Takana saharakennuksen pääty. Aidan toisella puolella Sahankaari ja sen takana lautatarhan taapeleita, joiden takana näkyy Malmströmin kauppan katto.
Etualalla rillivaunusta mies siirtää puutavaraa todennäköisesti kuvan ottajan takana olevaan varastoon.

Kun Tyyne aloitti sahaustoiminnan, niin tukkiplaanit '100 vuotta sitten' olivat metsäistä aluetta. Niiden puuston kaataminen ja maapohjan saaminen kentäksi tapahtui yksinkertaisella tavalla. Eino Nick kertoo haastattelussa, koulupoika sitoi ympärilleen köyden pään ja kiipesi ketterästi kuusen latvaan. Kuusessahan oksat ovat erittäin tasaisin välein ja tuuheasti aina latvaan asti - sinne oli helppo kiivetä. Poika sitoi köyden kiinni sinne latvaan ja laskeutui alas.
Miehet osa meni kauemmas kuusesta ja veti siitä köydestä ja osa hakkasi kuusen ympäriltä sen juuret poikki - kuusen juurihan leviää pinnassa hyvin laajalle, kun sen sijaan männyn pääjuuri menee suoraan alaspäin....
Kun juuret oli tyven ympäriltä hakattu, niin kuusi kaatui latvaköydestä vetämällä helposti. Hyöty oli myös siinä ett kaatuessaan kuusen kanto nousi maasta ja vain maan pintaa myöten jatkunee juuret olivat tasaisessa maassa.
Kantoja ei tarvinnut erikseen ruveta kaivamaan ja kankeamaan maasta ylös. Tämä poika kävi koulua siinä vieressä olevassa Sahan koulussa - ja myöhästyi yhdeltä oppitunnilta tuon kaatourakan vuoksi, mutta opettaja jätti rankaisematta, kun kuuli, mihin häntä oli tarvittu.

Tässä kaksi rinnakkaista raamisahaa. Tukin pää työnnettiin näiden kahden 'karhean' syöttörullan väliin ja ne  imivät tukkia sahanteriä kohden. Tukin toinen pää oli rillirataa käyttävän pyörillä olevan alustan varassa, jolloin tukki liikkui kevyesti raamisahan telojen vetäessä sitä sisäänsä.

Tänne tukista sahatut lankut ja laudat tulivat katsojaa kohti.....pystyssä olevien sahanterien keskellä leveämpi lankkuväli ja reunoilla kapeammat lautojen välit - tällä puolella ei tarvittu enää kahta syöttökelaa vaan vain alapuolelle tela, joka saattoi valmiita sahattuja pitkiä puutavaroita eteenpäin seuraavien kuvien tapaan... lastattavaksi rillivaunuihin.

Tämä on kuva heti raamisahan jälkeen saharakennuksen sisältä. Valmis sahattu tavara lastataan rillivaunuihin, joilla se kuljetetaan lastattavaksi taapeleihin kuivumaan.

Sama tila kuvattuna vasemmasta reunasta käsin. Raamisaha on aivan tämän kuvan oikean reunan ulkopuolella. edessä rillivaunu nostettuna kyljelleen tavaran lajittelupöytää vasten.

Nyt tultiin ulos sisältä  = saharakennuksen pääty Sahankaarelle päin. Tästä päästä valmiiksi sahatut laudat kuormattiin rillivaunuun ja siirrettiin lautataapeleihin eli lautatapuleihin kuivumaan.

Rillivaunussa tuotiin sahattu puutavara radan vasemmassa reunassa näkyvälle kääntöpöydälle, josta saatiin vaunu ohjattua joko suoraan sisään menevää raidetta myöten rakennuksen vasemmalle reunalle tai kääntöpöydästä viistosti oikealle ohjautuvaa raidetta myöten rakennuksen sisälle oikealle reunalle.
Valmiiksi höylätyt sileät laudat tai muotoon höylätyt paneelit ja listat säilytettiin rakennuksen reunoilla olevilla hyllyillä, jotka olivat vain lankuista ja 2x4 tuumaisista patiskoista koottuja lokeroita ilman pohjaa tai seiniä, johon lokeroon pitkä tavara työnnettiin sisään poikkisuunnassa rakennuksen pituuteen nähden.
Lokeron päästä vedettiin sitten pitkää tavaraa myytäessä keskelle rakennus, asetettiin lattialle = pienempi määrä ja isompi määrä rillivaunuun, jolla voitiin taas kuljettaa puutavara tien viereen autoon tai hevosen kärryille lastaamista varten.
Koska lokerossa ei ollut pohjaa, vain runko, niin siinä näkyi hyvin paljonko tavaraa on kussakin lokerossa.
Tietysti painavimmat lankut ym. pinottiin lattiatasossa oleviin lokeroihin.

VIILAKOPPI
Höyläämön sisäänkäynnin oikealla puolella oli viilakoppi, jossa terotettiin vain sirkkelin teriä ja myös asiakkaat voivat tuoda omista sirkkeleistään terotettavaa. Niilo Aalanto huolehti tästä viilakopista.
Asetinhuone oli saharakennuksen yhteydessä ja asettaja Yrjö Linkoneva huolehti siitä.

Purutornit näkyvä kuvan vasemmassa ja oikeassa reunassa. Oikean puoleisen purutornin alakerrassa oli myymälä ja toimisto. 

Höyläämörakennuksessa oli höyläkone, jolla kuivunut, sahattu lauta höylättiin joko sileäksi kokonaan tai muotoon paneeleiksi, listoiksi ym.
Ennen listojen höyläystä, sahattu raakalauta täytyi ajaa halkaisijan eli halkaisusirkkelin läpi oikeaan leveyteen/paksuuteen, josta oli mahdollista suorittaa viimeistely höyläten.

Höyläkoneen päältä nousevia putkia myöten imettiin syntyvä kutterilastu kahteen varastoon, jotka olivat torneina vanhan myymälärakennuksen kahta puolta. Purutornin alle saattoi ajaa auton tai hevoskärryt, joihin puru pudotettiin tornin lattiassa olevasta luukusta. 
Toisen tornin alle mahtui vain rilliradan vaunu ja jos siinä oli laudoista tehdyt laidat, niin puru pudotettiin rillivaunuun ja siitä siirrettiin autoon, hevosen kärryille, tai vaikka säkkeihin, joita jotkut kuljettivat naisten polkupyörän keskellä satulan ja ohjaustangon välissä pyörää taluttaen.

Monen muotoista panelia, listaa ym. tarpeita varten höylän teriä vaihdettiin. Höylän terät terotettiin ja huollettiin kuivaamorakennuksen yhteydessä olevassa pajassa, asetinhuoneessa, jossa asettaja Yrjö Linkoneva (Lindholm) huolsi terät. Samoja töitä teki osittain myös Niilo Aalanto, mutta hän vastasi viilakopista höyläämön yhteydessä.


Näkymä höyläämön läpi katsottuna päinvastaiselta suunnalta kuin tätä ennen olevat kuvat. Edessä oleva oikealla, kone, on 'halkaisusirkkeli', ja siinä on vasemmalla pysyasennossa oleva vetorulla, tela, joka vetää täältä edestä päin syötetyn puutavaran, laudan, listan telan oikealla puolella olevan sirkkelinterän eteen ja vie eteenpäin puutavaraa ja sirkkeli halkaisee puutavarasta halutun levyisen listan.
Jos lista oli ohut, niin samasta laudasta saattoi sahata monta ohutta listaa.
Jos lista piti höylätä vielä määrättyyn muotoon, niin seuraavaksi se halkaistu lista ajettiin sopivasti säädetyn höylän läpi ja valmista tuli.
Huopakaton saumakohtiin käytettiin kolmikulmaista sahattua listaa ja se halkaistiin  2"x 2" = 50mm x 50 mm neliskulmaisesta listasta siten, että telan saattoi säätää niin, että tuo neliskulmainen lista ajettiin syrjällään sirkkelinterään - eikä suora reuna alaspäin - vaan se kulma - ja niin neliskulmaisesta listasta sai kaksi kolmikulmaista.
Orsilla riippumassa pressuja kuivumassa.

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy höyläämän ovesta myymälärakennuksen ulko-ovi, joka on auki, sepposen selällään.

Höyläämörakennuksessa oli paljon pölyä, purua, kutterilastua, vaikka sitä harjattiin välillä luudilla kasoihin ja vietiin pois - sellaista, mikä ei ollut imeytynyt suoraan putkistoja myöten pois.
Tämän tähden rakennus oli erittäin tulenarka - herkästi syttyvää pölyä ja purua joka puolella. Sahalla syttyi vuosien mittaan muutaman kerran tulipalo, joka saatiin sitten sammutettua. Jonkun kerran se syttyi salamasta.

Muistan hyvin, kun myllyn katolla oleva palosireeni alkoi soida muuhun kuin työpäivän aikaan - yöllä tai päivällä 'yleinen palohälytys', niin isä soitti heti palokuntaan ja ensimmäinen kysymys oli "Missä palaa!"

Höyläämörakennus lautatarhan puoleisesta päästä katsottuna. Tämän päädyn vasemmassa reunassa oleva ovi johtaa edellisen kuvan halkaisusirkkelille.
Vasemmalla näkyy höyläämän jatkona olevat purutornit. Vasemman tornin alakerrassa oli myymälä ja toimisto. Pitkät räystäät rakennuksen vieressä mahdollistivat puutavaran pinoamista sateensuojaan rakennuksen ulkopuolella.

Höyläämöön tuli valoa päätyjen oviaukoista sekä päädyn ikkunasta ja ylhäällä sivuseinillä olevasta matalasta ikkunarivistä. Eli suoraa auringonvaloa ei juuri tullut. Kesällä rakennus oli kuitenkin viileä työskennellä, kun aurinko ei kuumentanut sitä ja auki olevat päädyt saivat aikaan läpivetoa.

Puutavaraa ei sahattu vain paikkakunnan rakennustarpeisiin ja edelleen höylättäväksi ym. Sitä sahattiin alkuvuosikymmeninä myös vientiin. Tämä puutavara pinottiin taapeleihin junaradan vierelle, josta se oli helppo lastata tavaravaunuihin.

Rautatien lastauslaituri. Pieni avovaunu laiturin päässä ja ilman pystypylväitä reunoillaan. Alempana kuva lastatusta vaunusta, jossa reunoille kiinnitettiin vain pylväät.
Ensimmäinen lastaussilta oli puusta rakennettu. Myöhemmin se tehtiin uudestaan betonista valamalla.

Tämä kuva on otettu radan länsipuolelta. Nyt tavaraa on vähemmän kuin edellisissä kuvissa. Tyhjällä lastaussillalla näkyy tyhjä rillivaunu.
Myöhemmin tähän tähän lastaussillan vierelle rakennettiin trukkia varten talli ja sen jatkona oleva sementtivarasto. - Lisäksi lastaussilta valettiin betonista. ks alh.

Tässä kuvassa betonista valettu lastaussilta. Kuvan oikeassa reunassa on trukkitallin pääty. Isokokoisessa kuvassa näkyy paremmin päädyn seinustalla alassuin olevat palosangot, joissa on kapeneva pohja ja siinä kahva, josta sangot roikkuvat seinällä ja niiden alapuolella on 200 litran metallitynnyri, johon kerättiin sadevesi.
Siinä oli alkusammutusvälineet, ennenkuin tulivat vaahtosammuttimet, joita oli mm. höyläämörakennuksessa, asetinhuoneessa jne. jotta tulipalon alku olisi helposti sammutettavissa.
Jossain toisessa kuvassa olen nähnyt nuo samanlaiset sangot paremmin kuvattuna ja koitan etsiä sen vielä.
Trukkitallin takaa näkyy Merisen talon pääty, jonka edessä olevalla kaistalla ovat betoniset kaivonrenkaat varastoituna.
Lastaussillalla näkyvät matalat säännölliset tiililetkat, joiden alla oli matala puinen taso. Trukilla saattoi nostaa kokonaisen tiililetkan auton lavalle. Sitä en muista, kuinka monta tiiltä oli yhdessä letkassa.
Tiilien takana taapelin pohjaa ja pinossa puutavaraa. Ihmettelin aina sitä, miten Lauri Malmi saattoi muistaa eri puolilla sahan aluetta olevat pienemmätkin pinot, minkä kokoista ja mittaista puutavaraa missäkin oli varastoituna.
Sitten vasemmalla vielä Jukka Lindroosin talo.
Trukkitallista ja sementtivarastosta löytyy myöhemmin yhteinen kuva - klik - linkki avaa uuden välilehden ja sen suljettuasi olet taas tässä.

Sahatavaran lastausta rautatievaunuun elokuun lämpimässä auringonpaisteessa.  Puutavara leimattiin laudan / lankun päähän. Rautatiellä kuljetus Helsingin Sörnäisten tavarasatamaan.

Trukin kanssa kuormaaminen tapahtuu nopeasti. Trukin perässä on valtava metallimassa vastapainona kuormalle. Lisäksi kokokumirenkaat pyörissä.

Tukit tulivat yleensä autolla tai reellä aikaisemmin nähdyille tukkiplaaneille. Albumista löytyi myös yksi kuva, jossa tukkeja oli tuotu rautateitse ja purettiin rautatievaunusta...

Tyyne osti Porvoosta edullisesti käytetyt puusepänverstaan koneet ovien ja ikkunoiden valmistamiseksi. Niitä tehtiin sekä tilausten mukaan, sekä joitakin vakiokokoja ja malleja oli myös tehtynä varastoon. Ovia oli sekä 'umpiovia' että 'lasi-ikkuna-aukolla'. Koneiden tultua puusepän toimintamahdollisuudet paranivat huomattavasti.

Puusepäntehtaan eteen rakennettiin karmi- ja ovivarasto - yläkerrassa  portaat vasemmalla ja myös alakerrassa. Rillikiskojen oikealta puolelta vie käynti kuivaamoon, jossa ulkovarastossa ollut ikkunoiden ja ovien valmistamiseen tarvittava puutavara kuivattiin 'uunikuivaksi'.

ASETINHUONE
Kuvan oikeassa reunassa näkyvä ulkoseinä ja ikkunat ovat asetinhuoneen seinä. Asetinhuone rakennettiin raamisaharakennuksen tämän puoleiseen reunaan. Asetinuoneessa 'asettaja' työsti sopivia teriä erilaisten listojen ja paneeleiden hyöläämiseen ja teroitti terät uudestaan, kun ne tylsyivät.  -Tästä kerrottiin jo edellä höyläämön yhteydessä.

Palataan vielä hetkeksi tänne puusepänverstaan kuvaan.
Kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy purunkuljetin, joka kuljetti raamisahoista tulevan purun suureen kasaan tuon kuljettimen alapuolelle.

Rilliraide vei myös varsiin aikaisessa vaiheessa käytetyn pienen höyryveturin talliin. Valitettavasti tästä höyryveturista ei ole yhtään säilynyttä valokuvaa. Muistan miten pieni veturi näytti kuitenkin sisätilassa 'isolta'. Myöhemmin höyryveturin pannua käytettiin lämmönlähteenä kuivaamolle. Sen jälkeen oli öljylämmitysautomatiikka huomattavasti helpompi käyttää. Sillä saatiin myös aikaiseksi tasaisempi lämpö.

Kuivaamossa täytyi seurata, että lämmin ilma oli riittävän 'kosteaa', jotta puutavara ei halkeile kuivuessaan liian nopeasti. Muistan, miten isä kävi vielä työajan ulkopuolella tarkistamassa lämmön ja kosteuden prosentteja kuivaamossa ja lämmitystä säädettiin arvojen mukaisesti.

Erkki Nuutio ja Reino Kalliomäki ovat näiden teknisten laitteiden, kapearaiteisten ratojen ja ajoneuvojen ym. erityisasiantuntijoita. Erkki lähetti minulle ystävällisesti arvokkaat todistukset höyryveturin romuttamisesta, koska kaikki tällaiset koneet ja laitteet oli tarkasti luetteloitu ja niiden käyttö-/elinkaaren pystyy seuraamaan valmistamisesta romuttamiseen asti.

Forssan kapearaiteisen museorautatien leveys on myös 75 cm, mutta kiskojen täytynee olla vahvempaa tekoa.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Jokioisten_rautatie

Sahan rillirataverkoston laajuuden näkee selkeästi sivuston alussa olevasta 'taulusta'. Klikkaa tästä erillinen kuva näkyville ja voit sulkea avautuneen välilehden ja olet takaisin tällä kohdalla (ei tarvitse rullata sivuston alkuun). 

REINO KALLIOMÄEN lähettämiä kuvia rilliradasta:

Vasemmassa reunassa jatkuu höyläämörakennus ja edessä purutornit, joista takana olevan alakerrassa oli myymälä ja 2 toimistohuonetta.

Järvenpään puhelinkeskuksessa oli 21 linjaa, joista numero 15 oli kytketty Järvenpään Sahalle. Sama linja oli kytketty myös Tyyne Harjuvaaran rakentamaan Untolaan, joka oli hänen ja poikansa Pekka Harjuvaaran koti.

Untolan sivustolle

Järvenpään puhelinyhdistyksen alkuvaiheet

Koska linja soi ja siitä voi puhua molemmista paikoista, kotoa ja Sahan konttorista, niin sääntö oli, että kotona Untolassa ei saanut vastata puhelimen soidessa ma - la klo 7-16 välisenä aikana. jolloin liike oli auki. Kun työpäivä oli päättynyt, konttorilla käännettin vipu kytkimestä toiseen asentoon ja kotona vastattiin numerolla "15".
Puhelimella saattoi soittaa ulospäin myös päivällä kotoa - mutta vain 'lyhyitä asioita', koska linja oli silloin varattu eikä soittaja päässyt Sahalle.

Kirjoituspöydän etureunalla on vasemmalta:
- musta lävistin paperien lävistämistä mapitukseen
- seuraavaksi lasinen allas, jossa oli sieni, joka kostutettiin vedellä ja kirjekuorien liimareunat kostutettiin siinä
kuoren sulkemista varten
- sitten pieni pahvirasia paperiklemmareita varten
- sen takana pystyssä mustepulloon kastettava mustekynä
- tavallinen musta alusta kyniä varten
- alustan takana näkyy viivoitin, jossa oli 'nuppi' käsittelyn helpottamiseksi ja viivottimen päällipinta oli metallinen ja sen alla oli ohut kumi, niin että metallinen reuna ei ottanut paperiin, johon viivaa vedettiin, sillä esim. käytettäessä oikeata mustekynää, musteviiva olisi levinnyt paperille metallin ja paperin väliin.
- oikealla pieni lasinen mustepullo.
- Puhelimen vieressä on pöytäpäivyri, jossa oli irtolehdet metallisten kaarien varassa ja päivän lehti käännettiin vasemmalle kuin mapissa ja sen alta paljastui seuraavan päivän kalenterisivun lehti.

TAKASEINÄLLÄ on metallilangasta väännetty teline = koukut 3 kpl, joista nyt yksi tyhjänä. Koukkuihin ripustettiin reijitetty paperi ja metalliteline oli koukussa seinällä.
Paperit löytyivät siitä ryhmiteltynä eri aiheet eri metallikoukkuun - eivätkä lojuneet pöydällä.

Vanhassa konttorissa työskentelivät myös Elli Tolvanen ja sisarensa Elvi Tolvanen. Kuva heistä on otettu Untolan edustalla, sillä heille oli asuntona Untolan alakerrassa huone ja sen yhteyteen rakennetut omat pesutilat  ja oma sisäänkäynti. 

Ville Salonen uskollisen hevosensa kanssa heinäkuun auringon paisteessa. Kuvassa näkyy hyvin, miten pitkä lautatavara sijoitettiin vähän vinosti kahta puolta kärryjen lavalle, niin että lautojen päät tulivat hevosen kahta puolta pidemmälle ja kuormasta saatiin tasapainoinen, vaikka oli vain 'lyhyet' kärryt. Kärryjen lava ei voinut olla niin pitkä kuin pitkä sahatavara. Tukkeja kuljetettiin pitkänä tavarana talvella reessä, jossa oli kaksi erikseen kääntyvää teliä.

Kuljettajan selän takana näkyy selvästi pönttö, jonka yläosasta lähtee putkisto, joka johtaa auton eteen. Henkilöautossa pönttö oli etuoven etureunan kohdalla moottorin sivussa.

Huomaa rilliradan oikealla puolella edessä jäljellä vielä puomi, johon hevonen kiinnitettiin odottamaan kuormaamistaan.

VARASTON TÄYDENNYSTÄ
Yksityinen rautakauppa saattoi tilata tavaraa eri tukkuliikkeiden ja toimittajien varastoista. Stockmannin auto kävi kerran viikossa tuomaan Stockmannilta tilattua tavaraa. Keskon auto samoin ja omalla kuorma-autolla haettiin suoraan esim. Katepalin varastolta Helsingistä kattohuopaa,  ym. eristystarvikkeita, Raken varastolta rautakaupan tarvikkeita jne...
Olin kerran 'pikkupoikana' autonkuljettaja Armas Halisen kyydissä, kun hän liikkeen autolla teki noutokierrosta Helsingin teollisuus- ja varastoalueilla. Se oli nuoresta pojasta mielenkiintoinen päivä.

Ennen kesätöihin menoa kuljetettiin polkupyörällä laskukirjeitä suoraan liikkeisiin eikä tarvinnut käyttää postia. Siitä sai jonkun 10 penniä kirjeeltä.

Olimme veljeni Heikin kanssa monena kesänä Sahalla kesätöissä. Minä olin nuorempana juoksupoikana. Kuljetin aivan ensimmäisenä kesänä ruskeita laskukirjekuoria paikallisiin liikkeisiin, kävin pankkiasioilla. Kun kaikki maksut suoritettiin käteisellä rahalla, niin kassalla piti olla vaihtorahaa. 1950-luvulla monien liikkeiden konttorit eivät olleet teollisuushallin tms. yhteydessä vaan esim. viereisen omakotitalon yläkerrassa tai piharakennusten kätköissä. Opin tuntemaan vähitellen nämä konttorien sijainnit. TIlannetta kuvaa hyvin tämä ilmakuvan Myllyn viereiseltä teollisuusalueelta.

JUOKSUPOIKANA
Ensimmäisenä kesänä 1956 = olin 12 vuotiaana tuntipalkka oli 40-50? penniä tunnilta ja säästin kaiken ja ostin ensimmäisen oman polkupyöräni "REKORD", jossa oli ruotsalainen Nyman-runko. Se pyörä oli olemassa vielä 15v sitten, kunnes joku varasti sen vaijerilukosta Vanhalla Linja-autoasemalla. Halusin nähdä vakuutusyhtiön virkailijan ilmeen, kun menin tekemään varkausilmoitusta: "Niin ja minkä ikäinen pyöränne oli? - noin neljäkymmentä vuotta  - !!!  tuota, tuota luulen että ikäalennus on niin suuri, ettemme pysty korvaamaan siitä mitään!" :)

HEIKKI
Heikki oli kaksi vuotta vanhempana tietysti vaativammissa hommissa ja teki pari vuotta aikaisemmin kuin minä, 8 tuntista päivää, kun alle 15v sain tehdä vain 6 tuntisia päiviä. Hän hankki myös Rekord-merkkisen vihreän pyörän, sillä tämä oli se merkki, jota Puutavaran käyttämät tukkuliikkeet välittivät, lisäksi Heikillä oli Juuriselta ostettuna vaihteet ja käsijarrut.
Heikki tuurasi jo 13v alkaen usein yövahteja.

Vähitellen opittiin tuntemaan eri varastot, joita oli eri puolilla aluetta puutavaran varastojen pienentyessä. Putkitarvikkeet tulivat tutuiksi, kaikki käyrät, T-kappaleet ja millimitat ja tuumamitat vähän vaihdellen, kumpaa asiakas käytti... ja pitkään toimin apupoikana, hakemassa tarvikkeita ja varsinainen myyjä, useimmiten Pentti Pusa ja hänen apunaan vanhempia kesätyöntekijöitä Heikki ja jo lukiolainen mm. Pekka Palkisto - he kirjoittivat myyntitositteet joko laskuasiakkaille tai käteisasiakkaille, jotka maksoivat pienessä purutornin alakerrassa olevan konttorin lasiluukulla.
Joitakin  vuosia sitten tavatessamme Pekka Palkiston kanssa, hän kertoi, että oli elämänsä aikana rakentanut omakotitalon lähes itse sen tietämyksen pohjalta, mitä vuosien mittaan kesätöissä sai rautakaupassa. Asiakkainahan oli kaiken alan ammattimiehiä, joilta aina tavaran yhteydessä tuli esille paljon tärkeätä ammattimiehen tietoutta.  Pentti Pusalla oli erinomainen kokemus, josta asiakkaat hyötyivät kaupanteon yhteydessä. 

MAALIKAUPPAA
Maaleja alkoi vasta olla ensimmäisiä valmiissa metallipurkeissa.
Hyvin tavallista oli, että ostaja tuli kannun kanssa, johon laskettiin vernissaa tynnyristä ja sitten hän osti punamultaa, keltamultaa, titaanivalkoista, lyijyvalkoista, umbranvihreää jauhetta... tai mustaa kimröökiä, jonka itse sekoitti vernissaan. Joskus käydessäni maalia ostamassa K-raudasta, niin ison sekotuskoneen pyörittäessä sisällään valmista värisävyä - on hauska kertoa nuorelle myyjälle - miten entiseen aikaan myytiin vernissaa ja jauheita.

ERISTYSAINEET YM.
Omakotitalojen kellaritilojen, sementtiseinien tai betonisen anturan, kivijalan eristämiseen kosteudelta käytettiin kuumennettua pikeä. Piki tuli tukkuliikkeestä 200 l peltitynnyreissä. Jos asiakas tarvitsi vain puolet = 100 l, niin vanhan kirveen kanssa hakattiin se tynnyri keskeltä poikka. Silloin se puolikaskin oli helppo avotulella työmaalla kuumentaa ja peltitynnyri toimi keittoastiana, josta sula piki levitettiin sementille.
Tervaa laskettiin samoin tynnyreistä ja se tuli notkeammin, jos oli lämmin ilma. Karbolitervaa käytettiin kyllästysaineena.

Nykyisin Rautakaupassa 'kaikki on toisin'.

Koska oli kyse yksityisestä rautakaupasta, niin tukusta tuli Stockmannilta, Keskolta, Starckjohanilta,Rakesta ym. kuorma-auto kerran viikossa ja toi täydennystä varastoon tai suoran tilauksen.
Lisäksi Järvenpäässä toimi HEINON LINJA, joka kuljetti nopeasti ja varmasti tavaraa moneen suuntaan.

SEMENTTI JA KALKKI
Sementtivarasto oli radan vieressä vanhan trukin kanssa samassa varastossa. Säkki painoi 50 kg. Iän ja voimien kasvaessa niitä nosteltiin kuormaan. Kalkkisäkki oli 40 kg, mutta se oli kooltaan suurempi ja hankalampi käsitellä.

PUUTAVARA
PIenessä myymälätilassa oli heti ovesta sisääntultaessa Lauri Malmin työpöytä ja ikkuna, josta hän näki suoraan höyläämön ja purutornin edustalle aina rautatielle asti. Isoisämme oli ottanut hänet jo luottomiehenä vastaamaan puutavaran myynnistä. Apupoikana kuuntelin sitä ammattitietoutta... lisäksi puutavarassa käytettiin yleisesti englantilaisen maailman "tuuma" ja "jalka" - mittoja , joita piti opetella muuntamaan toisesta toiseen. Tuuma oli pyöreästi 2,5 cm, jalka n. 30 cm.

INVENTAARIO
Kesätöiden lisäksi olimme Heikin kanssa monella joululomalla joulun ja uuden vuoden välillä 'laskemassa inventaariota', kun varastossa olevat tavarat piti inventoida = varaston arvo vuoden vaihteessa. Silloin laskettin määrät. Isommat kappaletavarat oli helppoa, mutta pultit, putkenosat ym. ym. laskettiin kappale kappaleelta...ja rautakaupassa riittä nippeliä jos jonkinlaista!
Jotkut ulkona olevat pitkät tavarat piti kaivaa lumikasan alta, mitata keskipituus ja sitten kappalemäärä.
Naulat tulivat 10 kg laatikoissa, joista niitä pussitettiin valmiiksi 1 - 2 kg paperipusseihin.

Välillä oltiin puutavarapuolella apupoikina, vastaanottamassa höylästä tavaraa rillivaunuun, puutavaran mittauksessa ym.

Näistä muistoista voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Tässä vain muutamia esimerkkejä.

SEURAAVAN POLVEN MUISTOJA

Timo Malmi:
Järvenpään Puutavarassa eli Järvenpää Sahalla ”lautatarhan” työnjohtajana melkein koko työikänsä toiminut isäni Lauri Malmi kutsui minut eräänä kesäkuun aamupäivänä luokseen, kesätöihin ”sahalle”. En ollut vielä täyttänyt 14 vuotta, ja muistelen, että Suomen suurkisat olisivat olleet Helsingissä meneillään – joten kyseessä olisi viikko 3.-8.6.1966. Johtaja Pekka Harjuvaara oli joutunut joksikin aikaa sairaalaan toipumaan sydäninfarktista....   KLIKKAA muistelun sivulle...



Poikamme Petteri:
"Aloitin kesällä 1982  (14 v iässä, toim. huom.). Siitä alkaen olin joka kesä vuoteen -87 asti. Samoin joululomilla ja paljon lauantaisinkin. Pari ekaa kesää olin enimmäkseen puutavarapuolella, taapelin tekoa ym. ja myyntiäkin. Myöhemminkin ajoittain puupuolella, mutta enemmän rautakaupan myyntiä. Lisäksi tein vartijana sunnuntaipäivävuoroja."

Myymälärakennuksen purutorni otettiin kokonaan rautakaupan varastotilaksi. johon johtivat portaat alakerran myymälästä. Lauri Malmin työpöytä oli suoraan oven vieressä olevan ikkunan takana.

Purutornin purujen aukosta rilliraiteen yläpuolella oli luukut ylös varastoon ja siellä oli pieni sähkökäyttöinen vinssi, joka nosti raskaammat ja suuremmat tavarat varastoon, sillä myymälästä ylös vievät portaat olivat kapeat.

Myymäläosaan oli rakennettu yhden toimistohuoneen kokoinen laajennus. Se näkyy parhaiten seuraavassa kuvassa.

Sahankaari kohti rautatietä. Sahankaaren toisella puolella myymälärakennusta vastapäätä ( ei näy kuvassa) on Veijo Kokkosen talo. Tässä kuvassa näkyy yhden toimistohuoneen vinokattoinen laajennus alaosassa. Se oli johtajan huone.

Tyyne Harjuvaaralla oli tarkoitus siirtyä eläkkeelle 1930 - 1940 vaihteessa, kun hänen poikansa Pekka Harjuvaara oli valmistunut ekonomiksi ja oli tarkoitus siirtyä liikkeen johtoon.
Sitten tuli sotavuodet 1939-1944, jolloin Pekka palveli Tuusulan Tykistörykmentissä. Sodan ajan Tyyne oli vielä Sahan johdossa ja Pekka sai välillä jonkun viikon lomaa, tilinpäätöksen tekemiseen. 

Sodan jälkeen sitten tapahtui tämä vaihdos. Samaan aikaan tapahtui myös muutos pienten sahojen kohdalla. Isot sahat valtasivat vientimarkkinat ja pienten sahojen tehtäväksi jäi paikallisen puutavaran tarpeen täyttäminen.
Talojen rakentamisessa myös puun lisäksi yhä tärkeämmäksi tuiivat rautakauppatarpeet, siirryttiin uunilämmityksistä keskuslämmityksiin, putkitarvekkeet ym. rautakaupan tarpeet nousivat kärkeen.

Sahaustoiminta lisääntyi vuosiin 1936 -1937 saakka ja alkoi sen jälkeen vähentyä suurten sahojen ottaessa haltuunsa vientimarkkinoita.
Samalla alkoi rautakaupan puoli kasvaa. Näissä merkeissä Pekka perusti sitten Järvenpään Saha Oy:n rinnalle Järvenpään Puutavara Oy:n joka nimestään huolimatta keskittyi nimenomaan rautakauppatoimintaan yksityisenä rautakauppana. Se välitti eri keskusliikkeiden tuotteita. Järvenpään Puutavaran = uuden liikkeen perustaminen oli osa paitsi rautakauppatoimintaa, niin myös Pekan oman liikkeen alkamista, varmasti henkisesti helpompi toteuttaa uusin ajatuksin, toimintatavoin ja tuotevalikoimin.

Äitini kertoi joskus - isäni ei yleensä puhunut asioistaan tai elämästään - että kun tämä vaihdos tapahtui, niin vielä eläkkeelle jäätyään Tyyne kävi siellä sahalla - olihan se hänen elämäntyönsä - ja puuttui uusiin järjestelyihin. Äidin kertoman mukaan Pekka oli lopulta sanonut isälleen, että se on nyt niin, että jompi kumpi on siellä ja johtaa firmaa, jos Tyyne tulee sinne, niin siinä tapauksessa hän lähtee tai päinvastoin.
Sen jälkeen Tyyne pysytteli eläkkeellä ja poissa sieltä. - Tämän saman  historian tavalla tai toisella olen kuullut tapahtuneen lähes aina järvenpääläisissä perheyrityksissä.
Loppuvaiheessa tilanne oli se, että Järvenpään Saha Oy omisti kiinteistöt ja Järvenpään Puutavara Oy vastasi liiketoiminnasta niissä kiinteistöissä.

Isoisällä Tyynellä oli upea elämänohje, jonka luin kerran 10v iässä, kun selasin isovanhempien kirjahyllyä ja heidän perheraamattunsa välistä tipahti ruutupaperilappunen, johon hän oli kirjoittanut:

Muistan 10-vuotiaana, miten syvä kokemus oli lukea tämä viisaus ja mielestä nousi heti vakaumus: Näin se juuri on.... - ja on ollut koko elämäni. Olen koettanut lapsilleni ja lastenlapsilleni välittää sen ja rohkaista ja tukea heitä erilaisissa omissa ratkaisuissaan, jotka ovat heidän valitsemiaan - vaikka olisivat erilaisia, mitä itse olisin ajatellut. Se on heidän elämäänsä!

Tyyne joutui itse ratkaisemaan Sahan kohdalla tämän periaatteensa mukaisesti poikansa siirtymisen johtajaksi. Onneksi nuorilla on elämänvoimaa raivata oma tiensä, vaikka vanhempi polvi vastustelisi - kunhan itse taas muistavat saman ollessaan vuorostaan vanhempaa polvea!

Olen monesti miettinyt, että sukupolven vaihdos maatiloilla ei liene kovin helppo asia, kun useimmiten vanha isäntä ja emäntä asustavat samaa tilaa vaihdoksen jälkeen.

Sivustolla on käyty 1.12.2022 mennessä 2237 kertaa ja sen jälkeen