terassin istutuksineen. Untolassa hänellä oli "suurehko" puutarha, joka tuotti marjoja ja hedelmiä yli oman tarpeen myös myytäväksi, joskus vietiin Helsinkiin torillekin. Kasteluvesi saatiin "lammikosta", jonka hän oli laajentanut ja syventänyt eräästä, alueella aikaisemmin olleen tiilitehtaan (Simonsson?), vesikuopasta. Untolassa hän alkuvuosina harjoitti myös mehiläisten hoitoa. Hän perusti muiden asiaa harrastavien (mm. maanviljelijä Kaarlo Schroderus Ristinummelta) kanssa Osuuskunta Mesi ‑nimisen yhtiön. Untolassa hän asui vuoteen 1940 ja myi sen 29.12.1940 sitten pojalleen Pekalle.
- Toisen huvilansa hän rakensi 1920 ‑luvun lopulla niinikään radan varteen hieman kauemmaksi Helsinkiin päin. Sen osti helsinkiläinen räätäli Väätäinen.
- Vanhuudenkotinsa hän rakensi vuosina 1937 - 1939 Tuusulanjärven rantaan Vanhankyläntien varteen. Tämä "Ranta " oli myös Westermarckin entisiä maita. Hän osti siihen lisää maata maanviljelijä Mannilta Vanhastakylästä ja tälle alueelle hän rakensi kaksikerroksisen tasakattoisen huvilansa, koska Järvenpään puoleinen osa maata oli niin matalaa, ettei sille saanut rakentaa. Rannassa oli myös jonkin verran puutarhaa, jossa hän innostui viljelemään mm. sipulia. Täällä oli ennestään ruohottuneeseen matalaan järvenrantaan kaivettu uimapaikka Harjulan mäessä olleen Brita Maria Renlundin lastenkodin tarpeita varten. Sen TVH kunnosti samoin kuin "kanavaa", jota pitkin päästiin järvelle. Hän muutenkin kaivoi siellä ahkerasti ojia. Täällä hänellä oli myös tilaisuus harjoittaa kalastusta, josta tulikin hänelle mieleinen harrastus.
- Hän hankki myös lisää maata. Loutista hän osti 1930 ja 1940 ‑luvun vaihteessa kallioista metsämaata. Siellä hän kulki mielellään, ehkä hän eli muistoissaan lapsuutensa Hakalan metsissä. Yhdessä talousneuvos Talvelan kanssa hän osti vielä vesijättömaata.
Pojanpoikansa Jaakko Harjuvaara kertoo Järvenpään Kiinteistöyhdistyksen 70v juhlalehdessä näistä rakennuksista: http://www.jaakkoharjuvaara.net/HISTORIA/2015_09_jky70vlehti.pdf
ULKOMAANMATKAT
TVH teki myös ulkomaanmatkoja.
- Unkariin hän meni vuonna 1939 Aini Faragón kanssa ja oli siellä heidän vieraanaan.
- Eestin matkan hän ja Vilma tekivät Laura ja Lauri Lindbergin sekä insinööri Erkkilän kanssa.
- Ruotsissa hän oli kaksi kertaa. Ensimmäisen matkan hän teki yhdessä sisarenpoikansa, luonnontieteiden opettajan, tohtori Armas Parvelan kanssa Pohjois‑Ruotsiin, he kävivät mm. Kiirunassa. Tämän matkan osanottajat olivat luonnontieteilijöitä. Myöhemmin hän kävi Ruotsissa jonkin Lahden Kansanopiston järjestämän matkan mukana.
ELÄMÄNTAVAT
TVH teki koko ikänsä kovasti töitä. Hän yleensä heräsi aikaisin aamulla Ja varsinkin kesäisin hän oli jo tehnyt töitä pari kolme tuntia kun muut vasta heräsivät. Syötyään tai kahvit juotuaan hän tavallisesti lepäili puolisen tuntia ja oli taas valmis jatkamaan.
Hän oli yleensä terve, "vatsakatarria" hänellä oli ja ruokia oli säännösteltävä. "Reumatismi" myös vaivasi ja hierojaakin tarvittiin. Hän kävi myös saamassa hoitoa, aikaisemmin Heinolassa, myöhemmin Rajalassa, Kuopion lähellä. Täällä hän oli viimeisenä syksynäänkin.
Vasta viimeisinä vuosina hän vähensi työntekoa. Hän istui mielellään tuolissaan ikkunan vieressä katsellen liikennettä Vanhankyläntiellä, luki ja kuunteli radiota. Ensimmäisen radionsa hän hankki jo aikaisin ja kuunteli myöhään iltaisin musiikkia ulkomaisilta asemilta, varsinkin mustalaismusiikkia, johon hän Unkarissa käydessään ihastui.
Vaimonsa kuoltua syyskuussa 1957 hän tunsi itsensä yksinäiseksi, vaikka lapset, varsinkin Pekka perheineen, kävivät häntä katsomassa. Hän asui Rannassa taloudenhoitajansa kanssa. Kahden kuukauden kuluttua hän Loutissa kulkiessaan sai sydänveritulpan ja menehtyi siihen.
Vilma
ja Tyyne Harjuvaara 60 v
kuvassa
*
* *
LÄHTEET
- Järvenpään seurakunta. Synty ja 25-vuotisvaiheet. Kirj. Veijo Kokkonen. Järvenpää 1977
- Keravan Puhelin O.Y. Historiikki toiminnasta vuosina l900 ‑ 1950. Laatinut Osmo Viitaila. Kerava 1951.
- Koulujen kauppala. Tämän vuosisadan Järvenpäätä. Julk. Järvenpään Yhteiskoulu. Hyvinkää 1953.
- Metsämiehiä. Elämäkerrallisia tietoja suomalaisissa metsäkouluissa vuosina 1876‑1932, valmistuneista metsäammattimiehistä. Metsämiesten Keskusseura ry. Vammala 1932.
- Orimattilan pitäjä. Kirj. Atte Hardén. Lahti 1923.
- TVH:n omia muistiinpanoja. 14.12.1954.
- Koulutodistuksia.
- Metsäteknikot. Finlands forsttekniker 1876-1949. Julk. Metsäteknikkojen keskusliitto ry. Vammala 1950.
. . . . . . . .
- Satavuotias Järvenpään koululaitos 1891-1991. Tuusulan kunnan osana 1891-1950 ja itsenäisenä 1951-1991. Kirj. Väinö Leinonen. Järvenpää 1992 ISBN 951-96238-2-5
*
* *
T.W.Harjuvaaran
muistokirjoitus Uusimaa-lehdessä 22.11.1957
* * *
Paluu Järvenpään paikallishistorian sekä Hakalan ja Kaitilan sukujen koontisivulle
* * *
 |
Tyyne Harjuvaaran omat muistelmat (18 sivua)
pdf-muodossa, puhtaaksikirjoittanut Anna-Liisa Virtanen |
Paluu Järvenpään paikallishistorian sekä Hakalan ja Kaitilan sukujen koontisivulle
* * *
Viimeisin
päivitys 27.9.2013