Raparperi - Jaskan reseptejä

ERILAISIA RESEPTEJÄ RAPARPERISTA:

ENSIMMÄISEKSI RAPARPERIEN SIIVUTTAMISESTA / PALOITTELEMISESTA:

Kuva raparperin paloittelemisesta. Sen voi tehdä kätevästi leikkuulaudalla 2-3 runkoa vierekkäin ja sitten terävällä isolla veitsellä, mutta koska teen suuria määriä, niin muistin keittiökoneeni Kenwoodin raastimen, jossa on myös leikkuuterä siivuja varten ja samalla tavalla mehua ja sosetta valmistettaessa:

Tällä systeemillä saa nopeasti, muutamassa minuutissa sangollisen raparperisiivuja, joiden ei tarvitse olla 0,5 cm tai 1,0 cm, vaan tällä tulee ohuempia ja aina paremmin mehu imeytyy ja sose soseutuu ohuemmista siivuista.
Samalla kokemusten pohjalta kumoan vanhan väitteen, että 'vain nuoret ohuet versot ovat maistuvia' - höpsis - kaikista paksuistakin varsista saa maistuvaa raparperia, kun se siivutetaan ja se pehmenee ja muuttuu tarpeen mukaan - antaen hyvää makua.

Mehua tehdessä katsotaan, ks. ohje, että sanko on n. 2/3 korkeudestaan täynnä siivuja sitten vaan kiehuva vesi jne... - sen helpompaa ja nopeampaa ei mehun teko voi enää olla.

Sosetta varten olen nostanut sangon keittiövaakan päälle, niin että näen, milloin siivuja on 2 kg ja sen erän kaadan kattilaan ja 1 kg sokeria ks. ohje.
Ja sitten vaan sanko paikalleen ja seuraava erä....

1. RAIKAS RAPARPERI TUOREMEHU
- keittämättä ja vaivattomasti

Olin joskus ostanut tällaisen Sodankylän rotaryklubin rengaskansion/keittokirjan Loistesiikaa ja Revontuliräiskäleitä ja sieltä löytyi alla oleva viinihappouuttamisella tapahtuvan mehuvalmistuksen sivu.

Kokeilin ja tuunasin vähän tuota raparperiohjetta. Huom! Aina kuulee sanottavan, että raparperista voi käyttää vain niitä nuoria ja pehmeitä varsia. - Ei muuten pidä paikkaansa. Olen kokeillut kaikki raparperiohjeet käyttäen loppukesästä lähes ranteen paksuisia varsia ja ne toimivat aivan moitteettomasti.

- viipaloin vähän yli puolen välin muovisankoon 0,5 cm paksuisia raparperin palasia. Sitten keitän ison kattilallisen vettä ja kaadan sangon täyteen n. pari senttiä varaa, jotta pystyy sekottamaan vettä ja raparperisiivuja. Sitten hetken aikaa antaa veden vähän jäähtyä ja 50gr viinihappoa (saa 25 gr pusseissa marketeista) sekaan. Vähän viileään paikkaan ja kansi vielä sangon päälle. Kerran päivässä käyn kauhalla sekottamassa sankoa.

- kun on kulunut kolme vrk, nostan sangon tiskipöydälle ja nostelen reikäkauhalla raparperisiivut pois jatkokäyttöä varten. TAIKKA voi myös kaataa mehun siivilän läpi toiseen astiaan ja jäljelle sankoon vielä soseeksi kiehautettavaa raparpesiivumassaa. Katso alempaa 2.RAPARPERISOSE

Kun pelkkä mehu on jäljellä, se säilyy jääkaapissa viikon verran, mutta käytän pakastamiseen muovirasioita 200 gr tai 400 gr, joissa on ollut tuorejuustoa tai rahkaa tms...

Nämä pakastimeen. Kun haluaa mehua, niin otetaan mehukannu, siihen tuosta jäinen mehumöhkäle ja vettä voimakkaimmillaan suhteessa 1:1 ja maun mukaan lisää laimentaen... Möhkäle sulaa, kun välillä vähän sekottaa kannua ja samalla vesi jäähtyy tarjoilulämpötilaan. SOKERIA lisään vasta tuossa vaiheessa - tai diabeetikoille makeutusainetta ja jotkut nauttivat siitä ilman sokerointiakin.

- Jos haluaa kauniisti tarjolle, voi kannuun laittaa vaikka metsämansikan ja sen lehden koristeeksi:

Viinihapolla uutetusta mehusta tulee raikkaamman makuista kuin Mehu-Maijassa keitetystä.
Jos haluaa, niin siihen voi sekottaa mausteeksi ennen pakastamista aivan vähän kanelia, sitruunaa tms...

* * *

2. RAPARPERISOSE

Koska raparperimaani kasvaa ilman hoitoakin koko kesän valtavasti, laitan syksyllä maan tyhjentäessäni raparperisosetta yksinkertaisella reseptillä, jonka löysin ensimmäisestä keittokirjastamme: KEITTOTAITO, Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon teoksen 25.painos, jonka ovat toimittaneet Elli Lehtinen ja Salme Tetri. / 1964 Porvoo (1.painos v. 1932!)

- Jälleen kelpaavat kaikki käsivarren paksuiset raparperin varretkin, siivutetaan (ks. sivun alku) korkeintaan 1 cm levyisiksi - jos siivuttaa käsin ja
- kattilaan suhteessa: 2 kg raparperisiivuja ja 1 kg hienoa sokeria (usein laitan vain 0,5 kg) ja korkeintaan puoli desilitraa vettä pohjalle. Kun sokeri on sulanut, niin katsotaan, tarvitaanko lisää nestettä - todennäköisesti ei., koska sulava sokeri lisää nestettä ja raparperin hajotessa siitä irtoaa huomattavan paljon nestettä. Soseen on tarkoitus olla massaa ei litkua.

- Kun on siivilöinyt edellisen mehun loppuvaiheessa raparperisiivut pois mehusta, niin näistä mehun valmistuksen SIIVUMASSASTA saa vielä ihan hyvän soseenkin - joten ei kannata heittää mehun jälkeistä siivuja hukkaan.
Raparperin maku on voimakas ja sitä on ihan riittävästi jäljellä mehun imeytysprosessin jälkeen siivuissa. Valmista siivumassaa käytettäessä ei vettä kannata lisätä, koska sokerista tulee nestettä sen sulaessa.

- kuumennetaan kiehuvaksi silloin tällöin sekottaen ja sitten levy 1 asentoon ja kansi päälle, niin että seos juuri ja juuri kiehuu ja välillä sekoitetaan. Kun sose on kiehunut hiljaisella lämmöllä välillä sekoitellen ehkä n. tunnin verran, niin lopetetaan, kun kaikki palaset ovat hajonneet soseeksi.
- joku laittaa kattilaan vaniljatangon mukaan kiehumaan lisämausteeksi...
- nostetaan jäähtymään ja kun on kylmää, laitetaan taas esim. samanlaisiin rasioihin kuin mehukin tai varsinaisiin pakasterasioihin.

Sose säilyy n. viikon verran jääkaapissa. Käytän sitä tietysti piirakoihin, paistoksiin, erittäin sopivaa täytekakun kerrosten väliin, kosteata ja raikkaan makuista, aamupuuron lautasen reunalle, voilepäkeksin päälle välipalana, kiisseliin... Vien välillä rasian pakastimesta tuliaisiksi kukkasten sijasta, jos isäntäväellä ei ole itsellään raparperimaata.

Olen ruvennut suuret sosemäärät pakkaamaan pakastimeen em. rahka-, raejuusto tms. rasioihin tai pyöreisiin viilipurkkeihin, jos niihin tulee kaupassa kansi. - Ei tarvitse hankkia yllä olevia pakasterasioita.
Rahka- ym. purkit voi pestä tiskikoneen ylätasolla, kannet täytyy pestä käsin. Kestävät moninkertaisen käytön - ja ovat ekologista hyötykäyttöä rasioille.

* * *

3. RAPARPERIPIIRAKKA

Tämän ohjeen löysin irtopaperille kirjoitettuna Orvokin keittokirjahyllyltä ja vähän tuunasin lisää.

- 4 lasia vehnäjauhoja (lasi = 2 dl)
- 2 lasia sokeria
- (2 tl leivinjauhetta - en suosittele!)
- 2 tl soodaa (suosittelen)
- 2 tl vaniljasokeria
- 250 gr voita (tai margariinia)

Aineet sekotetaan ja taikina jaetaan kahteen osaan.

Toiseen sekotetaan
- 1 kananmuna + 1 lasi piimää (rahkaa tai kermaviiliä, mitä sattuu löytymään), levitetään pellille (Kannattaa laittaa voideltu leivinpaperi pellille, niin pääsee helpolla pesemisessä ja valmis piirakka on helppo nostaa kokonaisena pois.)

Toiseen sekotetaan (tulee päälliseksi pellillä olevaan)
- 1 prk maitorahkaa
- 0,5 lasia sokeria
- 0,5 tl vaniljasokeria
- 1 kananmuna
- Kevyesti keitettyjä pehmennettyjä raparperinpaloja, karviaisia vaikka suoraan jäisinä pakastimesta, viimeksi tarjoamassani oli näitä kahta.
- Toisinaan olen sekottanut suoraan pakastimesta mustaviinimarjoja, mansikoita, karpaloita tms... marjoja voi olla runsaasti, jotta antavat makua ja 'sisältöä'.

KYPSENNYS
200 C / 25-30 min, tarkkaile itse, älä luota kelloon. Jos marjojen mukana on ollut, niinkuin raparperissa nestettä, niin voi tarvita pidempää kypsennystä, jolloin loppuvaiheessa voi laskea lämpöä alemmaksi vaikka 150 asteeseen, ettei paistos pala.

Alkuperäisessä ohjeessa oli sekä leivinjauhe ja sooda, molemmat. Viimeksi tarjoamassani unohdin leivinjauheen ja siitä tuli kiinteämpi ja parempi.
Lisäsin toisella kerralla molemmat, jolloin leivinjauhe 'kuohutti' taikinaa uunissa niin, että sitä valui pellin reunojen yli ym. joten suosittelen pelkän soodan käyttämistä, makukin on parempi niin.

- - - -
Pakastan uunipellillisen useana pienempänä neliönä, jotka leikkaan veitsellä jo valmiiksi ruuduiksi ennen pakastusta.
Laitan palaset yksinkertaisimmalle halvalle valkoiselle kertakäyttölautaselle joko leipälautanen tai isompi. Sen työnnän sopivan levyiseen muovipussiin (rullalta), käännän pussin pään yhdeksi nipuksi ja suljen yhdellä niitturin niitillä. Tulee litteitä pakkauksia, joissa ohut pahvi pitää ne suorana eikä tarvitse taistella kelmurullan katkaisureunan kanssa....
- Minulla on keittiössä aina pienen pieni niitturi. Sillä saa suljettua kätevästi esim. juustoraastepussin tms., josta otetaan vain osa ja joka on hieman rasvainen, joten teipit eivät ota kiinni ja aina saa etsiä pussin sulkijoita.

http://jaakkoharjuvaara.net/RESEPTIT/raparperi_marjapiirakka.pdf

* * *

Katso myös jälkiruokien kohdalta PALA TAIVASTA - raparperihyve

(Sivut täydentyvät aikaa myöten...)

* * *

PALUU reseptien etusivulle

PALUU ORVOKIN JA JAAKON ETUSIVULLE

Viimeisin päivitys 20.2.2018